sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008

Punainen aamunkoitto?

Finanssikriisin kierteessä ovat yhtäkkiä uudelleen tulleet ajankohtaisiksi Keynesin opetukset ja jopa Marxia luetaan enemmän kuin pitkään aikaan. Kansallisvaltioiden ja EU:n julkiset elvytyspanostukset ovat valtaisia sekä parempaa - ja tiukempaa - säätelyä vaaditaan yleisesti. Jonkin sortin sosialismi, vaikkakin sitten kapitalismissa, tekee paluuta.

Pitemmällä tähtäimellä on mielenkiintoista nähdä jääkö yhteiskunnan aktiivisen roolin vaatimus vain kriisistä selviytymisen keinoksi vai onko kyseessä pysyvämpi muutos? Tärkeintä on toki yhteiskuntapolitiikan suunta, mutta kysymys on hyvä myös poliittisten puolueiden ja mahdollisten enemmistöjen kannalta. Oikeistopuolueet pitävät valtaa suuressa osassa läntistä Eurooppaa, ja on todennäköistä että niiden kannatus tulee laskemaan lisääntyvien ongelmien myötä. Poliittinen "keskusta" voi siirtyä vasemmalle. Kanavoituuko tämä kuitenkaan sosialidemokraattien kannatukseen, onkin sitten eri asia.

Euroopassa huomionarvoinen uusi kehityssuunta on ollut laitavasemmistopuolueiden uusi nousu poliittiselle areenalle. Nämä puolueet puhuvat usein selkeästi sosialismista ja sosialistisista arvoista oman poliittisen toimintansa takana. Paras esimerkki löytyy Saksasta, jossa Vasemmisto, Die Linke, on nopeasti nousemassa merkittäväksi poliittiseksi voimaksi, kannatus viime mittauksissa oli 13%. Linken ohjelmasta löytyvät mm. pyrkimys merkittävään rahoitusmarkkinoiden säätelyyn sekä selkeä kansallistamisohjelma mm. sähkön ja kaasun suhteen. Toinen esimerkki menestyvästä uudesta vasemmistovoimasta on Hollannin sosialistinen puolue SP. Nämä puolueet tarjoavat selkeää vaihtoehtoa nykyiselle järjestelmälle -ja kriisin syvetessä niiden viestille löytyy yhä enemmän kaikupohjaa.

Eurooppalaisten sosialidemokraattisten puolueiden kannalta laitavasemmiston nousu tarkoittaa tarvetta selkeyttää linjaa ja nostaa kunnianhimotasoa, tinkimättä kuitenkaan vastuullisuudesta ja uskottavuudesta. Kun vasemmistolaisemmille linjauksille on käytännön politiikassa entistä enemmän kysyntää ja finanssikriisin myötä mahdollisuus uudenlaisen ajattelun läpiviemiseen on avautumassa ennennäkemättömällä tavalla, olisi reformistiselle vasemmistolle valtaisasti pelitilaa. Tämän realisoiminen vaaleissa on kuitenkin mahdotonta, mikäli sosialidemokraatteja ei onnistuta näkemään vaihtoehtona entiselle politiikalle.

Kiistely siitä mennäänkö "vasemmalle" vai "oikealle" on hedelmätöntä ja pysähtyy usein juuri edellä mainittuihin fraaseihin. Tärkeää on sisältö ja viestintä. Yhteiskunnan vahvan ohjausroolin korostaminen, ylikansallisten tilojen ja globalisaation politisoiminen, julkisvetoisen "vihreään kasvuun" nojautuvan teollisuuspolitiikan käynnistäminen jne olisivat hyviä peruslinjoja yhdessä selkeään eriarvoistumisen vähentämiseen tähtäävän politiikan kanssa. Monessa suhteessa ituja onkin olemassa, mutta parhaalla tahdollakaan ainakaan tämänkaltainen linja ei välttämättä kansalaisille hahmotu.

Mitä tulee puolueiden kehitykseen on Suomi monessa suhteessa toistaiseksi poikkeus. Vasemmistoliitto ei juurikaan vaikuta piristyvän ja monet itsensä jollain tavalla sosiaaliseksi ja eettiseksi, jopa kriittiseksi kokeneet liikkuvat äänestäjät ovat usein valinneet puolueekseen vihreät. Vihreät saattaavat oikeistohallituksen apupuolueena kuitenkin olla vaikeuksissa mikäli vasemmistopainotukset saavat politiikassa lisää sijaa. Tämä avaa suuren mahdollisuuden ikkunan selkeän linjakkaalle, kunnianhimoiselle ja uskottavalle sosialidemokraattiselle projektille, jolle ei heti löydy Suomesta kilpailijoita.

5 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Saksan vasemmistopuolueesta: Saksan reissullani kuulin että puolue olisi silkkaa propagandaa. Kuulemani mukaan siellä olisi kaikki DDR:n entiset stasipäälliköt ja menestys perustuisi esimerkiksi "naiivien" länsisaksalaisten vasemmistoviehätykseen. Jotain kertonee myös se, että puolueen nimi on vaihdettu moneen kertaan. Tässä piraattiliiton uutinen siitä, jonka mukaan puolueen kansanedustaja yritti sensuroida saksan wikipedian peitelläkseen menneisyyttään. http://piraattiliitto.org/uutiset/2008/11/stasi-menneisyys-pimentoon-kansanedustaja-sensuroi-wikipedian-saksalaisilta

Anonyymi kirjoitti...

Mainio bloggaus jälleen Turusta.

Saksan Die Linke on mielestäni laitavasemmiston menestyksestä vähemmän mairitteleva esimerkki. Saksan "Tante SPD", kunnianarvoisa 140 vuotias demaripuolue on menettänyt vasemmalta laidaltaan kannatustaan alunperin itäiselle SED:n kaadereiden jälkeläispuolueelle, joka on vaihtanut nimeä kuin paitaa.
Vasemmistopopulismi, löysät puheet, suuret lupaukset vailla toteuttamismahdollisuuksia ja provokaatiot tyyppiä Oskar Lafontaine (ex demarijohtaja) kuvaavat Die Linken erinomaisuutta.
Juuri nyt Hessenin demarit ovat kriisissä kun kiistellään siitä miten Die Linkeen olisi suhtauduttava: yhteistyö, ignoreeraus vai sietäminen.

jouko kirjoitti...

Linjariitojen ja henkilökohtaisten ambitioiden kautta ohjaudutaan "taistojen tielle", jonka jälkeiseltä umpikujalta ei löydetä kaidalle tielle. Keskinäisessä kiistelyssä unohdetaan yhteiset tavoitteet, toimintamallit ja kannattajat, valtatyhjiöt täyttyvät ja rikotun puolueen luotettavuuden korjaaminen on pitkä ja kivulias prosessi.

ruso kirjoitti...

...mitäs se linjakkuus sitten merkitsisi, vaikkapa verrattuna nykymenoon?

-rh kirjoitti...

Itse katson, että ihmiskäsitys myös vasemmistossa on kapea, ei yhtä kaponen kuin oikeistossa, mutta omalla tavallaan kapea, vaikkakin humaani. Tämä on ongelma, mikä heijastuu talouteen, jos ihmiseltä puuttuu esimerkiksi tahto, into löytää itselleen työura.
Täytyy ihan ottaa taide avuksi siis näin.

Oma näkemykseni taas taloudesta, yleensä.