Julistamme kansalliset kaupunkilaisten kuppausviikot alkaneeksi. HS uutisoi tänään ministeri Pekkarisen aikeista siirtää pääkaupunkiseudun kehittämisen kannalta erittäin keskeisen Kehäradan rakentamiseen varattuja varoja maakuntien siltarumpuihin.Syrjäseutujen teiden kunnossapito on luonnollisesti tärkeää, mutta katsotaan asiaa mitä kautta tahansa, eivät ne voi ajaa kaupunkien keskeisten liikennehankkeiden ohi. Vilkaisu asukaslukuihin eri alueilla kertoo jo paljon. Ympäristölliset seikat ja kaupunkiseutujen, Suomen moottoreiden, kehittäminen ei kuitenkaan paljoa keskustalaisessa tukiaiskoneessa paina.
Kuten ennenkin sanottua, peruskeskustalaisessa politiikassa tulee ensin aina oma etu, sitten alueen etu ja vasta sen jälkeen yhteinen etu. Kansallisesti typeriä päätöksiä, kuten nyt vaikka kaupunkien kasvuvoiman hiivuttaminen tekohengittämällä syrjäkyliä tai ruuan alv:n laskeminen, tehdään surutta niiden ollessa omien pikku eturyhmien kannalta tuottoisia. Ja muut maksavat. Eturyhmäpolitiikasta ei toki ole mikään puolue vapaa, mutta keskustalainen "sulle-mulle" -politiikka on tehokkuudessaan ja massiivisuudessaan tuhoisinta.
Vaikka uuden hallituksen alkutaipaleella ovatkin korostuneet kokoomuslaisten ministerien ulostulot, ja Kokoomusta pidettiin yleisesti hallitusneuvotteluiden voittajana, raha liikkuu kepuministerien kautta. Tapaus kehärata tuskin jää viimeiseksi. Jan Vapaavuoren alahuuli tärisee vielä useaan otteeseen, kun paljon puhutulta metropolipolitiikalta häviävät rahat Persiö-Nillimö-maanteiden perusparannuksiin.
ps. aloin lukea Kari Uusikylän teosta Vastatulia. Poleemista, mutta pohtimisen arvoista, suosittelen!
Tekstit
6 kommenttia:
"Syrjäseutujen teiden kunnossapito on luonnollisesti tärkeää"
Nyt puhut paskaa.
Se ei ole tärkeää millään inhimillisellä mittarilla.
Päin vastoin.
On hyvä muistaa, että jos asiat olisi jätetty kokoomuksen ja vihreiden vastuulle, Lahden oikorataa ei olisi vieläkään rakennettu. Niin kauan kuin rata oli valmistumatta, kuultiin tästäkin hankkeesta kuorolaulua - kuinka olisi vielä pitänyt selvittää tarkemmin ja ohjata rahat järkevämpiin joukkoliikennehankkeisiin.
Totta onkin, että oikorata, tai kehäratakaan, ei ole kyseenalaistamattomissa oleva pyhä lehmä. Molemmissa hankkeissa on kyse kompromisseista ja useiden erilaisten kuljetustarpeiden yhteensovittelusta.
Ongelma on siinä, että enemmän tai vähemmän kaikki ratahankkeet ovat kompromissien summia. Kuten monet muutkin metropolipolitiikkaan liittyvät hankkeet Vuosaaren satamasta lähtien. Kokonaisuuden kannalta ja pidemmän päälle suurten hankkeiden toteuttaminen on joskus järkevämpää kuin rahan jakelu sinne tänne, vaikka suuren hankkeen vastustaminen paljon herkullisempaa onkin. No, kehärata ilmeisesti pelastunee, kenties opposition pelosta johtuen.
Lopuksi: rataverkkomme on rapakunnossa ja sen rahoitus häpeällisellä tasolla. Kärsijänä on pohjimmiltaan koko Suomi, usein erityisesti maakuntiin sijoittunut elinkeinoelämä työpaikkoineen. Oikeisto esiintyy mielellään yrittäjä- ja markkinamyönteisenä, mutta elinkeinoelämän kannalta välttämättömän logistisen verkon sijaan väylärahoitusta ohjataan syrjäisille mökkiteille.
