Tomu on alkanut laskeutua eilisen vaali-illan jäljiltä ja on aika laskea voitot ja tappiot. SDP sai takkiinsa. Kehyskunnissa ja pienillä paikkakunnilla kannatus pysyi samana tai jopa nousi, mutta suurissa kaupungeissa tuli turpiin. Espoon tilanne oli osin odotettu, mutta tappion rajuus erityisesti Helsingissä ja Turussa yllätti. Media keskittyy tänään Keskustan tappioon, mutta tulos antaa ajateltavaa myös demareille.Miksi näin kävi? Ensinnäkin maahanmuuttopolitiikka nousi ensimmäistä kertaa vaalien katvealueella keskusteluun. Suuret puolueet karttavat aihetta kuin ruttoa, koska katsovat että mikäli keskustelu avattaisiin kunnolla julkisuudessa, ei voittajia olisi. Fakta on kuitenkin se, että erityisesti verkossa aihe on keskusteluttanut jo pitkään ja hartaasti. Kun perussuomalaiset ovat puheenjohtajansa johdolla nyt saaneet uskottavan puolueen leiman, ovat maahanmuuttopolitiikalle kriittiset ehdokkaat löytäneet hyvän väylän tavoitteidensa edistämiseen. Jussi Halla-ahon valinta Helsingin ja Maria Lohelan Turun valtuustoon pitää huolen siitä, että tämä keskustelu tulee nyt politiikan keskiöön. Tämä muutos on pysyvä ja merkitsevä.
Jokin aika sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan suomalaiset nuoret jakaantuvat kolmeen ryhmään. Yhtäällä ovat "menestyjät", joita yhdistää usko omaan pärjäämiseen ja markkinatalouteen sekä kilpailuun. Toisaalla ovat eettiset, maailman tilasta huolestuneet ihmiset, jotka uskovat kuluttajavaikuttamiseen ja ovat erityisen kiinnostuneita ympäristökysymyksistä. Kolmas ryhmä ovat konservatiivisia ja maskuliinisia arvoja kannattavat. Näissä vaaleissa oli kolme kovaa, Kokoomus, vihreät ja perussuomalaiset.
Menestyvä puolue tarvitsee identiteetin. Sitä SDP ei ole kyennyt viime aikoina itselleen luomaan. Sama vaivaa Keskustaa, ja tämä näkyy molempien vaikeutena houkutella uusia äänestäjiä omaan leiriinsä. Tarvitaan positiivisia symboleja, mitä tarkoittaa olla demari, mitä se kertoo minusta ihmisenä? Puoluevalinta on myös identiteettiteko. Individualistisena aikana tällä on merkitystä. Vaalien voittajapuolueita tarkastellessa nähdään, että niihin liittyy tarina. Vaalien häviäjien tarinat ovat parhaimmillaankin epäselviä.
Kataisen Kokoomus voitti vaalit, mutta huomattavaa on, että edes se ei edennyt sellaisella tavalla kuin olisi voinut kuvitella. Enemmän kuin heidän hyvyydestään kyse oli muiden suurten puolueiden romahtamisesta. Finanssikriisin hiipiessä myös perusniemisten elämään Katainen onnistui esiintymään uskottavimpana talousihmisenä, herättämään luottamusta. Kun ajat kääntyvät vaikeiksi, luotetaan jälleen raikkauden ja tuoreuden sijasta oletettuun asiantuntijuuteen. Jutta Urpilainen ei ehtinyt tätä uskottavuutta riittävästi luomaan hyvästä ja kovasta yrityksestä huolimatta. Tämä ajoi liikkuvat äänestäjät muualle, tai pikemminkin ei onnistunut tuomaan heitä takaisin.
Huomionarvoinen on myös vihreiden erinomainen menestys tärkeillä paikkakunnilla. Tämä tapahtuu täysin puheenjohtajasta riippumatta. Cronberg on ollut tv-tenteissä parhaimmillaan näkymätön, pahimmillaan surkea. Tällä ei kuitenkaan näytä olevan mitään merkitystä vihreiden vaalituloksen kannalta. Kasvava kone tekee vaalista toiseen hyvää ja uskottavaa tulosta. Menestys liittyy hyvään julkisuuskuvaan, mutta ennen muuta jo edellä mainittuun identiteettiin. Vihreitä äänestämällä saat hyvän omantunnon sekä positiivista erottumisarvoa.
