Viikonloppu vierähti Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL ry:n liittokokouksessa Korpilammella Espoossa. Suomalaisen opiskelijapolitiikan huipentuma, tai antikliimaksi, riippuen tarkkailijasta ja mielipiteestä, on ehdottomasti SYL:n jokavuotinen liittari, joka käy keskustelun tulevan vuoden toiminnasta ja sitäkin enemmän valitsee liitolle tulevan vuoden toimijat.Oma urani opiskelijapolitiikassa on kestänyt jossain muodossa lähes kuuden vuoden ajan. Tämä oli myös viides SYL:n liittokokous, johon osallistuin, ja jää näillä näkymin myös viimeiseksi. Toiminta ylioppilasliikkeen välittömässä läheisyydessä on ollut monella tapaa opettavaista ja palkitsevaa, mutta samaan aikaan, kuten moni muukin paikalla ollut, olen hieman huolissani y-liikkeen tilasta.
Ylioppilasliike on allekirjoittaneenkin aikana kokenut huomattavaa parannusta edunvalvonnassaan. Opiskelija-asiat ovat enemmän pinnalla kuin pitkään aikaan, opintotuen taso keskusteluttaa pääkirjoituksia myöten ja SYL:n lobbauskoneisto on vuosi vuodelta ammattimaisempi ja tehokkaampi. Samaan aikaan oli kuitenkin nähtävissä muun keskustelun väheneminen. Pitemmällä tähtäimellä voi käydä niin, että muiden kuin lisää-rahaa-meille -tyyppisen keskustelun ja näkemysten puute pikemminkin uhkaa nykyisin hyvällä tasolla olevaa edunvalvontaa kuin selkeyttää linjaa.
Ylioppilasliikkeen sisäisen tilan näyteikkuna on SYL:n liittokokous. Osin keskustelun vähäisyys johtuu tietoisista valinnoista. Erään pitkään toimineen aktiivin mielestä kokous lähentelee virkamiesten märkää unta; logistiikka toimii, aikataulut pitävät, paperit on valmisteltu huolella eikä mitään yllättävää tapahdu. Ongelmaksi kuitenkin nousee se, kuka tällaisesta toiminnasta sitten jaksaisi innostua?
Korpilammelle oli kokoontunut kolmesataa aktiivista nuorta ihmistä arvoineen, aatteineen ja ajatuksineen. Heillä olisi varmasti halua ja kykyä käydä poliittista keskustelua, niin välittömästi omaan liikkeeseensä liittyen, mutta myös yleisestä yhteiskunnallisesta suunnasta. Miksei ylioppilasliike voisi luoda foorumeita myös tällaiselle toiminnalle? Tämän vuoden liittokokouspuhujaksi valittu Osku Pajamäki teki parhaansa ja olikin sisällöllisesti viikonlopun parasta antia. Kuitenkaan hänen esityksensä lisäksi ei laajoista kokonaisuuksista juuri puhuttu.
Ylioppilasliike tarvitsee jotain, mistä innostua. Opintorahakampanja tänä vuonna, ja ehkä vielä enemmän opintoaikojen rajausta vastustaneet mielenilmaukset olivat sellaisia. Muitakin voisi olla. Vaikuttamisen elämyksiä, kokemusta osallisuudesta jonkinlaisten yhteisten näkemyksien luomiseen, vaikkeivat ne suoraan opintotukea koskisikaan. Nämä tavoitteet eivät ole ristiriidassa vastuullisen vaikuttamisen ja ammattimaisen edunvalvonnan kanssa. Ja lopultakin, olemme vaikeassa tilanteessa, mikäli kokouksen puheenjohtaja joutuu pikemminkin huomauttamaan keskustelun vähäisyydestä kuin siitä, että puheenvuoroja olisi syytä tiivistää.
Tekstit
3 kommenttia:
Sinäkin vanha mörkö liittarissa, hahhaa! Osku oli oivallinen veto nuukahtaneen ylioppilasnuorison herättelijäksi. Pidin hänen kirjastaan, vaikka suurten ikäluokkien syytelistaan olisi pitänyt lisätä eläkepommin lisäksi ympäristöpommi.
SYL:n liittarissa pitäisi olla läsnä sukupolvensa kantaaottava ja lupaava nuoriso. Aika surkean harvalla sielläkään on mitään sanottavaa.
