keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Vaalimainonnasta

SDP:n vaaliraportti valmistui ja julkistettiin eilen. Tänään pääkirjoituksia täyttää varsin asiallinen analyysi raportin esiin nostamista teemoista. Erityisen yllättävä oli Iltalehden pääkirjoitus, kyseisestä julkaisusta kun harvemmin löytää mitään sosialidemokraatteja, tai muuta vasemmistoa, positiivisessa sävyssä arvioivaa tekstiä.

Monissa arvioissa ja kommenteissa on todettu tappion koostuneen useasta eri syystä, mutta mainontaa syytetään yleisesti. Eikä vain SAK:n mainontaa, vaan myös sosialidemokraattien omaa. Olen samaa mieltä tv-mainonnan liiasta keskittymisestä negaatioon sekä siitä, että ulkomainoskampanjan olisi pitänyt kehittyessään suuntautua myös hyvän "punaisen maailman" esittelyyn silkan kontrastin luomisen sijasta. Kuplakampanjaa en silti liialti tuomitsisi. Varsinkin herättelymielessä se oli mielestäni monessa suhteessa erittäin hyvä.

On muistettava, että närkästynyt keskustelu SDP:n vaalimainonnasta alkoi vasta SAK:n mainoksen myötä. Tätä ennen jo pitkään ulkomainostelineissä esiintyneet SDP:n kuplamainokset saivat varsin hyvää palautetta. "Vastenmielisiksi" ja "riitaa haastaviksi" ne muuttuivat julkisessa keskustelussa vasta kun suuri mainontakeskustelu alkoi. Tätä ennen ne olivat täyttäneet tehtäväänsä erittäin hyvin, motivoineet omia, herättäneet uteliasta keskustelua sekä hermostuttaneet vastustajia, joiden reaktioissa hermostuneisuus näkyi. SDP haastoi muita ja oli tullut samalle kentälle vastustajien kanssa tehden sen näyttävästi ja voimakkaasti. Ammattimaisuus ja "modernilta näyttäminen" ei ollutkaan enää porvareiden yksinoikeus.

Kupla-ajatus on myös jäänyt elämään vaalienjälkeistä elämää. Kun presidentinvaalien jälkeen termejä "vastakkainasettelun aika on ohi" ja "työväen presidentti" viljeltiin siellä sun täällä aivan alkuperäisestä ideastaan erotettuna, voi mediasta nyt bongailla kuplia nokkelasti käytettynä. Mieleeni on jäänyt erityisesti kaksi hauskaa kuplankäyttöä, Helsingin Sanomien jokin aika sitten ilmestynyttä Sunnuntailiitteen juttua "Valtapuolue varikolla" koristi pieni punainen kupla tekstinään "voi voi" ja suuri sininen tekstillä "jep jep". Suomen Kuvalehden tuoreessa artikkelissa Me-kupla ilmestyy otsikossa "Me ja Mr.Murphy". Juuri tällaiseen markkinoinnin tulee pyrkiäkin. Idea toistuu ja muuttuu eläväksi ihmisten omassa käytössä. Alkuperäinen idea yhdistetään kuitenkin SDP:hen ja vaikka se olisi koominen, se on mielenkiintoinen.

Olisi vaarallista, jos SDP:ssä tehdään johtopäätös siitä, että oheisen kaltaisia markkinointiväyliä tai -tapoja (ammattimaisuutta, intertekstuaalisuutta, ajoittaista kärjistämistä jne.) ei enää lainkaan käytettäisi. Mainostoimistoilla ei yksinään vaaleja voiteta, muttei hävitäkään, ja on otettava huomioon, että koko mainoskeskustelu olisi yhtä hyvin voinut jäädä syntymättä. Nokkela mainonta, joka antaa tilaa ihmisten omalle luovuudelle ja kekseliäisyydelle, on tulevaisuutta ja toivon mukaan SDP haluaa ja osaa sitä käyttää myös jatkossa pelästymättä lastentauteja ja nähden metsän puilta.

2 kommenttia:

Petja Jäppinen kirjoitti...

Ennen kaikkea tappio johtui idioottimaisesta ja öykkärimäisestä asenteesta.

KarriNica kirjoitti...

Olen kyllä eri mieltä siitä, miten media on kommentoinut vaalianalyysiä. Iltalehti ja HS kirjoittavat tyyliin "tuleepahan jotain hyvää sieltäkin kun haukkuvat toisiaan", vaikka analyysihän oli todella virkistävä ja toivottavasti uudenlaista avoimempaa keskustelutilaa luova lähtölaukaus puolueen tilan ruotimiselle ja parannusehdotuksille.