sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2009

Eläkekiista ja vaihtoehdot

Eläkekiistaan saatiin loppujen lopuksi toivottu sopu ilman työtaistelutoimia. Tämä oli jo toinen kerta tämän hallituksen aikana, kun yhteiskunta on lähellä erittäin kalliiksi sekä taloudellisesti että inhimillisesti käyviä lakkoja. Kuten taannoisen Tehy-kiistan aikana, myös nyt ongelmien aiheuttajat istuivat valtioneuvoston linnassa.

Monien arvioiden mukaan kiistan poliittinen lopputulos oli opposition selkävoitto hallituksesta ja joka näkyy nyt myös mielipidetiedusteluissa. Sitäkin, mutta paljon enemmän kyse oli ihmisten melkoisen spontaanista reaktiosta epäoikeudenmukaiseksi ja epätarkoituksenmukaiseksi koettua päätöstä vastaan. Vaikka vihreiden kannatus onkin hieman noussut, ei tätä lausuntoa silti voi kuin ihmetellä. Enemmän aikaa, vähemmän roinaa, vai miten se nyt oli. Aiheesta kirjoittaa hyvin myös Olli Koski.

Eläkesota puoluepolitiikan puolella tuskin kuitenkaan loppuu nyt tehtyyn sopuun. Julkisuudessa tullaan esittämään jälkiviisastelua aiheesta, jossa oppositiota ja erityisesti demareita tullaan solvaamaan "suurten ikäluokkien edun" ajamisesta sekä omien vaihtoehtoisten esitysten puutteesta. Jos ja kun tämä alkaa, on syytä huomioida pari seikkaa.

Ensinnäkin. Eläkeiän korotus ei olisi koskenut suuria ikäluokkia. Kyseessä oli yritys paitsi murtaa suomalainen sopimiseen perustuva työmarkkinamalli, myös pidentää nimenomaan nuorempien työntekijöiden työssä viettämää aikaa ei laadulla, ei joustoilla, vaan pakolla. Joustava eläkeikä on yksi keskeisimpiä suomalaisen työelämän innovaatioita jolla on pyritty lisäämään yksilön valinnanvapautta. Nyt sitä olivat pseudovapauspuolueet Kokoomus ja vihreät ruhjomassa porukalla alas.

Toiseksi, vaihtoehdoista. Kun aletaan keskustella siitä "miten SDP nyt sitten aikoo nostaa eläkeikää jos tämä ei kerran kelpaa", on huomattava että ongelmaksi määritellään, tarkoituksella, täysin väärä asia. Eläkeiän alhaisuus, ja tämä sietää toistaa melkoisen monta kertaa, ei ole Suomessa ongelma. Eläkkeellejäämisiän alhaisuus sen sijaan on. Ja kun katsoo työttömyyden kasvulukuja, voisi toivoa että huomiota kiinnitettäisiin myös siihen, että ihmisillä olisi töitä joissa jaksaa ja joista jäädä eläkkeelle.

Ja mitä niihin vaihtoehtoihin tulee, niin huhut sosialidemokraattisten vaihtoehtojen kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. SDP on julkaissut jokaisena oppositiossaolovuotenaan vaihtoehtoisen budjettilinjauksen. Tämän lisäksi SDP on esittänyt oman elvytyspakettinsa. Käsittääkseni punamultahallituksen aikainen pääoppositiopuolue Kokoomus kykeni vaihtoehtobudjettiin neljän vuoden aikana yhden ainoan kerran, vaalien alla (jos olen väärässä, korjatkaa).

Työelämän laadullisen kehittämisen ja osaamisen parantamisen osalta demareilla on hyvä rekordi. Hyvä esimerkki vaikkapa aikuiskoulutuksesta, jonka nimiin kaikki vannovat, oli taannoinen Noste-ohjelma jolle taantumaoloissa voisi olla taas paljonkin käyttöä. Tulevaisuuteen suuntautuvia avauksia löytyy melkoinen kokoelma viimevuotisesta suomalaisen työn tulevaisuus -ohjelmasta, mm. työaikapankkeja, työttömien aktivointitakuuta, työllisyystakuuta sekä yritysten vakausmaksua jolla voitaisiin mahdollisesti vähentää työttömyyttä. Puolueen oman vaihtoehdon viestimisessä ja kiteyttämisessä on melkoisesti parantamisen varaa, mutta väite siitä ettei esityksiä ole on joko tarkoituksellinen tai perehtymättömyydestä johtuva vale.

2 kommenttia:

tuomo kirjoitti...

Kirjoitan tästä blogissanikin myöhemmin, mutta pari lyhyttä huomiota:

- Eläkeikä tai eläkkeellejäämisikä eivät kummatkaan ole ongelmia. Tämän Pyramidin rahoitus taasen on. Matkallani kentälle taksikuski tiivisti asian hyvin, joka monelle kansalaiselle vasta draaman aikana on valjennut: hän ei ollutkaan säästänyt omaa eläkettään. Nuorille ikäluokillehan tämä on ollut koko ajan päivänselvää, seniorit puhuvat "eläkepalkasta", mikä on harhaanjohtavaa

- Suurten ikäluokkien "lisä" on keskimäärin poistunut työmarkkinoilta ensi vuonna ja heidän eläköitymiseensä puuttuminen olisi ollut muutoinkin vaikeaa, koska eläköitymisikiä ei ole takautuvasti muutettu edellisissä uudistuksissa. Suurin virhe valtioneuvostolle tuli siinä, että hyväksyttiin nk. "sosiaalitupo", jolla annettiin tälle ryhmälle toistaiseksi viimeiset bonukset ja rapautettiin perusturvan rahoituspohjaa.

