Suomalainen poliittinen keskustelu on aika ajoin murheellista katsottavaa ja kuunneltavaa. Lehdistö harvoin auttaa asiaa, vaikka maassamme ilmestyykin väkilukuun verrattuna varsin kunnioitettava määrä erilaisia lehtiä. Laatulehdistö harvemmin kykenee murtautumaan kansalliseksi tietoisuudeksi eivätkä alueelliset tiedotusmonopolit omaavat maakuntalehdet saa moniarvoisuudestaan kovin korkeita pisteitä. Epäilevät tuomaat voivat tarkastella vaikkapa vaalienalusuutisointia Aamulehdestä, Turun Sanomista tai oikeastaan mistä tahansa. Lehdistö on kuitenkin vain osa ongelmaa.Pienessä maassa syntyy nopeasti "totuuksia", joihin media ihastuu ja jota rummutetaan vailla suurempaa todellisuuspohjaa tai ikään kuin mitään muuta ei olisi olemassakaan. Usein tämä "totuus" muistuttaa erehdyttävästi institutionalisoituneen elinkeinoelämän tai poliittisen oikeiston näkemyksiä. Yksi tällainen seikka on väite julkisen terveydenhuollon surkeasta tilasta. Suomalaisissa terveyskeskuksissa tehdään joka päivä hyvää ja arvokasta työtä, mutta kaikki tämä nollataan julkisessa sanassa ja keskustelussa tuon tuosta. Julkinen ei voi olla tehokasta tai laadukasta, koska se on julkista. Yksityinen on tehokasta ja laadukasta, koska se on yksityistä. Pian samaa mantraa hokevat kaikki, mutta erityisesti ne, joilla ei ole julkisen terveydenhuollon toiminnasta minkäänlaista omakohtaista kokemusta, paitsi ennakkoluulonsa.
Toinen masentava ilmiö on keskustelun historiattomuus. Tämä näkyy kaikkialla. Vaalienjälkeisessä sosialidemokraatteja koskeneessa kirjoittelussa ja keskustelussa kyse on pakko olla joko sellaisesta typeryydestä, joka olisi pitänyt voida korjata jo peruskoulun historian ja yhteiskuntaopin tunneilla, tai sitten poliittisesta tarkoitushakuisuudesta. Esimerkeiksi käyvät vaikkapa näkemykset, joissa demareita syytetään kansallisen konsensuksen rikkomisesta, tai sitten annetaan neuvoja, joissa kannatetaan puolueen "uudistumista" Britannian kolmannen tien suuntaan. Kun katsotaan Suomen sodanjälkeistä historiaa tähän päivään saakka, onko mikään puolue ollut vastaavalla tavalla yhdistämässä eri yhteiskunnallisten ryhmien tavoitteita kansalliseksi yhtenäisyydeksi kuin SDP? Tai missä SDP oli Lipposen aikana, ellei "kolmannella tiellä"?
Kaiken edellä mainitun, kuten myös kokoomuksen onnistuneen julkisuuskuvamuutoksen "työväenpuolueeksi" tai vihreiden kykenemisen edelleen esiintymään jonkinlaisena politiikan "yläpuolella" toimivana ryhmänä, selittää suurelta osin poliittisen lukutaidon surullinen tila maassamme. Mikä tahansa mainostemppu tai mustan puhuminen valkoiseksi näyttää menevän läpi erityisesti nuoremmille ihmisille. Koulut, tai korkeakoulutkaan eivät yhteiskunnalliseen ajatteluun tai keskusteluun nykymuodossaan kannusta, ja tämä kyllä näkyy niin kansainvälisissä tutkimuksissa kuin arkielämässä. Vallitseva asiaintila saattaa olla joillekin poliittisesti hyödyllistä, mutta kansakunnallemme pitemmässä juoksussa turmiollista.
Tekstit
2 kommenttia:
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200706296296800_ko.shtml
Joo, aina voi vaatia parempaa keskustelua ja keskustelu on toki huonoa, jos siinä tuodaan esiin vääriä totuuksia. Mutta muutama huomio: Puhe terveydenhuollon surkeasta tilasta on syrjäyttänyt väitteen terveydenhuollon - ja koko hyvinvointiyhteiskunnan - ylivertaisuudesta ja loistavuudesta. Ja ymmärtääkseni esimerkiksi jonotusaikojen mittarilla tilanne on jostain syystä mennyt huonompaan suuntaan. Tältä väliltä voisi löytyä jotain todellisuutta vastaavaa.
Mutta itse aihe on tosi, Suomi on jotenkin vanhanaikaisella tavalla voimassa olevan totuuden valtakunta, ja näitä totuuksia on voimassa aina yksi asiaa ja vuosikymmentä kohden. Ja sen totuuden on yleensä määrittänyt joku tai jotkut, jotka olivat herrakerhoissa paljon ennen kuin Esa osasi edes lukea. Toki tätä tukee myös vain yhden merkittävän valtakunnallisen päivälehden olemassaolo.
Erittäin huolestuttavaa tämä on, kun se koskee myös puolueita. Aivan liian usein törmää demareihin, joiden mielestä hyvinvointivaltio toimii mainiosti ja yhä päivä päivältä paremmin, Kokoomuslaisia, joiden mielestä sosiaaliturvaa käytetään lähinnä väärin ja kepulaisia, joiden mielestä esimerkiksi kansallisen turvallisuudenbnimissä tulee tukea viljelyä vaikkapa tundralla. Ja nämä totuudet pysyvät.
Kun tässä vanhenee, niin ei oikein muuta toivo, kuin sitä että osaisi vielä muuttaa mielipiteitään, jos siihen tulisi aihetta. No ei tietenkään tule:)
Late
Lähetä kommentti