keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Kuuntelee toisella korvalla

Kokoomus lanseerasi eilen ennakkokampanjansa teemalla "Kokoomus kuuntelee". Frezza-kahvimainosta muistuttavilla kampanjasivuilla kerrotaan kansalaisia kuuntelevasta Kokoomuksesta. Hyvännäköistä ja sympaattista, vanhantava ulkoasu pyrkii antamaan pääministeriehdokas Kataisesta turvallista ja vastuullista kuvaa. Ruotsin läksyt on tehty hyvin, kampanja näyttää olevan alusta asti taattua Reinfeldtiä.

Jyrki Katainen pyrkii fiksusti välttämään entisten porvarijohtajien karikot. Vauhtisokeus ja ylimielisyys on monet kerrat suistanut kokoomuslaiset allikkoon. Nyt puheenjohtajan suulla puhutaan ja hymyillään ehkä liiankin sliipatun kauniisti. Äänestäjien olisi kuitenkin syytä muistaa, että Kataisen takana häärää valtaanpääsyään odottaen melkoinen mörkölauma Jan Vapaavuoren ja Harri Jaskarin kautta Kimmo Sasiin. Näitä henkilöitä ei Kokoomuksen kampanjan kärjessä näy, ja syystä.

Kuuntelukampanja on silti idealtaan ja designiltaan varsin onnistunut ja saa isolla rahalla ostettuna huomattavasti paremman mediahuomion kuin SDP:n taannoinen Anna palautetta -kiertue. Mitään uuttahan kokoomuksen kampanjaideassa ei ole, se vain lanseerataan komeammin, joka saa sen näyttämään, kuten mainoksessa mainitaankin, "uudelta Suomessa". Uutta se kuitenkin lienee vain Kokoomuksen omassa toiminnassa.

Kiertuekalenteria selaillessa vaikuttaa myös siltä, että Kokoomuksen korvissa tuntuu olevan vaikkua mitä tulee niiden ihmisten kuuntelemiseen joiden ongelmat ovat akuutimpia kuin perintöveron poistaminen tai työntekijäjärjestöjen vaikutusvalta omiin asioihinsa. Espoon Tapiolassa maailma näyttää kovin erilaiselta kuin vaikkapa Pansiosta, Hervannasta tai Kontulasta katsottuna. Noissa paikoissa höyrynnee tulevinakin aikoina vain demarien soppatykki, korvalattea hämmennellään muualla.

9 kommenttia:

Kati O. kirjoitti...

Hyvä Esa!
Sait tuolla otsikolla hymyni korviin ensimmäistä kertaa tänä päivänä. Kuunteleva Kokoomus on vitsi. Sen sijaan kokkareiden uusi kampanja kuvastaa todella puolueen imagon syvintä olemusta - tynnyri kolisee tyhjyyttään.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta mihin Hervannassa ja Kontulassa tarvitaan soppatykkejä? Kysehän on maahanmuuttajarikkaista alueista, ja juuri vähän aikaa sitten todistit miten paljon menestystä maahanmuutto tuo (esimerkiksi Ruotsin Rinkeby on hyvä esimerkki tästä).

Elääköhän SDP ihan nykypäivää soppatykkiretoriikkoineen.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Tässä yhteydessä kannattaisi lukea Kemppistä

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Osuva kirjoitus. Tosi asia lienee, että Kokoomus kerta kaikkiaan osaa tämän. He satsaavat kovan rahan mainostoimistoihin (koska heillä on siihen varaa) ja synnyttävät erittäin hyvännäköistä muka-politiikkaa. Ilman varsinaista agendaa, he luovat tyhjästä illuusion, kuten presidentinvaaleissa.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Minä olen yhteisöllisenviestinnän asiantuntija. Kaiketi ensimmäinen joka mm. on Suomessa kouluttanut tässä asiassa.

Tältä korokkeelta minä sanon: markkinointi ja mielikuvien luominen on realiteetti, joka pitää hyväksyä.

Ja taas minä sanon, että voit vaikuttaa vain niihin asioihin, jotka hyväksyt realiteeteiksi.

Jos menet ulos sateella, että ole hyväksynyt sadetta, sinä kastut.

