maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Terveydenhuollon tulevaisuudesta

Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on merkittävien haasteiden edessä. Väestön ikääntyminen tulee väistämättä lisäämään terveydenhuollon menoja ja pakottaa vaativaan priorisointikeskusteluun.

Nykyisellään julkinen sektori ei kykene kaikkialla maassa vastaamaan kansalaisten tarpeisiin. Tämä on vaatinut yksityisen sektorin palveluntarjonnan lisäämistä ja yksityisen hoidon korvausten muodossa näiden palveluiden saattamista useamman kansalaisen ulottuville. Yksityissektorin kasvava rooli tuo kuitenkin mukanaan myös haasteita ja suoranaisia epäoikeudenmukaisuuksia, jotka on syytä tiedostaa.

Yksityiseen terveydenhuoltojärjestelmään, mikäli sitä voimakkaasti julkisen sektorin taholta subventoidaan, liittyy useita merkittäviä ongelmia. Ensinnäkin taloudellisen voittomotiivin pohjalta toimivassa järjestelmässä ei ole minkäänlaisia kannusteita pitää kustannuksia kurissa. Pieniinkin vaivoihin tarjotaan raskasta ja kallista hoitoa sen ollessa hyvää bisnestä. Niin kauan kuin julkinen vakuutus korvaa nämä, ei yksittäisellä kansalaisella ole tämän suhteen välttämättä juurikaan valittamista. Järjestelmä ei kuitenkaan tätä kestä.

Suomessa maksettiin vuonna 2004 korvauksia yksityisten terveyspalveluiden käytöstä 216 miljoonaa euroa. Korvausosuus oli lääkärissäkäynneistä keskimäärin 30%. Nämä korvaukset vaihtelevat merkittävästi maakuntien mukaan, koska syrjäisemmillä seuduilla ei yksityistä terveydenhuoltoa ole. Samalla sairausvakuutus korvaa kaikki yksityiset lääkärissäkäynnit, riippumatta niiden tarpeellisuudesta tai laadusta. Omavastuuosuuksien ollessa korkeita, kuten Suomessa myös julkisella puolella, heikoimmin toimeentulevat ovat käytännössä yksityisten terveyspalveluiden käyttäjäkunnan ulkopuolella.

Yksityinen avoterveydenhuolto, jota tuetaan julkisesti, on tällä hetkellä käytännössä muodostunut maksukykyisille ohituskaistaksi verorahoitteiseen erikoissairaanhoitoon. Mikäli tavoitteenamme on kansalaisryhmien välisten terveyserojen kaventaminen, ei tämänkaltaista järjestelyä voida pitää tarkoituksenmukaisena. Tästä Suomea on huomauttanut mm. OECD. Oikeudenmukaisuusnäkökulmasta voisi olla perustellumpaa panostaa verovarat julkiseen terveydenhuoltoon ja sen vahvistamiseen, jonka piiriin pääsevät kaikki kansalaiset. Yksityinen terveydenhuolto toimisi tämän jälkeen puhtaasti markkinapohjalta. Tähän on toki matkaa eikä sitä voida toteuttaa kertaheitolla, mutta pohdiskeltavana asiana tämä tulee ottaa huomioon terveydenhuollon tulevaisuutta pohdittaessa.

Yksityisten terveyspalveluiden käytöstä maksetut korvaukset jäävät kauaksi jälkeen lääkekustannusten ja niiden korvaamisen kasvusta. Lääkekustannusten osalta kustannusten hillintä on myös erittäin tärkeää. Suomessa tulisi vakavasti pohtia siirtymistä Ruotsin kaltaiseen apteekkijärjestelmään, joka vastaa lähinnä suomalaista Alkoa. Ruotsissa lääkkeiden tukkuhinnat ovat Suomea korkeammat, mutta tästä huolimatta asiakkaiden maksamat vähittäishinnat matalampia. Suomessa järjestelmästä hyötyy yksityinen yrittäjä, Ruotsissa lääkkeitä tarvitseva asiakas.

Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 8.1.2007

2 kommenttia:

Tapio Laakso kirjoitti...

Lääkekustannuksiin pitäisi puuttua myös laajemmin keinoin, jotka kytkeytyvät lääkepatenttien merkitykseen. Lääkepatentit ovat erinomaisen tehoton keino rahoittaa uusien lääkkeiden kehittämistä. Suurin osa rahasta menee aivan muuhun kuin tuotekehitykseen.

Patenttisuojaa pitäisi reilusti heikentää ja kohdistaa säästettyjä rahoja suoraan lääkkeiden kehittämiseen. Etenkin "avoimen lähdekoodin" lääkkeet vaikuttavat järkevältä ajatukselta.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Ilmaston suojelullisista syistä, lääkitystä pitäisi vähentää tuntuvasti. Lääkkeiden kehitystyö pitäisi kriminalisoida kokonaan.