Eriarvoistuvat koulut - piilossa etenevä ongelma

Artikkeli Turun demarinuorten vaalilehdessä.


Suomi paistattelee vuodesta toiseen OECD:n peruskoulujärjestelmien paremmuutta vertailevien Pisa-mittausten kärjessä. Suomalaisista kouluista valmistuu huomattavan suuri määrä huippuosaajia, mutta ennen kaikkea oppimistulosten erot ovat pieniä. Heikosti pärjäävien oppilaiden määrä on kansainvälisessä katsannossa erittäin pieni. Valtakunnassa siis kaikki hyvin. Vai onko?

Toiset tasa-arvoisempia kuin toiset?

Suhteellinen menestys kansainvälisissä vertailuissa on luonnollisesti hyvä asia, mutta sitä ei voida pitää mittarina todelliselle hyvinvoinnille. Monet kotimaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös Suomessa on erittäin merkittäviä eroja eri koulujen, alueiden ja väestöryhmien oppimistuloksissa. Erityisen suurina ongelmat näyttäytyvät niillä alueilla, joilla yhdistyvät tietyt sosiaaliset piirteet, alhainen koulutustaso, keskitasoa korkeampi työttömyys sekä maahanmuuttajien korkea osuus väestöstä. Tällaisia alueita löytyy erityisesti pääkaupunkiseudulta – ja Turusta.

Koulutuksellinen tasa-arvo tarkoittaa määrittelynsä mukaisesti peruskoulussa sitä, ettei koulu saisi tuottaa oppilaan sosiaalisen taustan, maantieteellisen alueen tai sukupuolen mukaan vinoutuneita tuloksia. Mikäli teemme oletuksen, ettei vanhempien koulutustaso tai työmarkkina-asema kerro lasten kyvykkyydestä opiskeluun ja koulutuksessa menestymiseen, kertoo koulutuksen tosiasiallinen periytyminen siitä, ettemme tavoita kaikkia lahjakkuuksia. Kun tutkimuksissa voidaan havaita tiettyjen koulujen, jotka usein sijaitsevat alueilla, joille ominaista ovat edellä mainitut haasteet, oppilaiden muita heikompi oppiminen, voimme todeta jonkin olevan pielessä.

Suomen lapset ja nuoret oppivat heikommin erityisesti niissä lähiökouluissa, joissa heidän vanhempiensa elämää tai yhteisöä laajemmin vaivaavat erilaiset sosiaaliset ongelmat, syrjäytyminen sekä osattomuus. Absoluuttista köyhyyttä Suomessa on vain vähän, mutta suhteellinen on ollut viime vuosina pikemminkin lisääntymässä kuin vähenemässä. Kun kaupunkien asuinalueet alkavat entistä selvemmin jakaantua paremman ja huonomman väen alueiksi, syntyy loukkuja. Oppilaiden taustan merkitys ylikorostuu ja alkaa määritellä oppimistuloksia.

Pisa-raporttien keskeinen opetus on, että aikainen eriyttäminen ja eriytyminen johtaa keskimääräisen osaamistason laskuun. Tämä näkyy mm. tasoryhmissä. Ne maat, joissa oppilaita ei jaeta tasoryhmiin menestyvät paremmin niin keskimäärin kuin huippujen määrässä. Parhaiten sijoitustaan viime vuosina on parantanut Puola, jossa tasoryhmät purettiin. Erityisen selkeästi tämä näkyy heikommin menestyvissä. Vertaisryhmien osaamisen lasku vaikuttaa selkeästi, nopeasti ja vakavasti. Kokonaisvaikutus kansallisella tasolla on huomattava ja negatiivinen. Oleellista on havaita, että vaikkei eriyttämistä kykyjen mukaan tapahtuisikaan, on vaikutus sama, mikäli lähikouluun valikoituu vain tietynlaisia lapsia ja nuoria.

Tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee entistä enemmän osaamista, ei vähemmän. Vaikka ammattiosaajia ja käden taitojen taitajia tarvitaankin entistä enemmän, keskeistä on myös valmistautuminen nopeisiin muutoksiin. Teknologian kehittyessä yhä useampi työtehtävä kohtaa joko automatisoitumisen, tai sitten vaatimuksiin lisätään yhä monimutkaisempien työvälineiden käyttö. Työpaikkojen ja kokonaisten toimialojen nopea syntyminen – ja siirtyminen maamme rajojen ulkopuolelle vaatii ennen muuta työntekijöiltä joustavuutta sekä kykyä ja halua oppia jatkuvasti uutta. Tämän vuoksi varhainen pudokkuus tai opiskeluvastaisen kulttuurin syntyminen voi käydä yksilölle kalliiksi.