Minä kirjoitin omalla blogillani alteraatiostressistä viime viikolla. Koko poliittista kenttää vaivaa tällä hetkellä alteraatiostressi, muutosahdistus, kun yhteiskunnan ja teknologian aiheuttamat muutokset tapahtuvat nopeammin kuin ihmiset kykenevät siihen sopeutua, eikä ihmisillä ole, eikä näkyvissä olevassa tulevaisuudessa tule olemaan, vaikutusmahdollisuutta siihen muutokseen.

Yhteiskunnan monimutkaistuminen tulee jättämään jatkuvasti suuremman osan ihmisiä vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Vaikka olisi, mitä ei ole, poliittista tahtoa jakaa vaikutusmahdollisuuksia uudella tavalla, monimutkaistuva yhteiskunta on vain liian monimutkainen yhä suuremman osan ihmisiä käsittää.

Minä kerroin hiljan omalla blogillani kun yritin järjestää erään ihmisen asioita sosiaaliviraston kanssa.

Jos olettaisimme että sosiaaliviraston palveluksessa olevien ihmisten älynjakautuminen olisi keskimäärin 10 pistettä korkeampi kuin väestön keskimäärin ja tämä populaatio jakaantuisi kuitenkin samanlaisella käyrälle kuin väestökeskimäärin, Helsingin kaupungin sosiaaliviraston palveluksessa on noin 11 760 ihmistä, jotka ovat tyhmempiä kuin minä ja minä olen tottunut työssäni käsittelemään suhteellisen monimutkaistakin aineistoa, kuitenkaan minä en saanut ilman neuvoja tolkkua heidän ohjeistaan ja paragraaffeistaan.

Miten arvelette tästä selviävän ihmisen, jonka asialla olin: ADD:ta potevan, sokeritautisen 66-vuotiaan ahdistusta potevan ja kyynärsauvoilla liikkuvan naisen, joka on käynyt 6 vuotta kansakoulua?

Nykyään pelkästään ongelmien ratkaisut ovat vaikeampia kuin ennen ongelmat.

Kaikki puolueet ovat pääosin reaktiivisten, ahdistuneitten ihmisten hallussa, mikä itseasiassa on yhteisöpsykologian kannalta ymmärrettävää.

Tällä hetkellä virallinen totuus on, että työikäisten miesten yleisin kuolinsyy olisi alkoholi, tämä on metapuhetta a la 1984, todellinen tappaja on poliittinen kyvyttömyys, etten sanoisi, inhimillinen munattomuus.

Ne poliittisesti aktiiviset ihmiset, jotka tällä hetkellä ovat proaktiivisia jakaantuvat sinne tänne, yksilöiksi puolueitten sisälle ja suuri osa oikeasti tilanteen tiedostavia ihmisiä kaihtaa tällä hetkellä puoluepolitiikkaa juuri tämän alteraatiostressin ja puolueitten jämähtämisen vuoksi.

Tilanne ei tule paranemaan ensi eduskunnan aikana.
Vaikka oletankin seuraavaan eduskuntaan tulevan uusia edustajia, mm. uskon ja toivon Esan tulevan valituksi, ehdoskasvalinnoissa, enkä tarkoita tässä SDP:tä, vaan kaikkia suuria puolueita siltä osin kuin olen asiaa seurannut, paistaa ennen muuta kyvyttömyys ja pelkuruus ajatteluun.

Tällä hetkellä suurin uhka ei suinkaan ole kokoomus, vaikkei sitä pidä vähätellä, vaan kuten koko Suomen historian ajan, kepulit, joiden koko poliittinen agenda nojautuu alteraatiostressiin.

Minä en sano, ettei SDP:nkin ehdokasvalinnoissa näkyisi tietty eskapismi, mutta ennen muuta Kepulien ehdokasvalinnoissa ja kampanjan virittelyn metaviesteissä näkyy yhdistelmä ankkalinnaa ja suomi-iskelmää.
Tuon kaltainen asenne on toki ymmärrettää lyhyellä tähtäimellä ja jopa selitettävissä jälkeen päin, mutta siitä huolimatta; paska housussa on lyhytaikainen ilo, vaikka sitä kuinka selittäisi jälkeen päin, miten mukavasti se silloin lämmitti.

Keskustaa pitää vastustaa rannoilla, vastustaa maihinnousupaikoilla, vastustaa pelloilla ja kaduilla, vastustaa kukkuloilla; emme saa koskaan antautua.

hna kirjoitti...

En lähde ruotimaan Kokoomuksen kampanja syvällisyyttä tai sitä onko se ontto.

