Eurovaalit näkyvät julkisuudessa toistaiseksi varsin vähän. Keskustelu medioissa on keskittynyt turhan paljon siihen keitä julkisuudesta tuttuja henkilöitä mikäkin puolue listoilleen haalii. Tämä on sääli ja väärin, sillä mikäli keskustelua todella käytäisiin Euroopan tulevaisuudesta ja eri europarlamenttiryhmien tekemisistä, saataisiin puolueiden väliset erot varsin hyvin esiin ja ehkä siinä sivussa vakuutettua jokunen ihminen äänestämisen tärkeydestä.
Ehdokasasettelu alkaa sekin näyttää jo varsin mallikkaalta. Vihreiden ensimmäiset nimet ovat pääkaupunkiseudun näkökulmasta vahvoja, mutta kovia nimiä muualta Suomesta ei vielä mukana ole. Kokoomuksen lista on nimetty puoleen väliin ilman suuria yllätyksiä, perusvahvaa väkeä porukassa jossa aatteellinen katto on ejpenttilämäisen korkealla ja seinät pietikäisen leveällä. Keskustan ja Vasemmistoliiton listat vaikuttavat melko heikoilta, vasurien osalta odotan Jussi Saramon menestyvän hyvin. Eri asia sitten on riittääkö Vasemmistoliiton vaalityö parlamenttipaikkaan, itsestään selvää se ei nykyisessä alavireessä ole. Keskusta joutunee kirimään melkoisesti, sillä Jäätteenmäen jättipotti ei näissä vaaleissa toistu. PS-Kd-vaaliliitto ottanee paikan joka on joltakulta poissa.
Demarien listalle on viime viikkoina noussut uusia ja mielenkiintoisia nimiä. Alle 30-vuotiaita ehdokkaita on kaksi, Jenny Lindborg ja Niko Korte, molemmat jo vaaliveteraaneja ja paikkakuntiensa kaupunginvaltuutettuja. Jenny kuuluu nuorten ja vanhempienkin ehdokkaiden EU-asiantuntijakärkeen vietettyään viime ajat MEP Riitta Myllerin valiokunta-avustajana Brysselissä, Niko puolestaan on ikäänsä nähden erinomaisen valmista ainesta, onnistuen silti säilymään aitona. Viime eurovaaleissa erinomaisesti menestynyt Nesrin Can-Kurtakko on jälleen ehdolla.
Erityisellä mielenkiinnolla kannattaa seurata verrattain tuoreen sosialidemokraattia, reilu kolmikymppistä helsinkiläistä valtiotieteen tohtori Pilvi Torstia. Ällistyttävän moneen paikkaan ehtineellä, erinomaisen lahjakkaalla ja älykkäällä Pilvillä on mahdollisuus olla näiden vaalien ehdoton nimi ja suuri yllättäjä. Mikäli vaalit käydään asiateemoilla ja Pilvi saa ansaitsemansa huomion hyvän kampanjan ansiosta, on kaikki mahdollista.
Ehdokasasettelu alkaa sekin näyttää jo varsin mallikkaalta. Vihreiden ensimmäiset nimet ovat pääkaupunkiseudun näkökulmasta vahvoja, mutta kovia nimiä muualta Suomesta ei vielä mukana ole. Kokoomuksen lista on nimetty puoleen väliin ilman suuria yllätyksiä, perusvahvaa väkeä porukassa jossa aatteellinen katto on ejpenttilämäisen korkealla ja seinät pietikäisen leveällä. Keskustan ja Vasemmistoliiton listat vaikuttavat melko heikoilta, vasurien osalta odotan Jussi Saramon menestyvän hyvin. Eri asia sitten on riittääkö Vasemmistoliiton vaalityö parlamenttipaikkaan, itsestään selvää se ei nykyisessä alavireessä ole. Keskusta joutunee kirimään melkoisesti, sillä Jäätteenmäen jättipotti ei näissä vaaleissa toistu. PS-Kd-vaaliliitto ottanee paikan joka on joltakulta poissa.
Demarien listalle on viime viikkoina noussut uusia ja mielenkiintoisia nimiä. Alle 30-vuotiaita ehdokkaita on kaksi, Jenny Lindborg ja Niko Korte, molemmat jo vaaliveteraaneja ja paikkakuntiensa kaupunginvaltuutettuja. Jenny kuuluu nuorten ja vanhempienkin ehdokkaiden EU-asiantuntijakärkeen vietettyään viime ajat MEP Riitta Myllerin valiokunta-avustajana Brysselissä, Niko puolestaan on ikäänsä nähden erinomaisen valmista ainesta, onnistuen silti säilymään aitona. Viime eurovaaleissa erinomaisesti menestynyt Nesrin Can-Kurtakko on jälleen ehdolla.
Erityisellä mielenkiinnolla kannattaa seurata verrattain tuoreen sosialidemokraattia, reilu kolmikymppistä helsinkiläistä valtiotieteen tohtori Pilvi Torstia. Ällistyttävän moneen paikkaan ehtineellä, erinomaisen lahjakkaalla ja älykkäällä Pilvillä on mahdollisuus olla näiden vaalien ehdoton nimi ja suuri yllättäjä. Mikäli vaalit käydään asiateemoilla ja Pilvi saa ansaitsemansa huomion hyvän kampanjan ansiosta, on kaikki mahdollista.
Tekstit
8 kommenttia:
On totta, että eurovaalit ovat saaneet palstatilaa lähinnä henkilövalintojen kautta, mutta on silti pakko nostaa esiin demareiden julkkistyrkky numero yksi: Jani Sievinen.
