Merkityksellinen jakso eurooppalaisessa politiikassa päättyi eilen. Tony Blair siirtyi kymmenen vuoden pääministerikautensa jälkeen syrjään ja hänen paikkansa niin Labourin kuin Ison-Britannian johdossa perii entinen valtionvarainministeri Gordon Brown.Eurooppalaisen sosialidemokratian piirissä usein ristiriitaisesti vastaanotettu Blair teki sen, mihin ei yksikään Labour-johtaja ole koskaan häntä ennen kyennyt, pysymään puolueineen vallassa kolme kautta. Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan Labourilla on hyvät mahdollisuudet neljänteen peräkkäiseen voittoon. Maanosassa, jossa vasemmisto on kärsinyt tappion toisensa perään, on Ison-Britannian työväenpuolueen tilanne poikkeuksellinen.
Irakin sota pilasi Tony Blairin julkisuuskuvan manner-Euroopassa, mutta samaan aikaan on muistettava, mitä hän on saanut aikaan. Iso-Britannia nousi hänen kaudellaan thatcherismin aiheuttamasta kaaoksesta ja hyvinvointivaltion rappiosta vauraaksi valtioksi, jossa on panostettu yhteisiä varoja julkisiin palveluihin ja jossa köyhyys on vähentynyt yhdessä työttömyyden kanssa. Ja mikä merkittävintä, Blairin tavoittelema "poliittinen keskusta" on siirtynyt Labourin valtakaudella vasemmalle. Vaaleja ei voi enää Britanniassakaan voittaa Thatcherin resepteillä, vaan jopa konservatiivit ovat joutuneet omaksumaan monia hyvinvointivaltio- ja ympäristömyönteisiä näkemyksiä.
Blairin hovisosiologiksi tituleerattu Anthony Giddens kirjoittaa tuoreessa teoksessaan Over to you, Mr. Brown (arvosteltu suomeksi mm. täällä ja täällä) Labourin tulevaisuudesta. Oleellinen osa Giddensin analyysia ja tulevaisuusvisiota on voimakkaamman tasa-arvopainotuksen vaatimus. Ehkä Iso-Britannia olisikin kymmenen Blair-vuoden jälkeen valmis siirtymään jälleen uuden askeleen kohti pohjoismaista mallia?
Tekstit
5 kommenttia:
asiasta toiseen: kenelle kaikille tämä "Nuoret aikuiset" SDP:n poppoo on tarkoitettu? Kamala nimi muuten, tosiaan.
Onko selvästi yli 30-vuotias jo vanhus siihen porukkaan?
Juu, nimeä muutettiin ekassa tapaamisessa, nykynimi on muotoa: "Vimma - sosialidemokraattinen keskustelufoorumi". Ei ihmeessä ole vanhus, vaan juuri tuonikäistä väkeä tavoitellaan -ja yleisesti ottaen kaikkia vapaamuotoisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta kiinnostuneita ilman ikärajoja. Alle kolmekymppisille tiloja on oikein mukavasti, niitä puuttuu hieman vanhemmilta. Ei muuta kuin mukaan vaan, laita mulle meiliä, jos haluat listalle.
"Iso-Britannia nousi hänen kaudellaan thatcherismin aiheuttamasta kaaoksesta ja hyvinvointivaltion rappiosta vauraaksi valtioksi..."
Eiköhän se Iso-Britannian vauraus ole nimenomaan Thatcherin aikana tehtyjen reformien ansiota. Vielä 1970-luvulla Britannia oli "Euroopan sairas mies". Ilman Thatcherin liberaaleja uudistuksia se todennäköisesti olisi sitä edelleen.
"Vaaleja ei voi enää Britanniassakaan voittaa Thatcherin resepteillä, vaan jopa konservatiivit ovat joutuneet omaksumaan monia hyvinvointivaltio- ja ympäristömyönteisiä näkemyksiä."
Vilkaisepa vaikka niitä Thatcherin ympäristöreseptejä lukemalla hänen puheensa 27.9.1988 (kelaa suoraan kohtaan ""The Environment"). Turha väittää, etteivät ympäristöasiat olisi olleet jo Thatcherin agendalla. Lisää asiaa löytyy puheesta 25.5.1990, jolloin Thatcher avasi Hadleyn ilmastotutkimuskeskuksen.
Ja kaiken lisäksi Thatcher oli nuorena kemistinä mukana tutkimusryhmässä, joka keksi pehmisjäätelön! Mistä kaikesta meidän onkaan häntä kiittäminen...
Mitä Blairin politiikkaan tulee, niin eikös koko New Labour -idea ollut, että karsitaan pois vanhaa sosialismia ja viedään puoluetta vähän keskemmälle? Ei vaaleja taitaisi enää voida voittaa perinteisillä vasemmistonkaan resepteillä.
Blairin aikana Britannian asemaa maailman johtavana veroparatiisina korostettiin entuudestaan. Ns. Resident non-domiciled säädöksiä hyödyntäen Britanniaan alkoi virrata ulkomaalaisia huippuosaajia, miljonäärejä ja muutama oligarkki. Tämän seurauksena Britanniaan on tullut valtaisa määrä varallisuutta, mutta varakkaiden veroparatiisissa ei ole vauraus jakautunut tasaisesti. Tuloerojen kasvu on ollut aivan järkyttävä. Asuntojen hinnat ovat karanneet täysin käsistä, kun finanssialan verottomat bonukset ja arvonnousut ovat siirtyneet kiinteistöihin. Asuntojen hinnat ovat kolminkertaistuneet kymmenen vuoden sisällä, tämän seurauksena keski- ja pienituloisten Brittien velkataakka on ennennäkemätön. Blairin kausi on ollut todellista rikkaat rikastuvat aikaa. Mutta miten se täsmää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa voi jokainen etsiä omasta arvomaailmastaan.
Onhan Blair varsinainen moderni vasemmistolainen: Demokratiasta paasataan niin maan pirusti, mutta puolueen vallanvaihdosta sovitaan illallisen ääressä eliitti ravintolassa.
Hyviä kommentteja. Ehkä juuri Jukan mainitsemista syistä Giddens painottaa egalitaristisempaa suuntausta Labourille tulevaisuudessa. Eräissä arvioissahan mm. elinkeinoelämän on katsottu kannattaneen Blairin linjaa jopa konservatiiveja enemmän syystä, että sen on nähty hyödyttävän heitä enemmän jo itselläänkin, puhumattakaan siitä, että Tory-puolue on joka tapauksessa "taskussa". Sinällään voitaneen kuitenkin kysyä, millainen olisi Britannian todellisuus ollut, mikäli konservatiivit olisivat jatkaneet vallassa?
Vaatimus vahvemmasta tasa-arvopainotuksesta on monella tapaa perusteltu, mutta siinä, miten se tehdään, on merkittäviä eroja. Mikäli politiikan huomio keskittyy korostuneesti "köyhimpiin", ollaan jälleen vaikeassa tilanteessa universalistisemman mallin kannalta. Miksi keskiryhmät kannattaisivat järjestelmää, josta he itse eivät katso hyötyvänsä, varsinkin kun esimerkiksi asuntojen hinnan nousu usein uhkaa myös ja jopa korostuneesti heitä?
Lähetä kommentti