Kaiken kaikkiaan Suomen poliittinen kartta koki varsin suuren muutoksen. SDP on trendinomaisessa laskussa ja hankalassa kahden rintaman sodassa. Mitä nyt tarvitaan on rauhallinen ja uusi yhteiskunta-analyysi, periaatteiden tarkastelu uudessa tilanteessa ja toimenpideohjelman rakentaminen tämän mukaan. Tämän prosessin tulisi olla kerrankin riittävän osallistava, jotta veneen soutaminen samaan suuntaan onnistuisi. Vaalitäkyillä ja eklektisillä lupauksilla voidaan pelastaa paikka sieltä ja paikka tuolta eri vaaleissa, mutta mikäli halutaan "astua johtoon", on huolellisemman työn paikka.
Tekstit
12 kommenttia:
Mielestäni Ekillä on hyvä analyysi (blogissaan), jatkoin tuosta vähän itsekin.
Terve, Esa! Ajattelin vain sanoa, että (niin demari kuin oletkin) blogiasi pitkään seuranneena ja yhden livetapaamisen perusteella arvostan sinua suuresti. Toisin kuin 99% "valtavirtaa" edustavista kommentaattoreista, osoitat selvää pyrkimystä ymmärtää sitä, mitä on tapahtumassa, sen sijaan, että tyytyisit kauhistelemaan ja jeesustelemaan.
Poliittinen toiminta ei sovi luonteenlaadulleni, ja vakuutan, että kärsin jokaisesta hetkestä. Märkä uneni on, että maahanmuuton hyötyjen ja haittojen kriittisestä pohdinnasta tulisi normaali osa demokraattista prosessia. Nyt se on täydellinen tabu, ja tilanteeseen turhautuneet ihmiset äänestävät lähes ketä hyvänsä, joka tarjoaa vaihtoehdon. Minä olen vielä maltillinen vaihtoehto, mutta ei ole sanottua, että tämän markkinaraon täyttäjät tulevaisuudessa olisivat sitä.
Huonon maahanmuuttopolitiikan ja hymistelyn ainoa hyötyjä on poliittinen äärioikeisto. Tämä kannattaisi hyvissä ajoin ymmärtää myös suurissa puolueissa.
Moro, Esa!
Kirjoituksesi oli toistaiseksi parasta vaalituloksen ruotimista.
Vihreiden menestyksessä näkyi se, että aletaan vähitellen oppia kampanjoimaan. Vihreiden kampanjointiperinne ennemmin ollut lyhyt ja huono: viestejä ei viitsitty toistaa tai kiteyttää koska "se on älyllisesti epärehellistä", kansanedustajia ei olla saatu edes kolmen sepän patsaalle kuin nokkakärryllä, muut ovat saaneet provosoitua vihreiden rivit sekaisin milloin milläkin hamppuköydellä, jne.
Nyt vihreät ovat oppineet: ihmiset ymmärtävät jalkatyön tärkeyden, kampanjointia on opittu kantapään kautta ja kuntiin on saatu jalansijaa ja edes osa-aikaista työvoimaa. Verkkoläsnäolo ja -tuki on parhaasta päästä.
Perussuomalaisista: Suurten puolueiden tabut kuten maahanmuuton ongelmat ovat elinehto. Suomessa pelkästään sanaparin mainitseminen on epäkorrektia, vaikka tarkoittaisi vaikka kotouttamisen huonoutta. Jos Soinin puolue on tyytymättömien protestikanava niin en ole kovin huolestunut. Soinin erityisasema ja kuherruskuukausi mediassa alkaa olla oli nyt kun Perussuomalaisista tuli "oikea puolue". Perussuomalaisilta odotetaan jatkossa omaa ohjelmaa eikä EU:n ja isojen puolueiden disauttaminen enää riitä.
Vasemmiston tilanne on aika surkea, ensiajattelemalla ei muistu mieleen yhtään Vasemmistoliiton vaaliteemaa.
