lauantaina, joulukuuta 13, 2008

Luopumisia

Politiikan eturivistä on viime viikkojen aikana poistunut kaksi naista, työministeri Tarja Cronberg, joka ilmoitti siirtyvänsä syrjään vihreiden puheenjohtajan paikalta, sekä uudempana ja yllättävämpänä opetusministeri Sari Sarkomaa.

Cronberg perusteli ratkaisuaan sukupolvenvaihdoksen tarpeella, joka ottaen huomioon vihreiden ikärakenteen tuntui melko kaukaa haetulta perusteelta. Eikö Cronberg juuri valittu aikoinaan siksi, että hän laajentaisi puolueensa yksipuolista kannattajakuntaa ja onnistuisi puhuttelemaan myös iäkkäämpiä ja maakunnissa asuvia ihmisiä? Tämä projekti vihreiltä on edelleen melkoisen pahasti kesken. Sarkomaa puolestaan perusteli omaa luopumistaan perhesyillä.

Niin herttaisia kuin molempien perustelut olivatkin, saattaa taustalla olla muita syitä. Pahaa pelkään, että sekä Cronbergin että Sarkomaan taustalla todellinen, tai ainakin merkittävästi vaikuttanut luopumisen syy oli poliittisen pääoman loppuminen. Cronberg ei ole nauttinut suosiota vihreässä kentässä enää pitkään aikaan, ja olisi todennäköisesti kohdannut loppunsa seuraavassa puoluekokouksessa joka tapauksessa. Parempi poistua omin jaloin.

Sari Sarkomaan perheperustelu meni mediassa ja julkisessa keskustelussa läpi täydellisesti ja ilman ikäviä lisäkysymyksiä jos nyt ei vaisuksi jäänyttä tasa-arvokeskustelua lasketa. Näin voi toki olla ja perusteluille on takuuvarmasti katetta. Mutta onko kyse aidosti vain tästä ja nukahtiko vallan vahtikoira väärässä paikassa?

Tuoretta opetusministeri Henna Virkkusta on monessa suunnassa veikkailtu Kokoomuksen seuraavaksi puheenjohtajaksi ja Kataisen manttelinperijäksi kunhan aika koittaa. Jotta tällainen projekti voisi onnistua, on sisäänajo aloitettava ajoissa. Ja mikäpä olisi parempi paikka profiloitua kuin opetusministerin paikka Kokoomukselle (tai kelle tahansa) tärkeällä kentällä, jossa on mahdollisuus esiintyä jo sisältöjenkin puolesta tulevaisuuden tekijänä?

Hyvän profiilinnostopaikan omaamisen lisäksi Sarkomaalla oli myös poliittisia vaikeuksia. Aikuiskoulutusuudistus seisoo, koska minkäänlaista poliittista suuntaa ei työllä ole. Perusopetuspuolella Sarkomaa aloitti koko ministeripestinsä hylkäämällä ainoan aidosti luokkakokoihin vaikuttavan tekijän eli kokojen säätelyn lailla. Listaa voisi jatkaa. Mikään näistä ei toistaiseksi olisi varmastikaan ministeriä kaatanut, mutta vaalikauden loppua kohti hankaluudet olisivat kasaantuneet.

Ehkä syyt olivat pelkästään henkilökohtaisia, voivat ollakin. Mutta kysymyksiä voi silti esittää. Jos syyt eivät olleet vain omia ja herttaisia, voivat Kokoomuksen spin doctorit taas ottaa uuden komean sulan hattuunsa - mission accomplished.

7 kommenttia:

Fat Tony kirjoitti...

Miten tuo luokkakoon säätely lailla sitten käytännössä tapahtuisi? Tai siis, mitä seuraisi jos uusia opettajan virkoja ei saisi yrityksistä huolimatta täytettyä?

Esa Suominen kirjoitti...

Luokkakoosta säädettäisiin lailla, jonka jälkeen kuntia valvottaisiin lain toteuttamisen osalta. Kustannusjako on kysymys sinänsä, mutta varmasti valtionosuuksia lisättäisiin. Opettajatyövoiman riittävyys ei ainakaan heti olisi käsittääkseni ongelma. Alueelliset erot toki ovat olemassa, mutta vakiviran perään lähtijöitä opettajapuolella käsittääkseni olisi kyllä.

-rh kirjoitti...

Esa:
"Eikö Cronberg juuri valittu aikoinaan siksi, että hän laajentaisi puolueensa yksipuolista kannattajakuntaa ja onnistuisi puhuttelemaan myös iäkkäämpiä ja maakunnissa asuvia ihmisiä .. "
?
Minä olen aina tulkinnut sen Cronbergin glamour-rockarin vyönsoljen ennen muuta sellaiseksi kasarisukupolven kosiskeluksi.

