Kaikissa yhteiskunnallisissa liikkeissä on taipumusta harvainvaltaan. Ei liene sellaista puoluetta, kansalaisjärjestöä tai muuta yhteiskunnallista organisaatiota, jossa ei syntyisi jonkinlaista porukkaa jolla on enemmän valtaa yhteiseen tavoitteenasetteluun kuin muilla. Mutta eroja on.SDP:ssä on keskusteltu paljon jäsendemokratiasta ja sen kehittämisestä. Parannettavaa todellakin on. Ällistyttävää kuitenkin on, miten vähällä muut puolueet pääsevät, niin median kuin omien jäsentensä taholta. Yksilön asialla yksilöllisesti liikkuva Kokoomus toimii hyvänä esimerkkinä.
Kun Kanervan laiva alkoi upota, kaikki toistelivat yhtenään miten yksin Kataisella on valta aiheesta päättää ja kuten hän sitten päättikin. Kukaan ei erityisesti kysellyt miksi päätös on yksin puolueen puheenjohtajan.
Eräs toveri esitti hyvän kysymyksen, mitä jos kyseessä olisikin ollut SDP? Demariministeri olisi törttöillyt ja sen jälkeen kaikki näkyvät sosialidemokraatit olisivat hokeneet: Heinäluoma päättää. Arvattava reaktio osasta mediaa ja kaikkialta oikeistosta: miten epädemokraattista, mitä junttausta! Kun Katainen toimii tällä tavoin, ei ketään kiinnosta.
Toinen esimerkki, paljon puhuvampi, vaikuttaa olevan ehdokasasettelu. SDP kokoaa listansa suurin osin jäsenäänestyksellä paikkakunnilla, joilla halukkaita on enemmän kuin listalla tilaa. Toisin sanoen puolueen jäsenillä on oikeus päättää suoraan suurimmasta osasta ehdokkaita.
Mutta miten toimii "yksilön puolue"? Iltalehden mukaan ainakin Helsingissä yksi ihminen valmistelee ja tuo listansa piirikokouksen hyväksyttäväksi. Toisin sanoen rivijäsenellä ei ole pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa ehdokasasetteluun, muutoin kuin ilmoittamalla oma kiinnostuksensa ja jäädä odottamaan armopalaa. Täydellistä pienen piirin eliittivaltaa. En tiedä kuinka paljon tästä Kokoomuksessa keskustellaan, mutta syytä olisi.
ps. Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli ottaa kantaa SDP:n uudistumiskeskusteluun 24d:n kolumnistina. Tutustu.
Tekstit
5 kommenttia:
Mites vaalipäällikön posti on maistunut? Onko Turussa löytynyt hyviä ehdokkaita?
Puheenjohtajaan viittaminen yleensä on tulkittu vastuunpakoiluksi, mutta kaippa kyse on kokoomuksessa rehottavasta harvainvallasta, kun kerran näinkin rempseä esimerkki löytyi.
Toki eihän Mikko Saulin naiivin kolumnin irtisanoutuminen SDP:n toimista ole myöskään vastuunpakoilua, koska eihän se ollut Mikko Sauli, joka asioista päätti. Nehän tehtiin siis kollektiivisesti..
Meneekös se nykyään yleisemminkin SDP:ssä niin, että puolueen yhteisesti hyväksytty kanta on yhdentekevä, jos yksittäinen jäsen ei ole asiaa ollut toteuttamassa? Ei tosiaan kuulosta harvainvallalta, vaan harhailemiselta.
Kiitos kysymästä, ihan mukavasti. Turussa tulee jäsenvaali, mutta viidennes jätetään täyttämättä, jotta myöhemminkin mahtuu mukaan. Muutamia mielenkiintoisia on tulossa, pari pohtii, mutta lisää mahtuu. Saa vinkata. :)
Ihmisten sitoutumista tehtyihin päätöksiin toki lisää se, jos he kokevat saaneensa olla jollain tavalla mukana niitä tekemässä, tai edes prosessissa osallisina, vaikka olisivatkin jääneet vähemmistöön.
