Vaaliohjelmia

Tämä päivä on Martti Ahtisaaren, mutta huomiota saavat myös puolueiden vaalimainokset. Kadunvarsimainoksia on jo ehditty haukkua toisiaan muistuttaviksi. Viime vaaleissa tv-mainokset nousivat hyvinkin keskeiseen asemaan. Nyt vastaavaa tuskin tapahtuu. SDP kampanjoi nuoren puoluejohdon voimin, mutta tv-mainonnassa puhutaan kolmesta tavoitteesta vanhusten kasvoin ja äänin. Koska mainoksista ei saada suurta keskustelua aikaan, voisikin toivoa että tällä kertaa voitaisiin keskittyä asioihin. Kansallisilla vaaliohjelmilla ei kunnallisvaaleissa ole yhtä suurta merkitystä kuin eduskuntavaaleissa, mutta jotain niiden pohjalta voidaan hahmotella.

Kokoomuksen vaaliohjelmassa on paljon kiittämisenkin arvoista. Ohjelman erityinen ansio on sen kaavoitukseen liittyvissä linjauksissa. Vaikuttaa siltä, että ainakin ohjelmatasolla golfkenttä- ja omakotitalopuolue on jossain määrin tunnustanut tiiviin rakentamisen hyödyt. Tätä on pidettävä hyvänä edistysaskeleena, joka on aidosti tärkeä koska Kokoomus on lähes kaikkien suurten kaupunkien, ja monen keskeisen kehyskunnan suurin puolue. Hyvää on myös koulutusmäärälinjaus suhteessa lääkäreihin. Kokoomuksessa on usein esiintynyt halua koulutusmäärien leikkaamiseen, kunnallisvaaliohjelma kuitenkin korostaa koulutuksen lisäämistarvetta.

Erikoista on, että asuntopolitiikasta ei kaavoituksen lisäksi ohjelmassa puhuta riviäkään. Vuokra-asuntotuotannosta voisi kuvitella kaupunkipuolueen olevan kiinnostunut - mutta ei ole. Turussa Kokoomus on ollut aktiivisesti tukemassa kaupungin vuokra-asuntojen myyntiä. Myyntiä perustellaan taloudella. Kuinka taloudellista on ajattelu, josta syntyy kertaluonteisia tuloja ja pysyviä menoja mm. kohoavien sosiaalimenojen kautta, onkin sitten toinen kysymys. Vuokra-asuntojen tarjonnan lisääminen olisi järkevää niin sosiaalipoliittisesti, taloudellisesti, elinkeinopolitiikan näkökulmasta kuin nyt jo suhdannepoliittisestikin. Kokoomus ei näin kuitenkaan näytä ajattelevan.

Huomionarvoinen on myös kysymys vanhemmuuden kustannusten jakamisesta. Kokoomus ei vaadi, että työnantajat korvaisivat nämä kustannukset täysimääräisesti, vaan vaativat nimenomaan valtion korvaavan ne. Tavoitteesta, jakamisesta, kaikki ovat varmasti samaa mieltä, mutta keinoissa on eroja. Työssäkäyntiä koskevassa osiossa korostuu vaatimus työmarkkinoiden joustavuudesta. Ongelma vain on, että kovin usein työ joustaa vain yhteen suuntaan. Osa-aikatyö on hyvä silloin, kun se on yksilön valinta, ei silloin kuin se on pakko.

Toimeentulokysymykset saavat huomiota vain vähän. Kuntarakenteeseen tai valtio-kuntasuhteeseen ei myöskään löydy minkäänlaisia linjauksia. Mitä tulee palveluiden järjestämissuhteisiin, koskee ainoa viittaus terveyspalveluita, joiden kohdalla Kokoomus kannattaa kuntayhtymämalleja. Myöskin Miguel Maahanmuuttaja on kadonnut kiinnostavien kysymysten joukosta. Tätä on pidettävä suurena puutteena. Maahanmuuttajien integroitumisen kannalta äärimmäisen keskeiset kielenopetuspalvelut ovat jo olleet tulilinjalla tämän hallituksen aikana.

Kokonaisuutena ohjelma jatkaa verrattain sisällöttömällä linjalla, josta Kokoomuksella toki on hyviä kokemuksia viimeisistä vaaleista. Juuri mitään sellaista ei sanota, josta joku voisi olla eri mieltä, eikä reunaehtoja tarkastella. Kysymys kuuluukin, onko aika muuttunut eduskuntavaaleista, jolloin imago oli sisältöjä tärkeämpi. Ohjelmansa perusteella Kokoomus luottaa siihen ettei ole.