Mitä on tehtävä?

Poliisi on jo kauan ollut sitä mieltä, että suurin turvallisuusuhka Suomessa ovat yksinäiset miehet ja mielenterveydeltään järkkyneet. Viime vaalikaudella erityisesti Ilkka Taipale piti aiheesta eduskunnassa ääntä. Ei täysin turhaan, mutta ikävä kyllä viesti ei mennyt ajoissa tarpeeksi hyvin läpi ilman liian kouriintuntuvia todisteita.

Kauhajoki, kuten Jokelakin, oli tapahtumana traaginen, turha, masentava ja pelottava. Toistakymmentä turhaa kuolemaa. Kymmenien läheisten elämä lopullisesti ja peruuttamattomasti pilalla. Monen lapsen ja vanhemman seurana pelko. Suomalainen koulu on hyvä ja laadukas, ja antaa erinomaiset eväät elämään - mikäli selviät sieltä hengissä. Mitä vastaisit lapselle tai nuorelle joka pelkää mennä kouluun? Ei tällaista enää toista, kolmatta, kuinka monetta kertaa tapahdu.

Itseään jumalana pitäviä sekopäitä on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan. Yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys on se, miksi tämänkaltaista omaa pahaaoloa ei enää pureta vain itseen vaan silmittömästi ja massiivisessa mittakaavassa lähes satunnaisiin ihmisiin omassa lähiympäristössä? Tämä ilmiö on Suomessa uusi, mikä sitä ruokkii ja sen mahdollistaa? Hyvä kysymys on myös se, miten yhteiskunta parhaiten suojelee itseään ja jäseniään tältä ilmiöltä?

Keskustelu tulee myös todennäköisesti laajenemaan aselakeihin. Pääministeri Vanhanen nosti eilen ilmaan aseiden yksityisomistuksen rajoittamisen. Aiheesta keskustellaan myös Soininvaaran blogissa. Uskoisin, että Vanhasen eduskuntasähköpostin tukkii tällä hetkellä aggressiivinen vastalobbaus, jossa pistoolit samaistetaan tuhovoimaltaan keittiötarvikkeisiin ja korostetaan vastuullisen yksilön oikeutta hankkia harrastustarpeisiinsa aseita.

On totta, ettei ainutkaan Kauhajoen tai Jokelan uhreista palaa sillä, että aseet takavarikoitaisiin niiltä kansalaisilta, jotka eivät ole milloinkaan aikoneet avata tulta kanssaihmisiään kohtaan. Eikä se myöskään takaa sitä, etteikö jotain tällaista voisi tulevaisuudessakin tapahtua. Mutta laskisiko se todennäköisyyttä? Matti Juhani Saaren ase oli laillinen, olisiko hän hankkinut tarkoituksiinsa ja tavoitteensa täyttääkseen luvattoman aseen? Voimme vain spekuloida ja arvailla. Asia ei ole yksinkertainen.

Jotain on kuitenkin tehtävä. Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan tekoaan vuosia suunnitellut Saari sai aseen, joutui myöhemmin puhutteluun eikä asetta häneltä takavarikoitu. Tämä, kuten hirvittävän konkreettisesti havaittua, oli virhe eikä saa toistua. Aseharrastajat tekisivät suuren palveluksen itselleen, harrastukselleen ja yhteiskunnalle, mikäli he esittäisivät oman näkemyksensä ja vaihtoehtonsa tämänkaltaisten tapahtumien estämiseksi.

Syitä Jokelaan ja Kauhajokeen on varmasti monia. Osa yhteiskunnallisia, osa yksilöllisiä, joillekin voidaan tehdä suoraan jotain kuten vaikkapa mielenterveyspalveluiden ja kouluterveydenhuollon rahoitukselle, osa on niin henkilökohtaisia, ettei siellä voi toimia sen paremmin lainsäätäjä kuin muukaan viranomainen. Yhtä kaikki, jokin on rikki.