Lepsämän Keynes

Matti Vanhanen yllätti tänään esittämällä pitemmän ajan valtiovetoista investointiohjelmaa. Monet puheen painotuksista mitä tulee kolmanteen tiehen sosialismin ja markkinaliberalismin välissä tai valtion vahvaan asemaan taloudessa oli lainattu suoraan sosialidemokraattien työkalupakista. Puheenvuoro oli monessa suhteessa mielenkiintoinen ja ansaitsee pienimuotoista analyysia.

Vanhasen linjauksessa on muutamia huomionarvoisia seikkoja. Ensinnäkin ideologinen käännös. Työreformin kirjoittajana ja oikeistolaisena liberaalikeskustalaisena tunnettu Vanhanen on alkanut viime viikkoina puhua keynesiläisin nuotein vahvan valtion ja julkisten interventioiden puolesta. Vanhasen puheesta kannattaa poimia erityisesti ajatus mahdollisesta kokonaisveroasteen nostosta nousukaudella esitettyjen investointien rahoittamiseksi.

Miksi Vanhanen puhuu nyt näin, vastoin aikaisempia ajatuksiaan? Vaihtoehtoja on kolme. Vanhanen saattaa pyrkiä kauas tulevaisuuteen suuntaavalla puheenvuorollaan siirtämään huomion muualle nykyisen kriisin hoidosta. Kuntatalous kurjistuu useiden arvioiden mukaan erittäin nopeasti ja hallitus haaskaa väheneviä varojaan mm. työllisyyden kannalta älyttömään ruuan alv:n alennukseen. Elvytyspanostuksia on arvosteltu useaan otteeseen täysin riittämättömiksi, viimeksi tänään tutkimuslaitokset lyövät pää- ja valtionvarainministerin arvostelemassa "miljardihuutokaupassa" oppositiopuolueet laudalta.

Toinen vaihtoehto on Vanhasen halu kohottaa vaalialamäen jatkuessa omaa ja puolueensa profiilia. Menestyksekäs hallituskumppani on kerännyt laajalti pisteet ja Keskustan kenttäväki protestoi. Selkeä irtiotto, keskustalaisten perinteiden mukaisesti, alunperin yhdessä sovituista pelisäännöistä tuo näkyviin uudenlaisen, päättäväisen ja johtavan pääministerin. Tai ainakin tätä toivotaan.

Kolmas, ja sosialidemokraattisesta näkökulmasta toivottavin vaihtoehto olisi aito ajattelun muutos. Joidenkin arvioiden mukaan myös tästä voisi olla kyse. Yhteiskuntapolitiikan suunnan kannalta tällainen käännös pysyväksi jäädessään jättäisi Kokoomuksen melkoisen yksin vastustamaan suunnanmuutosta kohti selkeästi vahvempaa julkisen sektorin otetta taloudesta.

Juuri tähän liittyykin toinen merkittävä huomio Vanhasen linjauksesta. Hallituskumppaneiden välillä alkaa raja aueta railona. Kataisen elvytys on keskittynyt pääasiassa veronkevennysten kautta tapahtuvaan ostovoiman kasvattamiseen, eikä hän ole myöskään sulkenut pois menoleikkauksia. Ero linjauksissa on selvä. Julkisten investointien merkittävästä lisäämisestä ei Kokoomuksessa ole innostuttu, eikä Keskustan ministerien vaatimuksista ole pidetty.

Kolmas huomio koskee ajatuksia siitä, mihin tämän uuden investointiohjelman varoja käytettäisiin? Tässä kohdassa Vanhasen periaatetasolla tervetulleeseen avaukseen voi esittää varaumia. Vaikka rakentamisinvestointeja luonnollisesti tarvitaan, voisi niiden ohella investointi nimenomaan ihmisiin olla kannattavinta politiikkaa ja parasta rahankäyttöä. Uutta raha-automaattia vaikkapa erinäisiin silta- tai tiehankkeisiin alueille, joilta väestö vähenee nopeaa vauhtia, tuskin tarvitaan. Ohjelman varat tulisivat kasvun kannalta paremmin hyödynnetyiksi taajaan asutuilla alueilla. Tämä on myös ekologisempi vaihtoehto.

Summa summarum, Vanhasen puheenvuoro on huomattavan merkittävä. Puheenjohtajansa suulla Keskusta ottaa selkeän irtioton hallituskumppaneistaan. Pessimisti voi nähdä avauksessa joko populismia, paniikkia laskevista kannatuslukemista tai vanhaa kunnon kepulaista aluepolitiikkaa nyt vain muodikkaaseen kapitalismin arvosteluun verhottuna. Optimisti taas saattaisi nähdä aidon mahdollisuuden keskustavasemmistolaiseen konsensukseen tulevaisuuden talouspolitiikan suunnasta. Aika näyttää kummasta on kyse.