Mikkeliläisenä maalta kotoisin olevana demarina kannatan vahvasti syrjäseutujen teiden kunnossapitoa, vaikkapa joskus kaupunkien kustannuksella. Tälläkään hetkellä mm. mummolaani vievää tietä ei pääse ajamaan kuorma-autolla kelirikon vuoksi ja se taas vaikeuttaa yrittäjien työtä.
Kevätterveisin
Satu
Ymmärrän toveri Taavitsaisen pointin, mutta nyt ei pidä mennä leikkimään vakavilla asioilla. Nyt on kyse siitä, että mahdollistetaanko vaiko hankaloitetaanko yhtä maan merkittävimmistä liikennerakennehankkeista.
Tie- ja siltarahoja riittää eri puolille maata moneksi vuodeksi, mutta valtion tiemäärärahapolitiikka ei sellaisenaan vastaa Pääkaupunkiseudun tarpeita; siellä tarvitaan nimittäin panostusta toimivaan raideliikenneverkkoon ja hyvään joukkoliikenteeseen. Lisäksi kyseessä on maan suurin ja omassa mittakaavassaan ainoa kansainvälinen lentokenttä. Sitäpaitsi kehärata mahdollistaa vaivattoman kulkutavan vaikkapa Mäntyharjusta (paras paikka!) Madridiin (juna+juna+kone). Sanokaamme me demarit siis kaikki yhdessä jyrkkä EI kaikenlaiselle pekkaroinnille. Hyi, Mauri!
Kehärata nyt kuitenkin saanee rahansa ja hyvä niin, mutta minusta näitä Helsingin seudun ratahankkeita vaivaa tietty mielikuvituksettomuus. Rakennetaan jo pitkälti rakennetuille alueille, jolloin joudutaan tekemään tunneleita ja muita erikoisratkaisuja, joka taas nostaa näiden hintaa rajusti. Eli Pekkarinen voi ihan aiheellisesti kysyä priorisoinnin perään, olkoonkin että hänen priorisointejaan ei voi kannattaa.
Mielestäni esim. Sipoon/Porvoon suunnan ratahanke olisi nimenomaan uusi avaus, se että tämän ajankohtaistamiseen tarvitaan Pohjois-Karjalalainen kepuministeri kertoo paljon Helsingin seudun suunnittelun ongelmista. Tämä rata mahdollistaisi uusien asuinalueiden kaavoittamisen niin Helsingin Sipoosta (oletettavasti) saamilla alueille, Etelä-Sipooseen ja edelleen Porvoon länsipuolelle, järkevästi radan varteen. Hanke on jo maanarvon nousulla mitattuna varmasti kannattava, eri asiassa sitten osataanko tämä ulosmitata radan tekoon.
Niin ja muuten semmoinen huomio, että se sama (kallio)rakentamisen hinnannousu joka käytännössä hautasi keskustatunnelin (kepeät mullat) ja haittaa mm. Musiikkitalon rakentamista, nostanee myös kehäradan ja länsi-metron hintaa. Eli vähintäänkin ko. hankkeiden aikataulu saattaa elää.
Erra tiivistää tuossa mielestäni olennaisimmat pointit.
Itse näen rataverkoston kunnostamisen ja laajentamisen vahvasti ympäristöpoliittisina tekoina. Suomen tulisi jatkuvasti kehittää erilaisia raideliikenteen muotoja, jotka ovat paitsi ympäristöystävällisiä, niin myös kustannustehokkaita ja liikenteen sujuvuutta edistäviä. Sujuva joukkoliikenne mahdollistaa myös vähävaraisten liikkumisen edullisemmin kuin omalla autolla. Ministeri Pekkarisen ajatus ei ollut tällainen.
Lähetä kommentti