keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007

Yhtenäinen toinen aste

Suomi porskuttaa Pisa-arvioinneissa, mutta toiselle asteelle siirryttäessä erot kasvavat nopeasti. Kun suurta Pisa-aineistoa kahlaa, löytää yhtä sun toista mielenkiintoista. Erityisesti kolme seikkaa nousee esiin. Tasoryhmiin eriyttäminen ei kannata. Yksityiskouluihin investoiminen ei kannata. Eikä tiukka rakenteellinen eriyttäminen kannata sekään.

Suomalainen toinen aste kärsii tehottomuudesta, rajoittaa yksilöiden valinnanvapautta liiaksi sekä luo monia kulttuurisia ja taloudellisia tasa-arvo-ongelmia. Toisen asteen valinta on käytännössä erittäin ratkaiseva tulevan koulutus- ja työuran kannalta. Muodollinen tasavertaisuus korkeakouluhaussa on usein kuollut kirjain. Herää kysymys, miksi me odotamme, että 16-vuotiaat ovat valmiita tekemään tämän valinnan? Varsinkin, kun samalla ollaan huolissaan siitä, että 27-vuotiaat valtiotieteen ylioppilaat ajautuvat itsetuhoiseen tuskaan, mikäli joku uskaltaisi rajoittaa heidän sivuainemahdollisuuksiaan.

Toisen asteen nykyrakenteen piirissä opintojen yhdistely on tarpeettoman vaikeaa. Miksei ylioppilaaksi ja yliopistoon suuntaava opiskelija saisi opiskella sivussa halutessaan talonrakennusta? Tai miksei kansainvälistä komennusta toivova rakennusalan opiskelija voisi hakea humanistisia opintoja tai vieraita kieliä yleissivistävältä puolelta? Kuka siinä häviäisi? Varsinkin, kun voidaan olettaa tulevaisuudessa tarvittavan entistä laaja-alaisempia, ei kapea-alaisempia osaajia.

Toisen asteen koulutus tulisi yhdistää yhdeksi järjestelmäksi. Samassa oppilaitoksessa olisi tuolloin mahdollista opiskella niin yleissivistäviä kuin ammatillisia aineitakin. Tutkinnot voitaisiin pitää entisellään, kuten myös niiden suorittamisen edellytykset. Ainoa käytännöllinen muutos olisi entistä yksinkertaisempi opintojen yhdistely tällaista haluaville.

Uudistunut rakenne lisäisi nuorten mahdollisuuksia tehdä valintoja ja samalla vähentäisi tarvetta tehdä peruuttamattomia valintoja, kuten nykyjärjestelmässä peruskoulun jälkeen tapahtuu. Tämä lisäisi niin opiskelijoiden elämänhallintaa kuin järjestelmän joustavuuttakin. Samalla nykyinen, monessa suhteessa erityisen perustelematon eronteko "amisten" ja "lukiolaisten" välillä voisi toivon mukaan ainakin osittain poistua.

3 kommenttia:

Jari kirjoitti...

Kun olin ammattikoulussa niin yhden toiveen pystyi kuulemaan luokassani kaikuna lähes kaikkialta. Miksei meillä ole enemmän ammatillisia opintoja mieluummin kuin turhia yleisiä kursseja?

Jos ymmärsin oikein niin eikö ehdottamasi ratkaisu ole käytännössä valinnaisten opintoviikkojen määrän kasvattaminen ja laajentaminen muiden koulujen kursseihin? Sitä en vastusta millään lailla, en vain pidä siitä että luotaisiin yksi kaikenkattava koulu.

Tanskis kirjoitti...

"Miksei ylioppilaaksi ja yliopistoon suuntaava opiskelija saisi opiskella sivussa halutessaan talonrakennusta?"

En ole perehtynyt asiaan yleisesti, mutta ainakin Jyväskylässä lukiolaisten on ensi lukuvuonna mahdollista suorittaa kursseja niin ammattikoulussa, avoimessa korkeakoulussa kuin avoimessa yliopistossakin. Lisäksi jo tänä lukuvuonna on mahdollista tehdä niin sanottuja "ammattikouluvaihtoja".

On tärkeää, että kurssitarjottimet ovat mahdollisimman laajoja ja monipuolisia, mutta en lähtisi yhdistämään toista astetta missään nimessä.

Esa Suominen kirjoitti...

Nimenomaan valinnanmahdollisuuksien lisaamisesta tassa on kyse. Yhtenaista nuorisokoulua ei nimena tassa edes valttamatta tarvittaisi, mikali opintoja saisi suorittaa vapaasti. Suurin osa nuorisokoulun tavoitteista erityisesti liittyen rakenteellisiin esteisiin poistuisi jo tallaisella muutoksella.

Siella sun taalla on kokeiltu, muutamia vuosia sitten ihan laajemmallakin kokeilulla yhtenaisia asteita ja tulokset olivat erittain hyvia. Paikallisestikin tehdaan monilla paikkakunnilla hyvaa yhteistyota, koska ollaan havaittu sen edut. Kansallisesti joku viela vastustaa, lahinna statussyista, mutta eikohan jarki voita siellakin pikku hiljaa.