Vasemmiston ja oikeiston välisessä sijoittumisessa tärkeimpiä rajalinjoja ovat perinteisesti mm. vuokra-asuminen vs. omistusasuminen. Suomalaisten enemmistö on keskiluokkaistunut ja vaurastunut viime vuosikymmeninä, samoin tietotyöläisyys on syrjäyttänyt työläisammatit vallitsevana työn muotona. Korkeakoulutettujen osuus työelämässä olevien keskuudessa nousee todella nopeasti. Omistavaan luokkaan ja siirtyminen ja duunari-identiteetin heikkeneminen näkyvät vasemmiston alenevassa kannatuksessa. Tässä tilanteessa vasemmiston on löydettävä uutta identiteettiä, josta ansiokkaasti kirjoitit.
Heikoimmassa asemassa olevat ja nuorten pienet ikäluokat äänestävät huonosti eikä heidän äänistään kukaan näytä olevan kovin kiinnostunut. Periytyvään huono-osaisuuteen näyttää liittyvän perustavanlaatuinen politiikanvastaisuus, mikä on surullista.
Kepussa palataan tiukempaan aluepolitiikkaan, mikä hankaloittaa hallitusyhteistyötä.
Porvarihallitus joutuu loppukaudella taantuman kanssa tekemään ikäviä päätöksiä, mikä antaa vasemmistolle (luen demarit vielä vasemmistoon) uuden mahdollisuuden.
Taantuman myötä nousee merkittävämmäksi ryhmäksi naisvaltainen pienituloinen akateeminen pätkätyöläistö. Heille vasemmiston pitää pystyä jatkossa pystyä tarjoamaan samaistumiskohde.
Moi, ihan hyviä pointteja sinulla. SDPssä tuntuisi olevan ihan oikea ongelma jäsendemokratian kanssa. Kuulen jatkuvasti siitä, miten vaikea on saada uusia asioita ja uusia ihmisiä kärkeen.
Urpilainenkin tuntuu jotenkin vanhalta, vaikka on ikäluokkaa. Pelkäämpä pahoin, että SDP on tehnyt Suvi-Anne Siimekset. On valittu puheenjohtaja ulkokuoren, ei sisällön perusteella.
Turussa Vasemmistoliitto voi olla tyytyväinen, vaikka tulos parempikin olisi voinut olla. Ei ole kaukaa haettu, että Vassin pärjääminen vaaleissa oli pitkälti radikaalin punavihreän linjan ansiota. Myös osallistuminen kansalaisaktivismiin ja paikalliseen toimintaan loi pohjaa vaalitulokselle. Äänimäärähän pikkasen paranikin viime kerrasta.
Maanlaajuisesti tilanne on tietysti toinen, mutta niin on linjakin.
Vaikka toisaalta olisi helppo tuntea vahingoniloa siitä, että SDPn byrokraattinen asioidenhoito -linja Turussa johti mihin johti, ei oikeistopuhuri paljoa lohduta.
Mitä maahanmuuttoon tulee, taitaa senkin ongelman juuret johtua demareista. Lamanjälkeisen sosiaalivaltion brezhneviläinen kohtelu, jossa mitään ei muutettu, karsittiin vaan, on johtanut tähän tilanteeseen. Jaaniin, Vassikin oli tässä prosessissa mukana Siimeksen johdolla, valitettavasti.
Oikeisto kyllä paisuttelee ongelmaa, mutta sellainen taitaa silti olla olemassa. Ainakin siinä määrin, että sillä saadaan paikkoja vaaleissa.
Mutta onnittelut hyvästä äänisaldosta ja onnea puolueen uudistamisprojektille.
Halla-aho:
Minä olen vielä maltillinen vaihtoehto, mutta ei ole sanottua, että tämän markkinaraon täyttäjät tulevaisuudessa olisivat sitä.
Jeps, eiköhän oikeusvaltio selviä niistä kuten teistäkin.
Kyllä oikeusvaltio selviää maahanmuuttokriittisistä liikkeistä, mutta selviääkö sosiaalidemokraattinen puolue? Sen perinteiset kannattajat ovat juuri niitä, joiden lusikoitavaksi monikulttuurisoppa lankeaa.
Kiitokset kommenteista ja tervehdys itse kullekin! Muutama kommentti ketjun eri osioihin:
---
Halla-aho osuu mielestäni täysin oikeaan siinä, että maahanmuuttopolitiikka on ollut monessa suhteessa tabu erityisesti molemmissa vasemmistopuolueissa. Siitä kun ei tahdo löytyä yhtenäistä linjaa ja tässä on suurin ero "perinteisten" ja uusien kannattajien/aktiivien välillä. Tähän liittyy aiheen karttelu.
