Viime vaalikauden aikana puhuttiin paljon vanhemmuuden kustannusten jakamisesta ja sen tärkeydestä työelämän tasa-arvon kannalta. Huoli on oikea ja perusteltu, ja toivon mukaan tuleva hallitus saa punamultahallituksen aloittaman työn päätökseen näiltä osin.Kustannusten jako ei kuitenkaan yksinään riitä tasa-arvon takaamiseksi. Tämän osoitti muun muassa EY-tuomioistuimen viime syksyllä tekemä päätös, jonka mukaan naiselle voidaan maksaa miestä pienempää palkkaa työuran katkoksien vuoksi.
Naisten työuraan tulee luonnollisia katkoksia muun muassa perheellistymisen vuoksi, eikä kustannusten jako poista vaivaa esimerkiksi sijaisten hankkimiselta. Nuoren naisen palkkaaminen on edelleen riski, jota tulee vähentää. Tämä voi tapahtua myös suhteellisesti miehiin verrattuna.
Tätä voitaisiin tavoitella muun muassa säätämällä uudenlaisesta vanhempainvapaasta, jossa isien roolia korostettaisiin ja jossa valtio voisi käyttää ohjausvaltaansa tasa-arvon tavoittelun nimissä. Islannissa on tällä hetkellä käytössä malli, jossa kolmannes vanhempainvapaasta on korvamerkitty isälle. Tätä vapaata ei äiti voi käyttää. Kolmanneksen voi käyttää yksin äiti ja viimeisen kolmanneksen vanhemmat voivat jakaa oman halunsa mukaan.
Malli, jossa kaikki nämä jaksot olisivat mitaltaan neljä4 kuukautta, voisi toimia myös Suomessa. Tämänkaltainen muutos tasa-arvoistaisi työmarkkinoita nuorten miesten ja naisten välillä, puhumattakaan siitä, että se antaisi voimakkaan viestin aktiivisen isyyden ja perheiden sisäisen vastuunjaon tasa-arvoistamisen puolesta.
Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 14.4.2007
Tekstit
6 kommenttia:
Ei se, että myös nuorten miesten palkkaamisesta tehdään suurempi riski, vähennä sitä, että nuorten naisten palkkaaminen on edelleen riski. Vasemmiston mielestä kurjuus siis poistuu sillä, että tehdään muidenkin olot kurjemmiksi, jolloin suhteellinen kurjuus vähenee? Jos suhteellisuuksilla pelataan, niin tuossahan tehdään vain nuoren työntekijän palkkaamisesta riski vanhempaan verrattuna. Sitäkö demarit haluavat?
Nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla parannetaan vain tekemällä heidän palkkaamisestaan vähemmän riskialtista eikä lisäämällä riskiä keinotekoisesti muidenkin osalta.
Ja mitä tasa-arvoa se muka on, että jotkut voivat olla poissa töistä lapsia hoitamassa tms. ja se ei saisi näkyä palkassa ja urakehityksessä? Totta kai se saa näkyä, sehän on jokaisen oma valinta preferoiko työtä vai perhettä vai jotain muuta. Ei kaikkea tarvitse saada.
Olen kirjoittanut aiheesta omaankin blogiini otsikolla Naiset ja pätkätyö.
Ajattelinkin, että Niko herää aiheeseen, väänsimme tästä jo taannoin kun kirjoitin blogiin vastaavansisältöisen tekstin. Nyt halusinkin hakea aiheelle laajempaa näkyvyyttä lehdistön kautta.
Haluaisin kuulla miten Nikon tai hänen puolueensa Kokoomus aikoo tavoitella työmarkkintasa-arvoa. Minulla on konkreettinen esitys, joka on Nikon mielestä "huono", mutta mitään muuta hän ei esitä. Ilmeisesti tilanne on nyt hyvä eikä kaipaa parannuksia? Naisten palkkaamisesta vähemmän riskialtista, olen samaa mieltä, miten Niko hoitaisi homman? Minusta kustannusten tasaus, vapaiden tasaisempi jakaminen tämänkaltaista ohjausta käyttämällä sekä huolehtiminen päivähoitopalveluiden saatavuudesta ja laadusta ovat yhdessä paketti, jolla saadaan konkreettista tulosta aikaan.
Nuoret naiset ovat työmarkkinoiden väliinputoajaryhmä juuri lastenhankinnan vuoksi, toinen ovat irtisanottavat ikääntyneet, joilla olisi vielä kymmenisen työvuotta jäljellä. En oikein jaksa uskoa, että tämänkaltaisen uudistuksen myötä nuoret miehet suistuisivat kuiluun, varsinkin kun koko homma perustuu vapaaehtoisuuteen. Ei mallissa ole pakko pitää omaa vapaataan. Se on kannuste.