Yhteiskunnalliset erot heijastuvat kouluihin

Mistä oppimiseroissa on kyse? Osaamiseroja ei itse asiassa voida pitää koulujen tuottamina ongelmina. Suomalainen koulutusjärjestelmä on perusteiltaan toimiva ja oppilasryhmien erot kumpuavatkin ennen muuta muusta yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Keskeisimpiä näistä ovat tuloerot. Lama-ajan jälkeen räjähdysmäisesti kasvaneet tuloerot ovat kasvattaneet myös kulttuurisia eroja hyvä- ja huono-osaisten välillä. Syrjäytyminen uhkaa periytyä ja tietyistä alueista alkaa tulla osattomuuden taskuja kaupunkien sisälle. Näillä alueilla kasvavat lapset uhkaavat jäädä rappeutuvien olosuhteiden vangeiksi.

Helsingin kaupunkia käsitelleessä tutkimuksessa osoitettiin, että jopa 70% alueellisista oppimistulosten vaihteluista pääkaupungissa on mahdollista selittää alueellisilla vaikutuksilla. Toisin sanoen sillä, millaisella alueella koulu sijaitsee ja millainen sen oppilasaines on, on vaikutusta kaikkien koulun oppilaiden oppimiseen. Ei ole syytä olettaa, että tilanne olisi erityisen erilainen muualla maassa kaupungeissa, joissa aluekehitys on vertailtavan kaltaista. Lähtötasolla on huomattavaa merkitystä tulevalle oppimiselle, eikä hyväkään peruskoulu kykene nykyisellään antamaan kaikille oppilaille riittäviä valmiuksia ja mahdollisuuksia oman potentiaalinsa täysimääräiseen hyödyntämiseen. Sanomattakin selvää lienee, että kyseessä on erityisen suuri epäoikeudenmukaisuus sen osuessa lapsiin.

Maahanmuuttajaväestö erityishuomion kohteena

Monille oppimistuloksiltaan heikosti menestyville kouluille ominaista on maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suuri osuus. Keskeistä on kuitenkin huomata, ettei maahanmuuttajien läsnäolo vaikuta itsessään negatiivisesti. Kyse on ennen muuta siitä, että monet maahanmuuttajat ovat päätyneet asumaan alueille, joilla koulutuksellinen huono-osaisuus on suurta jo kantaväestönkin joukossa.

Maahanmuuttajaväestön alueellinen keskittyminen muutamiin lähiöihin – ja sitä kautta kouluihin - on kuitenkin joka tapauksessa oppilaitosten kannalta haastavaa. He tarvitsevat erityisiä resursseja, kommunikaatio vaatii osaamista ja vanhempien kytkeminen mukaan koulutyöhön vaatii opettajilta ja kouluilta enemmän. Alueellisen eriytymisen oloissa joudutaan tilanteeseen, jossa nämä oppilaat valikoituvat kouluihin, joissa oppilaspohja on jo ennestäänkin haastava.

Maine meni – mutta tunnettuus kasvaa?

Kunnallispoliittisesta näkökulmasta oppimistulosten ja kaupunkirakenteen välinen yhteys on mielenkiintoinen. Koulujen oppimistulosten väliset erot kaikuvat eteenpäin, vaikkei Suomessa julkaistakaan minkäänlaisia koulujen ranking-listoja. Tämä saattaa johtaa pahimmillaan parempiosaisten lapsiperheiden poismuuttoon sellaisilta alueilta, joissa koulun ei oleteta kykenevän tarjoamaan hyvää opetusta. Se, pitääkö tämä tieto empiirisesti paikkaansa vai ei, ei ole suurta merkitystä. Oletukset ja käsitykset ratkaisevat.

Jo nyt myös Suomessa on havaittu kehitystä, jossa koulujen oletetulla laadulla on merkitystä muuttopäätöksissä. Kansainväliset esimerkit sen sijaan ovat paljon puhuvia. Isossa-Britanniassa ja USA:ssa koulujen keskeinen merkitys asuinalueiden imagolle ja kehitykselle on vuosikymmenet tunnettu ilmiö. Hyvämaineiset koulut nostavat alueiden asuntojen hintaa. Tätä kautta yhä harvemmalla pienituloisella on mahdollisuus päästä näille halutuille alueille – ja saada lapsensa hyvään kouluun. Isossa-Britanniassa koulun oletettu hyvyys tai heikkous selittää jopa kolmanneksen asuntojen hintojen eroista. Ruotsissa, jossa alueellinen eriytyminen ”hyviin” ja ”huonoihin” alueisiin on edennyt huomattavasti Suomea pidemmälle, ovat koulut toimineet erityisen keskeisinä ilmiötä kiihdyttäneinä tekijöinä. Luottamuksen pettäminen näkyy nopeasti.

