Sorvin ääreen

Paluu aurinkoisilta rannoilta miinusasteiseen Helsinkiin on tosiasia ja purettavaa sähköpostia kertyy uskomaton määrä tällaisen vajaankin viikon aikana. Edelleen ihmettelen esi-isien pakkomiellettä turkiksiin ja tervaan, sillä ilmastollisesti huomattavasti miellyttävämpiä kohteita löytyy mantereelta.

Frankfurtissa oli täysi kesä, takkia ei tarvittu, kirsikkapuut kukkivat ja törmäsimmepä jopa pääsiäismarssiin rauhan puolesta. Pääpaino Bundeswehrin ulkomaanoperaatioita vastustaneessa ja Iranin vastaisen iskun suunnittelun tuominneessa kulkueessa oli Pace- ja Die Linke-lipuissa, mutta löytyipä joukosta yksi SPDn nuorten lippu. Vihreitä sen sijaan ei näkynyt. Liekö enteellistä Suomeakin ajatellen, varsinkin kun paikallislehti Frankfurter Rundschau julkisti pääsiäisviikonlopun lehdessään mielenkiintoisia galluptuloksia, joiden mukaan saksalaisista 1% oli sitä mieltä, että vihreät hoitavat saksalaisista puolueista parhaiten palkansaajien asioita?

Kotimaassa tuleva hallituskokoonpano näyttää oletetulta. Nyt odotellaan ohjelmaneuvotteluiden tulosta. Ainoa mielenkiintoinen palikka paketissa ovat juuri vihreät. Ydinvoiman lisärakennus ja ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksut tulevat mm. olemaan kysymyksiä, jotka vihreät nielevät hintana vaikuttamisen paikastaan. Silti heidän kannattaa mielestäni tuo hinta maksaa ollakseen vihdoinkin oikea vastuuta kantava puolue. Toistaiseksi vihreä politiikka on ollut liian usein Jehovan todistajiin verrattavaa puhdasta besserwisserismiä mallia jottei totuus unohtuisi.

Sinänsä sosialidemokraattien tulee nyt antaa porvarihallitukselle reilu mahdollisuus. Minulla on jopa tiettyjä odotuksia sinivihreää koalitiota kohtaan, on myönnettävä, että sosiaaliturvan yksinkertaistaminen lienee helpointa aloittaa porvarihallituksen voimin. Vihreiden mukanaolo tuossa hallituksessa saattaa estää pahimman rappauksen heikoimmissa kantimissa olevien kansalaisten kohdalla. Samaten toivon, että porvarihallitus saisi aikaan parannuksia hoitoalojen suhteelliseen palkkaukseen eikä ryömi työmarkkinajärjestöjen selän taakse. Tosin tämän olisi syytä olla totta myös silloin, mikäli tavoitetta ei saavuteta. Kokoomuksella tulee tuossa tilanteessa olemaan kiire pistää koko katastrofi SAKn teollisuusliittojen syyksi. Todettakoon siis jo valmiiksi se, etteivät teollisuuden työntekijöiden palkankorotukset ole poissa hoitajien palkoista, pikemminkin päinvastoin.

SDPn on nyt ryhdyttävä rakentavaan oppositiopolitiikkaan, kritisoidaan kun kritisoimisen tarvetta on ja esitetään oma, parempi vaihtoehto oman toivon mukaan piakkoin käynnistyvän uuden ohjelmatyön kautta. Tehtävää on paljon. Edellisen postauksen kommenteissa nimimerkki Tuomas Vilhelm käyttää erinomaisen puheenvuoron SDPn kohtaamista haasteista ja ratkaisumalleista, joista ote ohessa.

Kannattaisi opetella ilmaisemaan kansalaisten kannalta ymmärrettävässä muodossa, miksi ylläpitää rakenteita, jotka tarjoavat väylän vapaampaan elämiseen vastapainona hyvin pärjäävän urbaanin oikeiston hehkutukselle yksilön rajattomista mahdollisuuksista ja vapaudesta.

Sen sijaan kannattaisi kertoa, mitä kansalaisella itsellään olisi helpompi tehdä SDP:n ihannemaailmassa kuin vaikkapa Keskustan. Pitäisi pystyä tarjoamaan unelmia ja utopioitakin tämän kaiken turruttavan harmauden, kiireen ja vaihtoehdottomuuden keskellä.

Juuri näin. Hyvin samantapaisia ajatuksia on liikkunut myös allekirjoittaneen päässä. Avainasemassa ovat vapaus ja yksilön autonomia, miten yhteiskunnalliset rakenteet voivat estämisen sijasta tukea näitä tavoitteita. Se, että puolueiden hammasrattaissa pyöriville nämä asiat voivat tuntua (paino sanalla tuntua) selviltä, ei tarkoita sitä, että asia olisi kommunikoitu oikein heille, jotka eivät saa kuukausipalkkaansa politiikasta. Tämä on juuri senkaltaista vieraantumista, josta puolueita aiheestakin syytetään. Palaan aiheeseen lähipäivinä. SDPn kampanjasta, vaaleista sekä positiivisen viestin tarpeesta kirjoittaa hyvin myös Arto.

Ja niin, pakko linkittää suomalaisen nuoren sosialidemokratian parhaan kielenkäyttäjän uusimpaan tekstiin. Antaisin paljon, jos kykenisin vastaavaan kirjoittamisen taitoon. Antton kirjoittaa harvoin, mutta ajattelemisen arvoista asiaa.