Vasemmiston haasteisiin liittyen tähän kysymykseen kiinnitti muistaakseni huomiota myös Saksan SPDn lähellä toimiva Friedrich Ebert Stiftung jokin aika sitten. Jokin aika sitten Kansan Uutisissa Jorma Sipilä käytti myös merkittävän puheenvuoron lähiöissä tapahtuvaan kehitykseen, jossa suomalaisen "alaluokan" ja maahanmuuttajien väliin kasvaa jännite. Tämä on niin tärkeä kehityskulku, ettei sitä voida jättää huomiotta. Ja näin on tehtävä ihan siitä riippumatta, pitää tätä kehityskulkua sitten monikulttuuristumisen aiheuttamana tai ei.
Niin kauan kuin työmarkkinat vetävät, monelta ongelmalta varmasti vältytään. Mutta alueellinen segregaatio on edennyt liian pitkälle jo Suomessakin.
---
Pk-sektori tuottaa jälleen kerran erinomaista analyysia, joka menee lyhentämättömänä demarien puoluetoimistolle tiedoksi. :) Minusta vihreiden ehdoton etu suhteessa vasemmistoon on tällä hetkellä se, että vihreä yhteiskunta-analyysi on ajankohtainen ja elinvoimainen. Siitä on helppo ammentaa ja sen pohjalta luoda omaan arvopohjaan liittyviä varsin innovatiivisiakin ratkaisuja konkreettisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Näistä voi olla eri mieltä, mutta se ei poista sitä, etteivätkö ne olisi mahdollisia ja loogisia.
Vasemmiston ongelmista suurin on minusta edelleen se, että suurin sosiaalinen innovaatio, hyvinvointivaltio, on edelleen tarinassa korostuneen kansallinen, vaikka reunaehdot tulevat muualta. Homma tulisi keksiä uudelleen nimenomaan yksilöllisenä emansipaatioprojektina, jota yhteiskunta tukee ja yhteiset rakenteet mahdollistavat kaikille. Analyysi ja toimenpiteet olisi kuitenkin sopeutettava aikaan, jota luonnehtii ennen muuta globalisaatio.
---
Mishalle kiitokset kannustuksesta. Koittaa täytyy. Turun vaalitulos antaa kuitenkin Pukkiselle melkoisen vahvan mandaatin toimia. Vaikkei Kokoomus voittanutkaan, niin häviäjiä olivat erityisesti sosialidemokraatit joiden linja keskittyi vahvasti konsulttiesityksen vastustamiseen. SDPn ongelma Turussa oli lopulta se, ettei liikkuvia saatu taakse hyvästä listasta huolimatta. Talouslinjaksi ei riittänyt vain se, etteivät (perustellusti arvostellut) esitetyt linjaukset kelpaa, vaan muuta on saatava. Äänestäjille tämä ei riittänyt. Henkilövaihdoksiin saattaa olla tarvetta, kuten Helsingissäkin.
---
Tuomiojan ulostulo kotisivuillaan aiheutti pienen mylläkän demarileirissä, joka onneksi taitaa kuitenkin jäädä pieneksi. Ymmärrän hyvin, että ihmisiä ärsyttää Tuomiojan tapa tuoda mielipiteensä esiin ennen muuta julkisuuden kautta. Toisaalta "uusi SDP" lanseerattiin juuri vapaan keskustelun puolesta toimivaksi. Siihen sopii huonosti Tuomiojan nyt esittämien ajatusten syyttäminen oman pesän likaamiseksi. Toivon, että puolue onnistuu, nyt kun EP-vaaleja lukuunottamatta ei vaaleja lähitulevaisuudessa ole näkyvissä, aidosti keskittymään ohjelmatyöhönsä mahdollisimman laajalla ja monipuolisella joukolla. Tekijöitä on, kunhan vain saadaan tilaa. Uskon, että uudella puoluejohdolla on halua tätä tilaa myös antaa, nyt kun vaalit on käyty.
"monikulttuurisoppa", tuossa kai tarkoitetaan juuri oudolla alatyylisen negatiivisella ilmaisulla universaalia solidaarisuutta, luovuttamattomia ihmisoikeuksia, ihmisyyttä ..joka on keskiössä sosialidemokratiassa mutta myös sosialismissa, siinä muodossa kuin esimerkiksi suomalainen Vasemmistoliitto tätä aatetta edustaa – viimeinen vieläpä edellisestä voimakkaammin.
