Vaakunoista palveluihin

Vuosi 2006 oli kuntakentällä suurten mullistusten vuosi. Etenevä kunta- ja palvelurakenneuudistus sai puitelain muodon ja vuodenvaihde näkee peräti viisitoista kuntaliitosta ympäri Suomea.

Kuntalehti 20/2006 kertoo kuntien tilinpäätöstiedoista vuodelta 2005. Se näyttää kuntareformin tarpeen. Taloudellisesti terveellä pohjalla toimivia kuntia on vain muutamia, massiivisiin ongelmiin ajautuneita sen sijaan lukuisia. Eriytymiskehitys on ollut nopeaa, eikä suomalainen yhteiskunta enää nykyiselläänkään kykene tarjoamaan tasa-arvoisia palveluita kaikille maassa asuville. Tehostamista ja uusia ratkaisuja siis tarvitaan.

Erityispainopisteenä on terveydenhuolto, jonka menot tulevat väistämättä kasvamaan väestön ikääntymisen ja vaatimustason nousun myötä. Samalla erityisesti muuttotappioalueet kärsivät verotulojen vähentymisestä ja rekrytointiongelmista. Ratkaistavana on ongelmallinen yhtälö, joka todennäköisesti vaatii sekä väestöpohjan kasvattamista, tehottomien organisaatiorakenteiden karsimista vertaisoppimisen kautta, kuntien ja valtion välisen terveydenhuollon tehtävänjaon tarkistamista sekä kampanjointia julkisen sektorin työnantajaimagon parantamiseksi.

Mm. VATT:n Juha Aaltosen havaintojen mukaan väestöpohjalla on yhteys terveyskeskusten menoihin. Väestöpohjan laajentamisella on kustannuksia alentava vaikutus aina 25 000 asukkaaseen asti. On luonnollisesti kuitenkin selvää, ettei kustannussäästöjä saada aikaan ainoastaan kuntien yhdistämisellä. Samalla on kehitettävä toimintaorganisaatioita. Benchmarking-järjestelyitä on tehostettava, sillä erot samankaltaisten kuntien välillä kustannustehokkuudessa ovat ilmeisiä.

Turun seutu on laahannut perässä kuntakeskustelussa. Suomen pirstaloituneimman kuntakartan omaavalla alueella ainoastaan Mynämäki ja Mietoinen ovat kyenneet siirtymään sanoista tekoihin, muualla keskustelukaan ei ole kunnolla alkanut. Vaikkei suuri kuntakoko suoraan tarkoitakaan taloudellista toimintaa, mahdollistaa se uudella tavalla seudullisen palvelusuunnittelun, paremmasta infrastruktuuri- ja kaavoitussuunnittelusta puhumattakaan. Tosiasia on myös se, että alueellisen veturin hyytyminen ongelmien kasaantumiseen ja vastuuttomaan kilpailuun parhaista veronmaksajista ei palvele pitkällä aikavälillä kenenkään etua.

Kolumni julkaistu Turun sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön verkkosivuilla, kuvassa uuden Mynämäen vaakuna.