keskiviikkona, helmikuuta 20, 2008

Aamuajatuksia kielistä

Aamun radiouutiset tiesivät kertoa ruotsin kielen kirjoittamisen vähentyneen rajusti viime vuosien aikana. Erityisesti pojat sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa asuvat nuoret jättävät ruotsin kirjoittamisen sikseen. Uutisen mukaan syynä on paitsi pakkoruotsin leima, myös käytännöllisyys. Ruotsin kieltä ei lähiympäristössä käytetä eivätkä nuoret näe sen oppimisesta olevan hyötyä. He katsovat pärjäävänsä maailmassa englannin kielellä.

Ruotsin kielen pakollista opiskelua perustellaan historialla, kulttuurisiteillä, pohjoismaisella yhteistyöllä, vähemmistöjen oikeuksilla ja kansallisena erityispiirteenä. Kaikki nämä ovat aivan valideja perusteluita. Ongelmallista on myös, mikäli suomalaisnuorten kielitaito rajoittuu yhteen kieleen, englantiin, siten, että yhteytemme lähimpiin kulttuuriympäristöihin uhkaa katketa.

Mutta mutta. Kulttuuriyhteyksillä ja historialla voitaisiin perustella muitakin valintoja. Esimerkiksi venäjän kielen. Niin kauan kuin allekirjoittanut on osallistunut jonkinlaiseen opetukseen on venäjän osaajien määrän vähyyttä surtu. Meillä on varsinkin itäisissä osissa maata varsin tiheitä yhteyksiä, kasvavaa kulttuurivaihtoa ja tarvetta venäjän arkiosaamiselle. Historiallisesti ja kulttuurisesti Venäjällä on Suomessa ollut, ei toki Ruotsiin verrattavaa, mutta kuitenkin huomattavaa merkitystä. Hyvä kysymys on, olisiko valtiollista itsenäisyyttä koskaan tullut osana Ruotsia.

Voitaisiinko Suomessa tulevaisuudessa harkita mallia, jossa voi valita nykyiseen tapaan ensimmäisen kielen verrattain vapaasti (käytännössä useimmiten englannin) ja toisena kielenä joko ruotsin tai venäjän? Jompi kumpi olisi valittava, perusteluina juuri usein esitetyt historiallis-kulttuuriset syyt. Muita kieliä voisi kurssitarjottimeensa myöhemmässä vaiheessa lisätä omien halujensa mukaan. Sekä ruotsin että venäjän opetuksen riittävät resurssit tulisi turvata koko maassa.

Tässä mallissa ongelmaksi toki nousee, että vain toinen kyseisistä kielistä on Suomessa kansallinen kieli, jonka asema on määritelty perustuslaissa. Kukaan ei esittäne venäjän lisäämistä kansalliseksi kieleksi. Uhkaisiko tällainen valintamahdollisuus ruotsinkielisen väestön oikeuksia, vai ovatko ne jo nyt kuollut kirjain suuren osan valtaväestöä ollessa käytännössä vailla ruotsin kielen taitoa?

9 kommenttia:

Petteri Oksa kirjoitti...

Auts. Kohta Esa sattuu, tähän aiheeseen kajoaminen aiheuttaa aina ja poikkeuksetta raivoisan reaktion. Se on katsos kielifasismia tuollainen, vaikka oletkin ihan oikeassa ;)

Jukka Torikka kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Uskaltaisin kuitenkin olla hieman eri mieltä siitä, kuinka kielten opetusta tulisi kehittää Suomen kouluissa.

Englannin asema faktisena lingua francana lienee järkevää myöntää ja huolehtia, että jokainen suomalainen peruskoululainen tämän kielen taitaa. Perusteita sille, että kukin saisi itse valita opiskeleeko ruotsin sijaan venäjää, löytyy. Mutta mitä perusteita löytyy sille, että toisen valittavan kielen tulisi olla nimenomaan ruotsi?

Ruotsin kielen asema toisena kotimaisena on vain formaali. Todellisuudessa ruotsi on suurimmalle osalle suomalaisista vieras kieli. Paljon vieraampi, kuin arkinen englanti.

Mielestäni valinnanvaraa kielten suhteen tulisi lisätä. Päättäkööt kukin koululainen itse, toki vanhempiensa neuvoja kuunnellen, minkä kielen tahtoo oppia suomen ja englannin lisäksi. He tarvitsevat kielitaitoa työssään vielä 40 vuoden päästä, voimmeko nyt jo päättää heidän puolestaan, millä kielillä heidän on silloin globaaleilla työmarkkinoilla pärjättävä?

