Maksuttomasta joukkoliikenteestä

Joukkoliikenteen maksuttomuus ei ole uusi idea, mutta on saanut suurta huomiota viime kuukausina. Päivi Lipponen otti asian esiin Helsingissä ja SDP:n puheenjohtajakamppailussa mm. Kimmo Kiljunen on pitänyt asiaa esillä. Kuulostaa mukavalta, mutta lieneekö kuitenkaan järkevintä resurssien käyttöä?

Ensin hyviä asioita. Joukkoliikenteen käyttöön tulee kaikin keinoin kannustaa ja maksuttomuus on toki melkoinen porkkana. Lisäksi lippujärjestelmän ylläpito toki tuo tarvittavia tuloja, mutta myös aikaansaa menoja. Tarvitaan ostopisteitä, leimauslaitteita ja tarkastajia. Näistä voitaisiin maksuttomassa liikenteessä päästä eroon. Ilmainen lippu olisi myös melkoinen tulonsiirto julkisia joka tapauksessa käyttäville pienituloisille ja siten sosiaalipoliittisesti varsin perusteltua.

Mutta mutta. Ekologisesta näkökulmasta tilanne on kuitenkin toinen. Keitä joukkoliikenteen uusiksi käyttäjiksi halutaan? Todennäköisesti niitä henkilöitä, jotka tällä hetkellä käyttävät työ- ja muihin matkoihinsa yksityisautoa. Heidän kohdallaan taas hinta ei liene keskeisin vaikuttava tekijä koska heillä on varaa yksityisautoiluunkin, vaan joko he eivät pidä joukkoliikenteen palvelutasoa riittävänä tai matkantekoa riittävän mukavana tai sujuvana. Kumpaankaan näistä ongelmista ei nimenomaan maksuttomuus ole ratkaisu. Yhden pysäkin matkojen lisääntyminen todennäköisesti hidastaisi liikennettä.

Kuten aina kyse on myös rahasta ja maksuton joukkoliikenne tarkoittaa vähentynyttä mahdollisuutta investoida johonkin muualle. Fakta kuitenkin on se, että joukkoliikenteeseen on investoitava lisää. Mutta jos täysi maksuttomuus maksaisi x euroa ja se halutaan maksaa, olisiko erityisesti ympäristönäkökulmaa ajatellen tehokkaampaa investoida x osin taksojen alentamiseen ja lopuilla pyrkiä investoimaan bussikaistoihin, nopeampaan kalustoon ja tiheämpään vuoroväliin, siis ylipäätään palvelutason parantamiseen? Minusta kyllä.