Kirjoitettu ohjelma perustuu premissiin, jonka ihminen tunnistaa järkensä valossa ja sanoisimmeko sydämessään oikeaksi. Usko ja rakkaus ihmiseen, niin yksinkertaisia nuo vaikuttimet ovat. Maahanmuutto- ja muu yleinen ksenofobia liikkeinä vaikka se nyt kasvaa, voidaan odottaa, kääntyy juuri tästä syystä itseään vastaan: mitä pahempia ylilyöntejä tarjoatte, sen parempaa vain. Se herättää yksilöissä oikeuden ja ihmisyyden tuntoon.
On vielä muutakin.
Itse katson olevani johonkin mittaan mahanmuuttokriittinen, koska kotouttaminen ei toimi niin kuin sen tulisi toimia valtiossa, joka voi tarjota turvapaikkoja. Siihen on satsattava huomattavasti nykyistä enemmän.
Ksenofobinen lieveilmiöillä mässäilynne taas pelottaa sen verran päättäjiä että asiaan ehkä saadaan tuota kautta vauhtia.
No juu, rh:lla on nyt niin hostiili asenne, ettei varmaan kannata jatkaa. Tsemppiä Esalle!
Ei varmasti kannata, ja onhan tuo perustelu nyt ainakin josei muuta joku vastapooli tähän asti tarjotuille leimoille.
Viestinnän ja mainonnan jonkin sortin ammattilaisena näkisin yhdeksi isoksi syyksi demarien tappioon täysin epäonnistuneen vaalikampanjan. Julkisuudessa puoluejohto kehui kampanjaa itse suunnitelluksi ilman mainostoimistojen apua, ja sen kyllä näki.
Ensinnäkin kampanjasta puuttui kokonaan johtava teema. Yhtäällä kerättiin unelmia, toisaalla puhuttiin reilusta Suomesta ja telkkarissa marssitettiin esiin tekoviisauksia esittäviä vanhuksia. Kaiken lisäksi unelmien keräily oli heikko kopio kokoomuslaisten talkootempauksista. Talkoissa sentään tehdään jotain, unelmointi ei johda mihinkään ja sen demarit saivat karvaasti kokea.
Tuomiojan Ekin kritiikki osui siis aivan kohdalleen. Pilvilinnojen sijasta ihmisille täytyy tarjota jotain konkreettista vaihtoehtoa nykyiselle menolle (olettaen tietysti, että ihmiset ovat nykymenoon tyytymättömiä). Kunnallisvaaleissa tämä on vielä tärkeämpää kuin eduskuntavaaleissa, koska kunnissa tehdään pääosa ihmisten jokapäiväistä elämää koskevia päätöksistä.
Koko kampanjasta jäi sellainen vaikutelma, kuin se olisi kasattu hirveässä kiireessä ja näin varmaan olikin. Eduskuntavaalitappion jälkeen olisi kuitenkin ollut syytä kääriä hihat ja ryhtyä samantien miettimään vastaiskua kunnallisvaaleissa. Nyt kampanjan suunnitteluaika tuhlattiin uuden puoluejohdon valinnan odotteluun ja eduskuntavaalituloksen puhkipureskeluun erilaisissa toimikunnissa.
Lopputulos on nähtävissä ja sama odottaa seuraavissa eduskuntavaaleissa, jos kampanjointi hoidetaan käytyjen kunnallisvaalien tapaan. Halusimme sitä tai emme, vaalivoittoon vaaditaan oikeanlaisen politiikan lisäksi ammattitaitoista markkinointia.
Keskustan kampanja oli silti pohjanoteeraus. Ittensä äänestämiskampanjan jälkeen nähtiin Vähän niin kuin kotiansa äänestäisi -kampanja. Ilmoituksissa esiteltiin vaihtoehtoja: julkinen liikenne/ yksityisatoilu, omakotitalo/ kerrostalo jne. Keskustan vastaus oli "sekä että" (sic).
Kamppanja oli täysin riisuttu politiikasta, mikä oli kyynisyydessään oman lajinsa ennätys. Onneksi tulos tällä kampanjalla jäi laihaksi.
Lähetä kommentti