Ei ole mikään ihme, että kansalaisia eivät vaalit kiinnosta, jos puolueet yrittävät haalia ääniä keinolla millä hyvänsä. Janilla olisi ollut erinomainen tilaisuus ehdolle astuessaan aloittaa poliittinen linjanveto EU:n tulevaisuudesta, mutta hiljaiseksi jäi. Olen yrittänyt kaivaa netistä hänen mielipiteitään, mutta mitään en ole löytänyt.
Jos SDP haluaisi kansalaisten ottavan vaalit vakavasti ja keskittyvän asioihin, Jani ja kumppanit eivät edes pääsisi ehdokkaiksi asti.
Vihreitä pitää sen verran kommentoida, että Satu Hassi, jota voinee pitää kovana ehdokkaana, on pääkaupunkiseudun ulkopuolelta Tampereelta.
Niinpäs onkin Hassi Tampereelta, totta. Muistin että Helsingistä mutta eihän olekaan.
Mitä Sieviseen tulee niin allekirjoittanut ei kritisoinut sitä, että julkisuuden henkilöt pyrkivät ehdokkaiksi vaan sitä, että media keskittyy uutisoimaan lähinnä nimistä ja spekuloimaan niillä. Tähänhän niitä ei mikään tai kukaan pakota, kuten tiedämme ei puolueilla ole minkäänlaista tiedotusmonopolia näissä asioissa. Sisällöissähän ja niiden perusteella syntyvistä rintamalinjoistahan riittäisi riihimistä, esimerkiksi nyt viimeksi työaikadirektiivin osalta.
Kenenkään ei ole pakko äänestää julkkisehdokasta. Enkä oikein näe miksi jotakuta pitäisi estää pyrkimästä julkiseen luottamustoimeen siksi että hän sattuu olemaan tuttu vaikkapa tv:stä tai urheilusta. Kysehän on kansanedustajista myös Euroopassa. Ja kansalaisilla on oikeus valita itse omat edustajansa ilman minkäänlaisia elitistisiä toisten asettamia rajoituksia sen suhteen kuka saa pyrkiä johonkin toimeen. Mitkä kriteerit Welba sinä asettaisit? Minulla ei ole kanttia kovin tiukkoja rajoja asetella, jätän mieluummin sen valinnan jokaisen omaksi tehtäväksi.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että olisi parempi keskittyä politiikan sisältöön ja jättää vähemmälle nimien pyörittely. Suhtaudun kuitenkin aika skeptisesti siihen, että median toiminta paranisi, kun EU-asioiden uutisointikin on hoidettu suoraan sanottuna surkeasti. Asioita pidetään liian vähän esillä ja näkökulma on Suomi vs. muut maat.
Ei minua haittaa ollenkaan, jos ehdokas sattuu olemaan julkisuuden henkilö. Minua haittaa, jos ehdolle laitetaan äänien toivossa julkkiksia, jotka eivät ole aiemmin osoittaneet millään tavalla poliittista osaamista tai edes kiinnostusta.
Muutan kantani Janin suhteen heti, kun hän osoittaa kyvykkyytensä hoitaa Euroopan unionin asioita.
En mitään tarkkoja kriteereitä itsekään halua asettaa, mutta koen, että ehdokkaita asettavan puolueen pitää huolehtia, että ehdokkaat osaavat asiansa.
Median arvosteleminen on aina helppoa. On kuitenkin paljon näyttöä siitä, että toimittajat todella välittävät politiikan sisällöistä ja ovat huolestuneita alhaisesta äänestysaktiivisuudesta jne. Eli kyllä haaste menee nähdäkseni myös poliitikoille, puolueille ja ehdokkaille: voi kysyä, mitä asioita todella haluaa saada läpi julkisuuteen ja miten siihen pyrkii. Välillä tuntuu, että julkisuuden vahva rooli on saanut politiikan toimijat ajattelemaan, että mikä tahansa näkyminen on hyvästä. Toivottavasti en menetä uskoani siihen, että näin ei ole. Tästäkin aiheesta keskustellaan Politiikan Pelastusohjelmassa www.pilvitorsti.fi.
Se on vielä sanottava ehdokasasetteluista versus puolueen vastuu, että voisi ajatella, että jotain poliittis-yhteiskunnallista voisi edellyttää siinä vaiheessa, kun on 1/20 ehdokkaasta 1/3 suurimmasta puolueen listalla. Vrt www.janisievinen.com. (12.2.2009 tilanne).
En tiedä miten on, mutta voisin kuvitella että Sievinen luo itselleen erikseen vaalisivut eikä nykyisten uinti/yleistiedotussivujen pohjalta kannata hirveästi yleistyksiä tehdä.
Sanot ensiksi, että Vasemmistoliiton ehdokaslista on muka heikko. Täyttä puppua. Sitten sanot "Jenny kuuluu nuorten ja vanhempienkin ehdokkaiden EU-asiantuntijakärkeen". Mainittakoon, että tuo määritelmä sopii vielä paremmin Esko Seppäsen nykyiseen avustajaan Anna Mikkolaan. Vasemmistoliiton ehdokaslista on vähintäänkin yhtä hyvä kuin SDP:n. Objektiivisuutta Esa!
Vasn listalla on kyllä vähemmän politiikan raskasta sarjaa kuin demareilla, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Joten pupuksi en väitettäni sanoisi. Mikkola on toki laadukas ehdokas, mutta ei liene tunnetuimpia, vielä. Toivon mukaan molemmat saavat ansaitsemaansa huomiota.
Lähetä kommentti