No Sex Please, We´re Social Democrats

Varma vaihtoehto. Huolenpitoa huomisesta. Nämä ovat sosialidemokraattien viimeisimpiä kampanjasloganeita. Turvallisuutta, ennustettavuutta ja varmuutta. Me teemme mitä lupaamme. Hyviä asioita, joilla on laaja-alaista kaikupohjaa suomalaisten keskuudessa. Mutta riittääkö tämä?

SDP:lla on ongelma. Kansalaiset luottavat sosialidemokraatteihin monissa arkensa kannalta keskeisissä kysymyksissä kuten palveluiden turvaamisessa ja arkipäivän realiteettien ymmärtämisessä. Sen sijaan puolueen uudistusvoiman ja tulevaisuususkon luomiskyvyn suhteen ihmisillä on epäilyjä. Tulevaisuushorisontin luomisen keskeisyys korostuu nuorten ihmisten kohdalla. Tehosekoitin lauloi aikanaan: "kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin". Siksi politiikassa pitää olla myös ripaus tai reilumpi tujaus jotain uutta ja tuoretta, johon uskoa ja josta innostua.

Sosialidemokraattien imago on valtionhoitajan imago. Siinä on luonnollisesti paljon hyvää. Suomalainen hyvinvointivaltio nauttii laajaa kannatusta ja sen legitimiteetti kansalaisten keskuudessa on korkea. Aikana, joka muutoinkin jossain määrin halveksii suuria visioita ja korostaa politiikan hallinnollista roolia markkinoiden määrätessä, tällaiseen julkisuuskuvaan voidaan jopa pyrkiä. Tällä voidaan herättää arvokasta luottamusta, jonka merkitystä ei tule väheksyä, mutta sillä voidaan menettää aitoa innostusta muuttaa asioita parempaan.

Nuoremmat äänestäjät ovat usein kiinnostuneita maailmanlaajuisista kysymyksistä, kuten ilmastonsuojelusta tai maailmanlaajuisen köyhyyden lievittämisestä. Mahdolliset ratkaisut tämänkaltaisiin ongelmiin ovat väistämättä laaja-alaisen kansainvälisen yhteistyön tulosta. Siksi onkin hämmentävää miten huonosti SDP kykenee puhuttelemaan näistä teemoista kiinnostuneita ihmisiä, vaikka se on Suomen ainoa puolue, jolla on toimintakykyinen ja -haluinen sekä aidosti maailmanlaajuinen verkosto, jonka puitteissa voitaisiin aidosti luoda globaalia politiikkaa? Vihreitä puolueita löytyy muutamasta maailman rikkaimmasta maasta, demareita sen sijaan kaikkialta. Kokoomuksen "mustan internationaalin" halukkuuteen muuttaa maailmaa ainakaan reilumpaan suuntaan en menisi luottamaan.

Eväitä demareilla olisi, kun katsoo sekä rakenteita että niissä toimivia ihmisiä. Paljon on saatu aikaankin, mm. Helsinki-prosessin myötä, mutta yleiseen tietoisuuteen tämä toiminta ei ole onnistunut murtautumaan. Ehkä osasyy on siinä, millaisia teemoja keskusteluun halutaan nostaa. Vaikeasti käsitettävät, äärimmäisen monimutkaiset, abstraktit ja laaja-alaiset globaalipolitiikan kysymykset eivät ole vaalivoittajia, eivätkä tule sellaisia vähään aikaan olemaankaan. Silti niistä tulisi puhua. Näitäkin teemoja voidaan pukea ymmärrettävään muotoon. Kansainvälisessä sosialidemokratiassa oleellista on se, että tavoitteena tulee olla pohjoismaisen tason työolot Kiinassa, ei kiinalaiset pohjoismaissa. Ihmisarvoisten työskentelyolosuhteiden turvaamisesta kautta maailman olisi hyvä aloittaa. Uudet avaukset mm. öljyvapaasta yhteiskunnasta ovat yhtä lailla keskeisiä ja tärkeitä.

SDP:n poliittisen vaikuttamisen kentän laajentamisen ei tarvitse tarkoittaa vahvuuksien ja arjen osaamisen hylkäämistä, päinvastoin. Globalisaation hallinta, "pallon ottaminen haltuun", on välttämätöntä palveluiden kehittämiselle, julkisten investointien lisäämiselle jne. Sillä luodaan uutta toimintatilaa, valtaistetaan paikallisyhteisöjä, alueita ja valtioita. Suomalainen järjestelmä ei vaadi räjäyttämistä ja uudelleen rakentamista, pientä korjausta ja kehittämistä kylläkin. Suuret avaukset löytyvät kansainväliseltä tasolta.