Mitä tulee Saulin kolumniin, niin verrattain uutena jäsenenä hänen ei varmastikaan tarvitse kokea huonoa omaatuntoa tiettyjen viime hallitusten politiikan kritisoimisesta. On varmasti paljon sellaista, mikä tehtiin oikein, paljon mitä tehtiin väärin tai jotain mitä olisi voitu tehdä toisin tai muuttaa suuntaa aiemmin. Näistä pitää saada sanoa, ei kai tietyn puolueen jäsenkirjan ottaminen vaadi oman ajattelun tai kritisoinnin oikeudesta luopumista?
Itse eduskuntavaalien aikana yllätyin siitä, miten monet ihmiset tulivat aggressiivisesti syyttämään allekirjoittanutta vaikkapa joidenkin 70-luvulla pidettyjen Metallin vaalien menettelytavoista sekä kertomaan miten olen itse vastuussa aiheesta. Minun oli moista melkoisen vaikea ymmärtää.
Joo Esa tiivistää ihan oikein ydin ajatuksen. Alkuperäinen tekstini oli tarkoituksellakin vähän kärjistetty, se kun usein herättää ihmisissä enemmän ajatuksia.
T:n mielestä tekstini on naiivi. Voi sen kai sellaiseksikin nimittää, jos siltä tuntuu. Musta on kuitenkin parempi olla naiivi kuin tiukan monoliittiajattelun kannattaja.
Täytyy nyt kommentoida kahta seikkaa:
1) Katainen nauttii Kokoomuksen puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän piirissä niin suurta luottamusta, että tällä hetkellä kukaan ei kyseenalaista hänen arvostelukykyään. Tämä myös tarkoittaa sitä, että hän "nousee ja kaatuu" oman arvostelukykynsä puitteissa. Tämä vahvistaa näkemystäsi johtoklikkien syntymisestä, mutta samalla Kokoomuksen osalta kokonaisuuteen liittyy se seikka, että puolueen puheenjohtajalle on tuo valta myös haluttu antaa. Toisin oli edellisen puheenjohtajan aikana.
Ja näin Helsingin Kokoomuksen varapuheenjohtajana täytyy todeta, että toiminnanjohtajalla on lipsahtanut vain väärä ilmaisu haastattelussa. Hän _valmistelee_ mahdollisimman kattavaa ja hyvää listaa. Tämän jälkeen asiasta päättä Helsingin Kokoomuksen piirikokous.
Tuosta tietysti voi vääntää asian muotoon, että harvainvaltaa sekin on, mutta itse näen sen kyllä ihan perinteiseksi järjestötoiminnaksi.
Heitänpä vain kysymyksen, että kuvaako SDP:n tai Kokoomuksen jäsenkunta millään paikkakunnalla puolueiden mahdollista äänestäjäkuntaa? Eli päädyttäisiinkö tai päädytäänkö jäsenäänestyksillä parhaaseen mahdolliseen listaan puolueen menestyksen näkökulmasta? Kyllä, tähän sisältyy ajatus puolueiden muuttumisesta vaaliorganisaatioiksi.
Kiitos kommentista Tuomas! Toki piirikokouksen päätös on yhden henkilön päätösvaltaa demokraattisempi menettely. Ei se tosin jäsenvaalia täysin korvaa.
Minusta menettely, jossa molemmat yhdistetään, on varsin toimiva. Voisin itse kannattaa mallia, jossa jäsenvaalilla täytetään merkittävä osa paikoista ja jonka jälkeen sitten jää tyhjää tilaa. Tuolloin jäsenistö saa vaikuttaa suoraan, mutta jää tilaa juuri tuolle mainitsemallesi kattavuudelle. Koska on aivan selvä asia etteivät puolueiden jäsenrakenteet vastaa väestön keskiarvoa, olet siinä täysin oikeassa.
Lähetä kommentti