Lääkkeet läheltä ja kaukaa

Ongelmia voidaan myös ratkaista. Pisa-tulokset osoittavat suomalaisen perusasteen koulutusjärjestelmän olevan perusrakenteeltaan erittäin hyvän ja vastaavan kiitettävästi tulevaisuuden haasteisiin. Yhtenäinen, lasten varhaista ja muiden taholta tapahtuvaa karsinointia ja tasoerottelua välttävä järjestelmä tuottaa parempia tuloksia kuin varhaista eriyttämistä suosivat järjestelmät. Tälle pohjalle on hyvä rakentaa tulevaisuuden parempaa koulua.

Kuten todettua, merkittävä osa ongelmia aiheuttavista tekijöistä tulee koulujen vaikutuspiirin ulkopuolelta, yleisestä yhteiskuntapolitiikasta. Eroja vähentävä talous-, työmarkkina- ja sosiaalipolitiikka tulisikin ottaa uudelleen yhteiskuntapolitiikan keskiöön. Investoinnit etenemismahdollisuuksien takaamiseen kaikille kansalaisille voidaan nähdä sijoituksena tulevaisuuden hyvinvointiin – ja myös taloudelliseen menestykseen. Lahjakkuuksien hukkaaminen on lyhytnäköistä talouspolitiikkaa ja tulee suomalaiselle yhteiskunnalle kalliiksi niin taloudellisesti kuin ennen kaikkea inhimillisesti. Lähelläkin voidaan kuitenkin toimia.

Koulut toimivat aluekehityksen moottoreina. Ne voivat kiihdyttää alueellista eriytymistä, mikäli koulun huono maine aiheuttaa muuttamiseen kykenevien lapsiperheiden pakoon alueelta, mutta onnistuneiden toimintamallien myötä voi tapahtua myös tarvittava käänne. Monesti paljon hyvää saataisiin aikaan jo vakinaistamalla tiettyjä hyviä käytäntöjä luoneita hankkeita olennaiseksi osaksi koulujen omaa toimintaa. Erityisen keskeisessä roolissa voisivat olla sosionomien ja sosiaalipedagogiikan ammattilaisten ottaminen mukaan koulujen päivittäiseen toimintaan. Tämä vähentäisi opettajien kuormitusta.

Asunto- ja kaavoituspolitiikalla on merkittävä osuus. Kunnallisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa asuinalueiden kaavoitukseen. Vuokra-asuntojen keskittäminen vain tietyille alueille, sekä kasvavan maahanmuuttajaväestön tiivis sijoittuminen aikaansaavat ongelmia pitkällä aikavälillä. Tavoitteena tulisi olla kaupunkirakenne, jossa koulujen oppilaaksiottoalueilla on tasainen määrä sekä vuokra- että omistusasuntoja, niin pieniä kuin suuria. Tätä kautta voidaan tavoitella mahdollisimman monipuolista oppilasjoukkoa.

Koulutuksellisesti huono-osaisten alueiden koulujen vetovoimaa olisi kehitettävä. Tämä tarkoittaa niin opettajia kuin oppilaita ja heidän vanhempiaan. Resursseja tulisi kohdistaa kouluihin, joissa ongelmia esiintyy muita enemmän, tai jossa oppilasaines on erityisen haastavaa. Tuloksellisuutta mitattaessa arvioinneissa tulisi korostaa entistä enemmän koulutuksellisen epätasa-arvon torjuntaa. Parhaita opettajia voitaisiin houkutella joko kannustinlisillä tai pienemmillä ryhmillä. Kouluista voitaisiin kehittää asuinalueiden ”sieluja”, joissa tapahtuisi myös muuta kuin opiskelua, esimerkiksi harrastustoimintaa, keskustelutilaisuuksia, myyjäisiä jne. Koulut voisivat myös erikoistua esim. tarjoamaan joitain erityisiä valinnaisaineita, jotka lisäisivät niiden vetovoimaa – tai korostaa monikulttuurisen oppimisympäristön tarjoamia mahdollisuuksia.

Maahanmuuttajien osalta keskeistä on luoda orastavan eriytymiskehityksen kannalta riittävän laaja-alaiset ongelmiin puuttumiskeinot. Integraation onnistuminen ja molemminpuolisen luottamuksen rakentaminen on erittäin keskeistä. Tilanne, jossa maahanmuuttajat keskittyvät tietyille alueille ja joilta paremmin toimeentuleva kantaväestö alkaa muuttaa pois, on kestämätön ja voi pahimmillaan johtaa etnisten suhteiden tulehtumiseen. Koulut ovat eturintamassa maahanmuuttoon liittyvien mahdollisuuksien realisoinnissa ja maksimoinnissa, haasteiden minimoinnissa sekä ongelmien ennaltaehkäisemisessä. Niille on tarjottava tähän työhön riittävät resurssit.