SYL:n lobbauskoneisto on epäilemättä ammattimainen, mutta myös tylsä ja virkamiesmäinen. Myönnän että sorruin myös itse samoihin synteihin omana aktiiviaikanani ylioppilasliikkeessä. Tylsyys on kuolemanvaarallista ylioppilasliikkeelle, se elää svengistä, ei rahasta. Eduskunnan valiokunnista kuuluu, että viime aikoina SYLlistä on tullut todella kesyä kamaa. Nuorilla ja opiskelijoilla on oikeus ja velvollisuus olla räväköitä, kohtuullisuuden ja asiallisuuden rajoja venyttäen. Jos ei nuorena olla radikaaleja niin mitä on syytä odottaa vanhempana?
Sama vätystely on vaivannut puolueiden nuorisojärjestöjä, niissä ajatellaan (aivan oikein) että kun ollaan kiltisti niin lopulta kutsu käy uraputkeen. SONKille meni kyllä pisteet Rajamäen eron vaatimisesta!
Sinänsä on todettava, että Rajamäen erottamista vaativat Petteri Oksan johdolla Demarinuoret.
Itselläni on mielessäni lähinnä "tylsän mutta tehokkaan" edunvalvonnan yhdistäminen innokkaaseen ja innostavaan pohdiskeluun yhteiskuntapolitiikan ja koulutuspolitiikan vaihtoehdoista. Eli haluan kyllä nähdä realistisia vaihtoehtoja ajankohtaisiin kysymyksiin esittävän SYL:n, joka saa aikaan tulosta, mutta samalla pitkälle tulevaisuuteen katsovan SYL:n, jonka puitteissa määriteltäisiin mahdollisesti opiskelijoiden asemaa ja roolia tulevaisuuden yhteiskunnassa. En usko, että nämä ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.
Koulutusmääräkeskustelussa voisi olla potentiaalia, mikäli siinä kyettäisiin nousemaan lyhytnäköisistä edunvalvontaintresseistä. On helppo vaatia kaikkien koulutusmäärien romauttamista - ja istua nuotioon tulevien sukupolvien housuilla. Kun on kerran itse sisällä, ei muista enää väliä, eikä tilastoillakaan ole merkitystä.
En luonnollisesti sano, etteikö erityisesti alakohtaisissa koulutusmäärissä voisikin olla tarkastamisen varaa. Mielenkiintoista olisikin kuulla nuorten akateemisten keskustelevan siitä, tuleeko koulutusputken olla nykyistä eriyttävämpi vai avoimempi ja miten? Tässä olisi mm. toisen asteen koulutuksen rakenteen pohtimisen paikka.
Aiheellisia huomioita liittokokouksesta (tältä nuorelta herralta, joka kirjoittaa yhtä Suomen parhaista nuorten poliitikkojen blogeista)
Itse toista kertaa liittokokouksessa vierailleena ihmettelin lähinnä sitä, että kaikki, jotka olivat johonkin ehdolla, toistelivat itsensä lisäksi sitä mitä toiset olivat sanoneet, mikä taas oli juuri sitä opiskelijapoliittista jargonia, jonka käsittääkseni oppii hyvin nopeasti varsinkin kaikki ne ylioppilaskuntatoiminnassa olevat tyypit, joilla ei ole mitään omia mielipiteitä. Näillä mielipiteettömillä tarkoitan niitä, jotka eivät tunnu osaavan millään tavalla perustella mitään sanomaansa yhtään syvällisemmin.
Epäilen, että asialla on jonkinasteinen positiivinen korrelaatio puoluepoliittiseen sitoutumattomuuteen.
Hieman kärjistäen: Perustuuko tavallisen opiskelijapoliitikon ajattelu siihen, että minun on hyödyllistä ajatella samalla tavalla kuin luulen enemmistön opiskelijoista ajattelevan? Näinhän ollaan juuri niin yksimielisiä kuin SYL:n liittokokouksessa oltiin. Äänestykset käytiin lähes ainoastaan mitättömistä asioista. Mihin toki vaikuttaa se, että nyt puhuttiin lähinnä toiminnasta, ei politiikasta.
Lähetä kommentti