Lukeminen kannattaa aina. Vaikka tänään oli hyvä päivä politiikan osalta, tekee mieli kirjoitella jostain muustakin, vaikka vinkata muutamasta kokemisen arvoisesta lukuelämyksestä. Vauva ja lievästi sanoen monipuolinen työnkuva vähentävät tehokkaasti lukuharrastuksen harjoittamismahdollisuuksia, mutta joitain helmiä sentään ehtii kahlata läpi kaiken muun ohessa.
Jokaiselle Euroopan historiasta kiinnostuneelle pakollista luettavaa pitäisi olla hollantilaisen journalistin Geert Makin huikea In Europe -teos. Mak kiertää vuosituhannen vaihteen Eurooppaa etsien eurooppalaisuuden juuria ja merkitystä. Samalla käydään läpi koko vuosisadan historia ja tapahtumia kyseisissä kaupungeissa eri vuosina. Matka kulkee elävänä, mielenkiintoisena, monipuolisena ja haastavana, välillä valtaisan surullisena Ypresin ja Verdunin tappotantereiden kautta Helsinkiin ja Wieniin, Guernicaan, Leningradiin, Auschwitziin, sieltä mantereen suurkaupunkien kautta Walesan Gdanskiin jossa puolalaiset kertovat illuusioidensa särkymisestä, Moskovaan, Tsernobyliin ja lopulta Sarajevoon. Maisemia ja ihmisiä, vaikutusvaltaisia ja tavallisia. Upea lukukokemus joka kaikkien kannattaa kokea.
Dubravka Ugrešicin Kiputilahallitus kertoo kielenopettaja Tanjan tarinan. Hollantiin sotaa pakoon ajautunut Tanja opettaa serbokroaattia ja Jugoslavian kirjallisuutta oppilailleen, maanmiehilleen ja -naisilleen jotka ovat yhtä lailla paenneet vieraaseen maahan. Itse kieltä ei enää ole, eikä maata jonka kirjallisuudesta puhutaan. Kun kirjallisuus- ja kieliluennot muuttuvat muisteluksi, tuntuvat kaikki löytävän jälleen jotain yhteistä, vain kadottaakseen sen uudelleen. Pinnan alla syntyy jännitteitä, jotka purkautuvat traagisesti. Kirja käsittelee maanpakolaisten identiteettiä, ulkopuolisuutta ja juurettomuutta. Mitä jää jäljelle, kun sinulta viedään maa ja kieli, ja mitä sinulla joskus oli, ei ole enää olemassa?
Günther Grassin Ravunkäyntiä nivoo kaunokirjallisesti upealla tavalla yhteen historian pahimman laivaonnettomuuden, saksalaisia pakolaisia kuljettaneen Wilhelm Gustloffin upotuksen jossa sai surmansa joidenkin arvioiden mukaan jopa 10 000 ihmistä sekä verkossa leviävät uusnatsiaatteet. Laivan upotus oli Saksassa kauan tabu, vaikka se oli koskettanut valtaisaa määrää ihmisiä. Kuten Saksan kaupunkien suurpommitukset tai saksalaisten pakolaisten kohtalo, ei Wilhelm Gustloffistakaan ollut lupa puhua. Rinnalla kulkee tarina vanhempien ja lasten yhteyden katkeamisesta, sukupolvien kuilusta sekä nuorten ihmisten väkivaltaisesta, turhasta kohtaamisesta joka on suomalaisille ikävän tuttu Jokelasta ja Kauhajoelta. Romaani päättyy järjettömän teon ylistykseen netissä. Ja päähenkilön toteamukseen: "Se ei lopu. Se ei koskaan lopu."
Ruotsalaisen, USAn politiikkaa tiiviisti seuraavan ystävän kehotuksesta piti halpa dollari hyödyntää amazon.comissa ja hankkia omistukseensa Rahm Emanuelin sekä Bruce Reedin kirja The Plan - Big ideas for America. Kirjoittajat ovat pitkäaikaisia keskeisiä demokraattivaikuttajia ja 2006 ilmestyneessä kirjassaan he arvioivat USAn poliittisen järjestelmän ongelmia sekä yhteiskunnallisia ratkaisuja.
Kirjan kielessä on paljon samoja aineksia kuin Obaman puheissa, merkityksellisimpänä ehkä progressiivisten arvojen pukeminen nimenomaisesti amerikkalaisiksi, isänmaallisiksi arvoiksi. Kirjoittajat arvostelevat puolueensa tapaa selittää jatkuvat vaalitappiot viestin perille menemisen heikkoudella katsoen oman selkeän vaihtoehdon tarjoamisen paremmaksi tavaksi vaikuttaa äänestäjiin- turhan tuttua tekstiä muidenkin maiden edistyksellisille liikkeille.
Konkreettisiksi avauksiksi nousevat mm. yleinen kansalaispalvelus, työn verotuksen keventäminen varakkaiden omaisuusverotuksen noustessa, siirtyminen hybridiautoihin, asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus sekä universaali terveydenhuolto ja eläkkeen takaaminen kaikille amerikkalaisille. Vaikka poliittiset painotukset ja kieli ovat luonnollisesti vahvan amerikkalaisia, auttaa tiivis kirja kurkistamaan amerikkalaiseen poliittiseen todellisuuteen ja retoriikkaan. Hyödyllistä luettavaa, ilman muuta.
keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Nykynuorison kieltä suosien: aika heviä shittiä se pienten lasten isä kuitenkin ehtii lukemaan. Mutta asiaan:
Makin kirja In Europe oli todella iso tapaus Alankomaissa ja teki Geert Makista yhden tunnetuimmista hollantilaisista kirjailijoista. 1700-sivuista järkälettä myytiin Hollannissa aivan käsittämättömiä määriä. Mak on kirjoittanut myös erinomaisen Amsterdamin historian. Haastattelin Geert Makia kirjasta vuonna 2005 Suomen Kuvalehteen, jossa hän sanoi, että Suomi on varmaan ainoa maa, jossa Stockmannin kaltainen tavaratalo mainostaisi naisten kallista asua lauseella: naiselle, jolla on tärkeämpääkin tekemistä kuin tehdä numeroa itsestään. Makin mukaan suomalaisissa on sellaista hiljaista ylpeyttä siitä, että näissä oloissa eivät muut selviäisi.
Ja tuosta USA-kirjasta: ajatusten vahva korrelaatio Obaman hallinnon kanssa on verrattain ymmärrettävää - Rahm Emanuel on Obaman White House Chief of Staff. Ja tuosta viestin perillemenon syyttämisestä tulee mieleen se Tuomiojan selitys taannoiselle pre-Urpilainen SDP:n tappiolle - että ehkä huono tulos selittyykin sillä, että kansalaiset ymmärsivat puolueen sanoman.
Lähetä kommentti