Suomi tarvitsee nuoret osaavat naisensa työhön. Sellaiset toimenpiteet, joilla heidän kokemaansa työmarkkinasyrjintää vähennetään ovat ensiarvoisen tärkeitä niin tasa-arvon kuin taloudellisen kanto- ja kilpailukyvynkin kannalta. Olen täysin tietoinen, ettei Kokoomusta kiinnosta tasa-arvo, mutta luulin, että jälkimmäiset kaksi kiinnostaisivat.
Kiitos Esa,
kun jaksat pitää aihetta esillä. Se on tärkeä, ja olenpahan vielä esittämäsi mallinkin kannalla. On äärimmäisen tärkeää että isät saadaan viettämään enemmän aikaa kotona lastensa kanssa. Juuri luin jutun jossa kehuttiin, että jopa 70 prosenttia isistä käyttää oikeuttaan vapaisiin. En menisi tätä juhlimaan, koska sehän tarkoittaa, että kolmekymmentä prosenttia uusista isistä ei vietä edes paria viikkoa tutustuen jälkikasvuunsa!
Ja vielä toteaisin Nikolle, että lasten hankkiminen on kyllä jokaisen oma valinta, mutta vanhempainvapaan viettäminen ei ole ihan sama juttu. Väitätko todella, että kun lapsi on hankittu, niin vajaata vuottakaan ei kotona pitäisi olla?! Siitä kun tässä kuitenkin on kyse, ei suinkaan siitä, että äiti hoitaa lapset kotona kouluikäisiksi asti. Ja tällä ei suinkaan saa olla naisten palkkoja huonontava vaikutus!
Minusta on miellyttävää, että toistaiseksi lapseton, suhteellisen nuori mies pitää mölyä tästä aiheesta.
Meillä mies jäi perjantaina kolmisen viikkoa kestävälle isyyslomalleen. Koska haluaa tutustua lapseensa. Asia tuntuu aivan luontevalta. Onhan lapsi yhteinen. Äidiltä odotetaan ilman muuta pitempää "tutustumisaikaa" lapseensa. Toki suurin osa äideistä imettää, eli ravinnon saanninkin kannalta äidin läsnäolo on tarpeen, mutta jos se on aina selitys, niin…
Mutta jos ja kun lapsia hankkii tai niitä vain tulee, on lapsen ja vanhempien kannalta rakentavaa ja siteen lujittumisen kannalta erityisen tärkeää olla läsnä. Nonverbaalisessa maailmassa läsnäolo on vain merkittävää.
Kun lapsen itsetunto vahvistuu jo tässä vaiheessa (vastasyntyneenä) ja olo on turvallinen, niin kehitykselle on suotu oivallisempi kasvualusta. Kaikelle kehitykselle. Ei terveitä ja tervepäisiä aikuisia kasva itsestään. Ei lapselle voi olla läsnä poissaolevana.
Kun jaksetaan ja suodaan suhteellisen merkitsemätön aika vanhemmuuteen elämän pitenevässä kaaressa, niin suodaan ja mahdollistetaan tervehenkisten ja -itsetuntoisten aikuisten kasvu. Sellaisia tervejärkisiä ihmisiä suurin osa työnantajistakin toivoo palkkalistoilleen.
Toki on vaikea kvarttaalitaloudessa laskea hyvää käyrää tällaiselle "työlle", jonka varassa yhteiskuntamme pitkälti makaa, mutta sepä se. Kaikkea ei kvarttaalissa tapahdukkaan. Ja joskus "tulos" näkyy vasta vuosikymmenten päässä.
Nikolle lähettäisin terveisiä, että ei tässä haetakaan etunenässä, jos lainkaan kaltaistesi nuorten ja reippaiden miesten aseman heikentämistä. Ehkä tässä ei varsinaisesti hyödy nuoret naiset eivätkä nuoret miehet tule murskatuksi.
Jos ja kun lapsia hankkii moni huomaa, ettei ajattele enää asioita oman navan kautta, vaan lapsen. Lapsen etu on myös muodostaa vahva side isään, siihen toiseen vanhempaansa. Koska vanhemmuudessa ei äiti ole isää tärkeämpi. Vanhemmuus on vanhemmuutta. Jos lapsella on kaksi vanhempaa, niin suotakoon se lapselle. Ihan jo pienellekin.