Niin tai näin. Näin se homma menee. Kutsuttiimpa sitä mainonnaksi, markkinoinniksi tai ihan vain propagandaksi, niin näitä keinoja on aina kunkin ajan suomin keinoin käytetty.

Se että Kokoomus käyttää ei ole mitenkään ihmeellistä. Se on ihan hyvä. Muutkin puolueet käyttävät. Niin kuuluukin. On eri kutka siellä mainostoimistossa asioita suunnittelevat ja kuinka hyvin niitä myyvät tai runnovat läpi.

Tilaajankin pitää olla hyvä. Pitää olla myös rohkeutta että järki päässä.

Kun rahaa kampanjointiin kaikki käyttävät sen minkä vain kykenevät ei ole typerää käyttää sitä hyvin.

Eikä ole pöllömpää tehdä itseään tykö, näkyväksi, koettaa painaa se oma visu, slokani, viesti ihmisten mieliin.

Että siis minä toivon kovin, että jotain tapahtuu muillakin rintamilla. Eikä tämä ole vihjaus.

Mustakallio Pete kirjoitti...

Eikös muualla Euroopassa olla tänä päivänä helpottuneita siitä kun ollaan päästy eroon puolueista jotka kuuntelevat kansalaisia?

Petja Jäppinen kirjoitti...

Terävä huomio Peteltä.
Mutta kansalaisia kuuntelevat puolueet ovat tekemässä come backiä.

Nyt istuva eduskunta on vienyt Suomen lähemmäksi kansalaisia kuuntelevaa yhteiskuntaa kuin koskaan maamme historiassa.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Anonymousille.

Ihan ensin. Yhteisöllisen viestinnän asiantuntijana. Ei soppatykin merkitys ole enää kymmeniin vuosiin ollut siinä, että sillä jaetaan ruokaa nälkää näkeville, jos kohta aina siinä joku nälkäinenkin tulee paikalle.

Soppatykin todellinen merkitys on sosiaalinen. Sosiaalisen ihmisen syvimpiä asioita on kerääntyä yhteisen ruuan ääreen. Tästä syystä minäkin olen carnivorien suurmestari.

Mutta ulkomaalaisista.

Minua on pyydetty, ulkomaalaiset pyysivät, eräänlaiseksi rauhantuomariksi eri väestöryhmien välisiin väärinymmärrystilanteisiin, mutta minä kieltäydyin puuttelisten tietojeni ja heikon kielitaitoni vuoksi.

Minä olen asunut Kontula-Vesalan alueella 25 vuotta ja tällä hetkellä minun seinänaapurini toisella puolella ovat kotoisin Pietarista, toisella puolella entisesä Jugoslaviasta, yläpuolella asuvat ovat Kazastanista/Ukrainasta ja alaviistoon asuvat ovat Turkista.

Talossamme asuu 20 perhettä ja meidän rapussa kaikki ulkomaalaissyntyiset työikäiset ovat työssä, mutta taas kahta perhettä lukuunottamatta, suomalaiset ovat eläkkeellä.

Voisi sanoa että tämä talo elää ulkomaalaisista.

Mutta sitten taas.
Minä olen omalla blogillani kirjoittanut alteraatiostressistä.

Hiljan oli uutinen siitä, miten 40% nuorista oli sitä mieltä, että Suomessa on liikaa ulkomaalaisia.
Joku virkattupipo humanisti sitten esitti kauhistelunsa siitä, että on se kamalaa että nuoret suhtautuvat asiaan näin.

Se on kamalaa.

Mutta heillä on myös oikeus suhtautua asiaan näin, oli se sitten kuinka kamalaa tai typerää hyvänsä.

Suuri osa suomalaisista kokee ulkomaalaiset kilpailijana ja uhkana, ja he ovat siinä vieläpä oikeassa, vaikka ovatkin väärässä.

Maastamuuttajat ovat yleensä aloitekykyistä porukkaa; he tietävät että he pärjäävät muualla ja siksi he lähtevät.

Olen kirjoittaessani alteraatiostressistä pohtinut sitä, että monimutkaistuva yhteiskunta on liian monimutkainen yhä useammalle ihmiselle. Merkittävä osa tämän hetken pitkäaikaistyöttömyydestä johtuu siitä, että laman jälkeen katosi iso osa niistä työpaikoista, joita kykeni tekemään pienemmälläkin kaistanleveydellä.