- Ns. suurista ikäluokista puhuminen on harhaanjohtavaa, koska kuten varmasti hyvin tiedät, myös näitä seuraavat ikäluokat ovat parisen vuosikymmentä huomattavasti myöhemmin syntyneitä suurempia

- Tunnet varmasti hyvin valtiontalouden kestävyyslaskelmat vuosille 2020-2030. Vähän varmasti kylmää sinuakin ajatella, mihin iskemme leikkurin. Vai onko ihannetila 50 prosentin kokonaisveroaste, velkaantunut valtio ja heikommat palvelut?

Lopuksi: olisi reilua nyt syntyneitä kohtaan, että joku muukin joustaa. Heitä edusti eläkekysymyksessä valtioneuvosto, työmarkkinajärjestöiltä ei siihen vastuullisuutta löytynyt. Siinä tosin ei ole mitään uutta

Esa Suominen kirjoitti...

Ok, koitetaanpa vielä kerran.

Rahoituksestahan toki on kysymys. Ja rahoituksen kannalta oleellista on eläkkeellejäämisikä, tai oikeastaan vielä enemmän työssäolovuosien määrä. Mitä enemmän työvuosia, sitä enemmän verotuloja ja muuta pääomaa jota voidaan käyttää yhteiseen hyvään kuten nyt yhtenä osana vaikka eläkkeiden maksuun. Hyvä.

Miten lisätä työssäolovuosia tehokkaasti? Niitähän kaikki haluavat lisätä. Varmaankin monella tapaa, miksei tietysti pakollakin, mutta ehkä ennen kaikkea kuitenkin panostamalla työelämän laatuun -ja työllisyyteen ylipäätään. Kuten varmasti huomasit, eilen Pekka Sauri kehotti huomioimaan mm. mielenterveysongelmien merkityksen. Ks. http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1664798

Mielenterveyspuoli on vain yksi juttu. Terveys- ja jaksamisongelmat ajavat Suomessa väkeä ennenaikaiselle eläkkeelle muita pohjoismaita enemmän. Pitäisikö tälle tehdä jotain? Ehkä aikuiskoulutukselle jonka tehtävä olisi taata ihmisille uusia alkuja? Olisiko se ehkä tehokkaampaa ja inhimillisempää myös ja ehkä erityisesti nuorempien ikäluokkien kannalta? Heillähän on eniten työvuosia jäljellä, he nauttivat pisimpään mahdollisista laadullisista parannuksista työelämässä. Niistä mitä nyt hallitusvastuussa olevat puolueet eivät olleet valmiita preferoimaan koska uskovat mekaaniseen pakottamiseen joka kohtelee eri alojen työntekijöitä varsin eriarvoisesti. Minusta myös joustava eläkkeellesiirtyminen on hyvä ajatus. Sen kautta voidaan antaa ihmisille itselleen valtaa aiheessa, toki kannustaen taloudellisesti työelämässä jatkamiseen.

Työssäolovuosien lisäämisessä voi kiinnittää huomiota myös muihin tekijöihin kuin jaksamiseen. Hiljattain uutisoitiin myös Suomen muuttumisesta kotiäitiyhteiskunnaksi. Miten oikeiston kuvioon sopii se, että parhaassa työiässä olevat yhteiskunnan varoilla koulutetut naiset viettävät vuosia kotona?

Tottakai ikääntyneiden työllisyysastetta pitää nostaa. Teillä taisi vain siellä tupaillassa jäädä huomaamatta, että nykyinen joustava eläköitymisikä karttumineen on nostanut Suomen ikääntyneiden työllisyyttä erittäin nopeasti. Ja, mikä parasta, sillä on kunnioitettu yksilöllisyyttä. Eli toistan vielä, mieluummin porkkanoilla kuin kepeillä. Kyse on myös, kuten todettua, siitä että sopivia työpaikkoja on tarjolla.

Ja vielä sosiaalitupoon liittyen. Mitä ihmeen pahaa sen yhteydessä nyt on oikein tapahtunut, muuta kuin että ilmeisesti väärä(t) taho(t) oli(vat) siitä sopimassa? Pätkätyöntekijöiden asema paranee, työttömyysturva, jota ikävä kyllä vielä moni nuorempikin tarvitsee, ei heikentynyt kuten keskustalainen SATA-komitean puheenjohtaja alunperin pohdiskeli. Miksi Keskustassa on niin vaikea hyväksyä että perusturvaa voitaisiin parantaa esimerkiksi ympäristö- tai omaisuusveroja kiristämällä, miksi parannukset halutaan välttämättä rahoittaa toisten työttömien kustannuksella? Miksei parempiosaisten tarvitsisi osallistua tähän harjoitukseen?