Ja mitä työntekoon yleisesti tulee, niin jotkut viettävä yllättävän hyvin rokulipäiviä ja milloin mitäkin poissaoloja, läpi koko työnhistoriansa. Veikkaisin, että niistä kertyy helposti muutama isyysloma tai äitiyskin. Ja toisaalta jotkut vain voivat tehdä työnsä ns. ahkerammin kuin toiset. Emmehän me koskaan ole muutenkaan samalla viivalla. Miksi killuttimet housuissa kuitenkaan tekisivät meistä automaattisesti vähempi riskisempiä työntekijöitä? Siis "parempia" työntekijöitä?
Terve Esa!
Olen eri mieltä kanssasi. Lasten elämää koskettavia päätöksiä ei voi tehdä työelämän ehdoilla. Kyllä ne on tehtävä siitä näkökulmasta, että mikä on parhainta lapselle. Täysin järjetöntä olisi, että ekat 4 kk olisi varattu äidille, toiset 4 kk isälle ja viimeiset 4 kk voisi valita jompi kumpi. Jo pelkästään sen vuoksi, että Suomessa on täysimetyksen suositus 6 kk.
Oletko miettinyt, että mitä tekisivät ne äidit, joilla on ollut ennen äitiyslomalle jäämistä määräaikainen työ? Silloinhan äiti olisi mahdollisesti työttömänä ja isä pakollisella vanhempainvapaalla, jolloin perheiden toimeentulo olisi kaikkea muuta kuin hyvä. Se olisi tietenkin lapsen kannalta positiivista, että molemmat vanhemmat olisivat kotona.
Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että vanhempainvapaata pidennettäisiin 18 kuukauteen. Jolloin äiti voisi rauhassa hoitaa vauvaa vuoden ikäiseksi asti ja isä voisi olla esim. viimeiset 6 kk taaperon kanssa kotona.
On muuten hyvä juttu, että uudessa hallitusohjelmassa luvataan pidentää isyyslomaa 2 viikolla.
SDP on epäonnistunut surkeasti lapsiperheiden puhuttelemisessa. Siinä on mielestäni yksi syy miksi menetämme koko ajan äänestäjiä. SDP:n ongelma lapsiperheiden suhteen on kunnallisen päivähoidon suosiminen kotihoidon kustannuksella. Kaikkien tutkimusten mukaan alle 3-vuotiaan paras paikka on useimmiten kotona, mutta SDP:n ainoa tavoite on ollut palauttaa äidit kotoa mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään. Tässä suhteessa eroan täysin puolueen linjasta. Kohta kolmen lapsen äitinä kannatan nimittäin tasarahamallia.
http://www.jmpmusic.fi/tasaraha.htm
http://www.lape.fi/inf/tasarahakysymykset.htm
Moi Satu! Kiva kun kommentoit. Muutama huomio.
Malli ei ole mekanistinen, tuon 4kk voi jakaa missä vaiheessa vapaita tahansa. Eli äiti voi olla tuossa mallissa vaikka sen 6kk kotona (tai 8), jolloin täysimetyssuositus täyttyy. Ja on mielestäni vain hyvä, että on myös aikoja jotka ovat vain lapsen ja isän yhteisiä.
"Kaikki tutkimukset" eivät ole lasten kotihoidon ylivoimaisuudesta laisinkaan yksimielisiä. Ruotsissa professori Bengt-Erik Anderssonin johtama tutkijaryhmä seurasi eri-ikäisenä päiväkodissa tai muussa päivähoidossa aloittaneita lapsia yli 20 vuoden ajan. Tutkimustulokset julkaistiin keväällä 2005. 1970-luvun lopulla alkaneeseen tutkimukseen valittuja lapsia tarkasteltiin aika ajoin aina 25 ikävuoteen saakka. Mielenkiinnon kohteena olivat mm. koulumenestys ja sosiaaliset kyvyt.
Tulos? Alle yksivuotiaana tarhassa tai päivähoidossa aloittaneista 70% menestyi myöhemmin hyvin tai erittäin hyvin. Kotona koulun alkuun saakka olleiden ikätoverien keskuudessa vastaava luku oli 38%.
Tämä on tietysti yksi tutkimus monien joukossa ja vaikuttavia tekijöitä on lukuisia, ei varmasti vain päivähoito. Kuitenkin, ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, jonka mukaan koti on aina paras paikka. Usein onkin, muttei aina. Monet perheen ongelmat ja lapsen kohtaamat vaikeudet havaitaankin usein päivähoidon ansiosta, päivähoidossa.
Lähetä kommentti