Anonyymi kirjoitti...

Aikuiskoulutusuudistus seisoo? Miten niin? Sen määräaika ensimmäisten esitysten osalta on vuoden vaihteessa ja esityksiä tulossa. Luokkakoon säätelyn lailla on torjunut niin kokoomus kuin keskusta sekä vihreät. Eikä OAJ:ssakaan siitä kovin innoissaan olla. Maksimista tulee heti minimi. Saattaisi myös käydä niin, että lapsi ei pääsisi säätelyn vuoksi lähikouluun. Aika ikävämieliseksi menet tässä Sarkomaan syyttelyssä. Itse asiassa todella.

-rh kirjoitti...

"Aikuiskoulutusuudistus seisoo, koska minkäänlaista poliittista suuntaa ei työllä ole."

Koska ei ole näkemystä, ei ole suuntaa.
Mä olin jätkä, jonka aikuiskasvatuksen perusopinnot kerran jäädytti löytämäni kriittinen lähde Linkolan essee "Edistyksen harhakuva" (jota sittemmin analysoinkin) - tuohon aikaan vielä etsittiin ihmisestä turboruuvia, jota voitaisiin kiristää ikään kuin andragogistieteellisin menetelmin.
Se ei voi olla aikuiskasvatuksen ensisijainen tarkoitus, vaan mm. ihmisen itsetuntemuksen kehittymisen virikkeet, ajattelun kautta tapahtuva tiedostaminen sekä henkisten resurssien vapauttaminen. Tästä voi joku koulu olla eri mieltä.
Ongelma piile mm. siinä, että ko. "henkiset resurssit" ovat materialistisesta ihmis- ja tietokäsityksestämme johtuen ontologinen suure, jota meillä lienee vakavasti toimivien määrittelyjen kautta lähestynyt vasta harva, esim. Juha Sihvola Maailmankansalaisen etikassaan.

Andragogia korostaa, että aikuiselta löytyy nuoria opiskelijoita laajempi kokemustausta sekä monin tavoin kehittyneempi ajattelu- ja hahmottamiskyky. Myös aikuisen opiskelumotivaationsa on erilainen. Aikuinen vaatii motivoituakseen eri moottorit kuin nuori, ja vapaaehtoisuuden myötä usein vasta tällöin voidaan puhua ”kasvusta”.

Anonyymi kirjoitti...

Esa hei please. Sarkomaan poliittinen sisältö on rikasta ja uudistusten vauhti on niin reipasta, että hitaampia huimaa.

Toiset sanovat, että Sarkomaa sai kahdessa vuodessa aikaan enemmän kuin demarit viimeisen 12 vuoden aikana. Ajatellaan vaikka maahanmuuttajakoulutusta, yliopistojen rahoitusta, perusopetuksen laatusuosituksia, avauksia siirtää varhaiskasvatus opetusminsiteriöön, kerhotoiminnan elvyttäminen, luokkakokojen pienentäminen selvityksellä ja määrärahalla..

Toi sun teksti oli enemmän Seiskan skandaalin synnytystä kuin fiksun miehen analyysia. Peace!

Esa Suominen kirjoitti...

No, tuosta jokainen voi varmaan olla omaa mieltään. Mä en suoraan sanoen ymmärrä millä perusteella Sarkomaan kautta voi pitää onnistuneena. Mitä kysyttyyn aikuiskoulutukseen tulee, niin nykyhallituksen keskeisiin saavutuksiin on kuulunut Noste-ohjelman lakkauttaminen, joka oli yksi harvoista selkeän tasa-arvohakuisista koulutuspoliittisista uudistuksista vähään aikaan. Tätä seikkaa on hiljattain kommentoinut mm. SAKn apulaisjohtaja Markku Liljeström:

http://www.sorsafoundation.fi/tpl_site_01.asp?lang=1&sua=1&s=208

Peruskoulupuolella Sarkomaa on avannut uria yksityiskouluille, vaikka Pisa-tulosten perusteella suunnan pitäisi olla pikemminkin toisen suuntainen. Tästä lisää, myös lähteitä:

http://esasuominen.blogspot.com/2008/03/jyvt-ja-akanat.html
http://www.domnik.net/blogi/index.php/2008/03/lisaa-yksityiskouluja/

POP-ohjelma on tottakai tervetullut kuten kaikki peruskoulutuksen parantamiseen suunnattu panostus, mutta luokkakoko-ongelmaa sillä ei ratkaista. Minimaalisia panostuksia kritisoi myös tuo mainittu OAJ. Sinällään toki luokkakoko ei välttämättä ole kaikkein keskeisin koulutuksellisen tasa-arvon takaaja, huomiota tulisi kiinnittää oppilasaineksen eriytymiseen. Tämä taas on muidenkin tontilla kuin opetusministerin.