Nyt osa nuorista, vähemmistö, mutta merkittävä vähemmistö on huolissaan muuttuvasta kilpailutilanteesta, kun maassa on porukkaa, jotka ovat aloitekykyisia ja valmiita muuttamaan täysin uuteen kulttuuriin paremman elämän toivossa.

Realiteetti on kuitenkin se, että pitkällä tähtäyksellä, parissa kymmenessä vuodessa, nämä tämän päivän siirtolaiset ovat integroituneet ja suurelta osin rikastuttaneet tätä kansakuntaa, tuomalla uusia vaikutteita, niin meemejä kuin geenejä ja antaneet meille kansainvälisen verkostonsa.

Mutta samaan aikaan, mitä me voisimme tehdä syntyperäisten suomalaisten ja suomalaisen kulttuurin hyväksi tässä kontekstissa.

Eräs ulkomaalaispolitiikon ongelma on poppy-efekti. Osa ulkomaalaisten kanssa työskentelevistä kohtelee ulkomaalaisia kuin puudeleita ja näkee kaiken ulkomaalaispolitiikkaan kohdistuvan kritiikin heidän lemmeihinsä kohdistuvan vainona.

Eräs merkittävä asia, mikä vähentäisi ulkomaalaisiin kohdistuvaa epäluuloa olisi napakampi suhtautuminen ulkomaalaisiin jotka rikkovat suomen lakeja ja se että vaatisimme heiltä samaa kunnioitusta meidän tapojamme kohtaan, kuin me osoitamme heidän tapojaan kohtaan.

Tämä tarkoittaisi mm. sitä että ennakoitaisiin vihaa liotsovien uskonnollisten liikkeiden, mistä esimerkkinä Ruotsissa uskonnollista suvaitsemattomuutta levittävät maahanmuuttaja organisaatiot, ja karkotettaisiin niitten mahdolliset edustajat heti kun he ylittävät sen rajan, mikä Suomessa muodostuu rikoslaista ja sen "kiihotuspykälistä". Napakka politiikka suojaisi sekä suomalaisia että ulkomaalaisia, ja auttaisi kumpiakin sopeutumaan.

Kulttuurillinen sopeutuminen olisi myös helpompaa, puolin ja toisin, jos vaatisimme myös oman kulttuurimme kunnioittamista samalla tavalla kuin virkattupipohumanistit vaativat kunnioittamaan maahanmuuttajien kulttuuria.

Suomalaisten osalta tuottaa tietysti vaikeuksia, että noin 27% väestöstä ei tiedä riittävästi omasta kulttuuristaan, että voisivat kunnioittaa sitä edes itse. Tunnen torpparinpoikia, jotka ovat kertoneet olevansa talonpoikaissukua, suhtaudu niihin sitten....

Kuitenkin edes muodollisen tapakultuurin pinnan kunnioittaminen puolin ja toisin olisi alku, jonka kautta voitaisiin sitten lähetystyä ja saavutta jonkinlainen konsensus.

Minä käytän taas tilaisuuden ja ylistän Sisilian kulta-aikaa. Sisilia oli aikoinaan Välimeren mahtavin valtio, sen yliopistoista valmistui matemaatikkoja ja naislääkäreitä silloin kuin Pariisin ns. yliopistossa keskusteltiin onko naisella sielu ja monta enkeliä mahtui istumaan neulankärjelle.

Tuon loistavan ajan takana oli yhteiskunta jossa islamin, juutalaisuuden ja kristittyjen kansalaisten kesken vallitsi hyväksytty erilaisuus, mutta tunnustettu hyväksyttävyys.

Tämä tarkoitti, että kaikki ne, jotka noudattivat kuninkaan lakia, olivat yhdenvertaisia, vaikka erilaisuus aiheuttikin sitten myös erikoistilanteita; kuten että kaupungin kristityt vartijat pitivät vapaata sunnuntaina, juutalaisten sapattina tai yliopiston muslimioppineet eivät pitäneet luentoja ramadanin aikana.

Sisilian oppilaitokse olivat Euroopan parhaat, sen kauppa-alukset saivat käydä kauppaa niin Malagassa ja El Iskanrejiassa kuin Venetsiassa ja Marseillessa.

Sitten tuli ranskalaiset ja niin kuin aina, silloin kaikki menee ns. kohden accordionia.