Ruotsin kanssa käytävän kaupan osuus Suomen ulkomaankaupasta vähenee. Jo nyt enemmän kauppaa käydään Saksan ja Venäjän kanssa. Mielenkiintoista on myös, että Suomi käy enemmän kauppaa Alankomaiden, kuin Ranskan tai Italian kanssa. Kuinka monta suomalaista osaa hollantia, kun verrataan ranskan ja italian osaajiin?

Anonyymi kirjoitti...

Esa hei, kirjoitat mielenkiintoisesta ja osittain vakeastakin aiheesta, mutta lusikkani haluan minäkin soppaan työntää.

Englanti on Suomessa suvereeni ensimmäinen vieras kieli, siis oman äidinkielen ohessa opiskeltava. Useat syyt eivät kuitenkaan puolusta juuri englantia ensimmäisenä kielenä. Kuten tiedät, niin englanti ei ole ns. rakenteellinen kieli, jota puoestaan ovat niin ruotsi kuin venäjäkin tai muut Euroopan kielet.

Ja kun ensimmäisenä vieraana kielenä oppii jonkun näistä rakenteellisista kielistä, niin on paljon helpompi oppia myös englanti, se tapahtuu lähes huomaamatta.

Suomalaiset lapset saisivat, jos minä saisin päättää, valita jonkun muun kielen kuin englannin ensimmäiseksi, ja vasta viidenellä tai jopa myöhempään saisi aloittaa englannin opiskelun. Sen he oppisivat vielä loistavasti.

Alexius Manfelt

Niko kirjoitti...

Miksi jokainen ei voisi itse valita (alaikäisenä toki vanhempien ja opinnonohjaajien myötävaikutuksella) mitä kieliä opiskelee? Jokainen voi tietysti tehdä huonoja valintoja, mutta mitään takeita ei ole siitä, että ne yhteiskunnan tekemät valinnat olisivat sen onnistuneempia. Vaaditaan vain, että kaikkien olisi opiskeltava vähintään kahta ei-äidinkieltään, mutta jätetään auki se, mitä nuo kielet ovat.

Hanna Isbom kirjoitti...

Olen ollut taipuvainen olemaan vähän sitä mieltä, että niin kauan kuin ruotsi on virallinen kieli, olisi sitä myös syytä osata jonkin verran. Mutta kun todellisuudessa on niin, että vaikka ruotsia koulussa pakolla luetaankin, niin harva sitä enää sen jälkeen osaa puhua, jos ei motivaatiota ja tarvetta siihen ole. Miksi ei siis suoraan panostaisi niihin kieliin, joista voi olla tulevaisuudessa hyötyä.

Näin itärajalla kasvaneena voin todeta, että ainakin siellä asenne ruotsin opiskelua kohtaan on ymmärrettävistä syistä varsin nuiva. Miksi pitää opiskella kieltä, jota et koskaan missään kuule, etkä ole siihen motivoitunut? Venäjää taas puhutaan ympärillä koko ajan. Omista kouluajoistani venäjän puhuminen alueella on vielä lisääntynyt räjähdysmäisesti, joten ehdotuksesi olisi enemmän kuin järkevä.

Ruotsin kielen taidon katoamista on turha pelätä. Ne, joilla motivaatiota ja oppimishaluja riittää, valitsevat varmasti jatkossakin ruotsin kielen.

Tuomo Järvelä kirjoitti...

Hiljattain uutisoitiin opetushallituksen tutkimuksen perusteella, että kolmannen kielen (B2) jättää jo 90% ikäluokasta pois valinnoistaan peruskoulussa.

Tämä asettaa toiselle opittavalle vieraalle kielelle, on se sitten toinen kotimainen, lähikieli, vapaavalintainen tai kulttuuri-historiallinen varsin suuren painoarvon.

Venäjä on kielenä tärkeä ja olisi varsin perusteltua saada se lähikieleksi, jota voitaisiin opiskella juuri itäisessä Suomessa ruotsin sijaan, mutta kysymys on, opiskeltaisiinko sitä innolla, vai olisiko valinta sitten "pakkovenäjän" ja "pakkoruotsin" välillä? Ensimmäiselläkin kun on emotionaalinen painolastinsa.

Siihen suhteessa vapaavalintainen, mutta kahden pakollisen kielen malli, voisi olla helpommin hyväksyttävissä.

Kari kirjoitti...

Täyttä asiaa. Ja vaikka itse et ota kantaa ruotsin kielen asemaan Suomen toisena virallisena kielenä, niin toteanpa itse kaksikielisyyden olevan yhteiskunnallemme enemmän rasite kuin rikkaus.

Anonyymi kirjoitti...

Esa missä viipyy helmikuun Vimma?

Esa Suominen kirjoitti...

Hei! Kiitos kommenteista! Itse olen helmikuun lopun poissa, mutta Saija Jokela kutsunee Vimman koolle pikapuoliin.