Yhteiskunnallinen toiminta katkeaa Suomessa yleisesti juhannukseen, mutta tänä vuonna vaalirahoituskeskustelu pitää vireyttä ainakin hetken normaalia korkeammalla tasolla. Ja syystä.On päivänselvää, että Suomen pääministeri valehtelee tietoisesti ja harkiten. Puolueen johtaja tietää takuuvarmasti keitä on tavannut ja missä merkeissä. Tätä tosiasiaa vain vahvistaa muistin palautuminen matkan varrella. Tipoittain tihkuva tieto, uusimpana käänne jonka mukaan Vanhanen olisi itse ollut mukana valitsemassa jopa tuensaajia, vain vahvistaa jo varmaksi tiedettyä. Kysymys kuuluu: miten tällainen henkilö voi jatkaa maan korkeimpiin kuuluvassa asemassa kun emme sentään elä Valko-Venäjällä?
Oppositio ja media voivat grillata pääministeriä mielensä mukaan, mutta tällä ei välttämättä ole merkitystä. Vanhanen ja hänen asemansa on hallituskumppaneiden, erityisesti Kokoomuksen, varassa. Edellisen keskustalaisen pääministerin Anneli Jäätteenmäen kaatoi aikoinaan koalitiopartneri SDP, joka ei halunnut tehdä yhteistyötä kyseenalaisia keinoja käyttäneen pääministerin kanssa. Nykyisessä hallituspohjassa tämänkaltaiset kysymykset eivät näytä häiritsevän menoa. Edes vihreistä ei ole veneen keikuttajiksi vaikka Sinnemäeltä olisi voinut odottaa jotain sanottavaa aiheesta.
Enemmän kuin solidaarisuudesta Vanhasta kohtaan kyse on kuitenkin peliteoreettisesta asetelmasta. Kokoomus haluaa antaa Keskustan upota sekoilevan puoluejohtonsa mukana. Tämänpäiväiset gallupit, joihin koko vaalirahacase ei ole ehtinyt edes vaikuttaa, osoittavat Keskustan olevan SDP:n eurovaalituloksesta johtuvasta alamäestä huolimatta kannatukseltaan selkeä kolmonen. Kokoomus laskee varmasti oikein Vanhasen ja Korhosen toiminnan ja jatkuvan läsnäolon vähentävän Keskustan mahdollisuuksia nousta takaisin kisaan suurimman puolueen asemasta. Mikäli Keskusta vaihtaisi johtoa, voisi toipuminen olla mahdollinen. Toistaiseksi julkisuuden kannalta tarpeellista eroa Keskustaan onkin tyydytty tekemään kakkosketjun voimin.
Kokoomus ottaa kuitenkin myös riskin. Mikäli hallituksen poliittinen johtaja on selkeästi kyvytön hoitamaan tehtäviään ja menettää lopullisesti kansalaisten ja muiden poliittisten toimijoiden luottamuksen, ei tämä voi olla säteilemättä koko hallitukseen, ainakin sen keskeisimpiin toimijoihin. Vastuuta, joka myös Kokoomukselle aiheessa kuuluu, ei voi loputtomiin pakoilla. Myös laajempi kysymys, eli koko rahoitusskandaali lisää ihmisten epäluottamusta politiikkaan yleensä, eikä yksikään suurista puolueista hyödy millään tavalla niin kauan kun keskusteluissa voidaan kysyä niiden oman rahoituksen perään -ja tämä aivan siitä riippumatta onko niissä epäilyksiä herättäviä kytköksiä vai ei.
Tekstit
5 kommenttia:
Kolme hyvää syytä siihen, miksi SDP ei voisi olla suurten puolueiden edelläkävijä, ja julkaista täydellistä rahoitustietoa nettisivuillaan?
Suureksi ongelmaksi koen kyllä senkin, että muissa kuin kepun leirissä, erityisesti kokoomuksessa mutta myös meillä SDP:ssä, oletetaan kepun nykyisen sekasorron jonkinlaisella väistämättömyydellä satavan kestävänä kannatuslisäyksenä omaan laariin. Ja näinhän ei tule olemaan.
Nyt, kun muut odottavat, pyörittävät peukaloitaan ja olettavat keskustan jonain päivänä vielä kaatuvan, annetaan keskustan tosiasiassa itse valita ajankohta, jolloin se haluaa vaihtaa johtajaa ja muutoinkin uudistua. Tupailloissa käydään varmaankin jo nyt sen verran kuumana, että minun on vaikea uskoa kepun valitseman ajankohdan tulevan meidän kannaltamme otolliseen saumaan kuin manulle illallinen.
Keskustalla on toki mm. maaltapaon ja suurten ikäluokkien eläköitymisen seurauksena seuraavien 10-20 vuoden kuluessa väistämättä edessä suuria vaikeuksia, mutta tämä kepun tämänhetkinen kriisi on kyllä puhtaasti johtajuuskriisi. Kun Vanhanen on pelattu sivuun ja Korhonen saanut potkut vaikkapa joihinkin käteviin järjestötehtäviin Pohjanmaalle, kukaan ei enää muistakaan yhdistää näitä sekoiluja kepuun. Silloin musta pekka jäänee SDP:n käteen, tässä puolueessa kun omaa nousua tunnutaan rakentavan keskustan ongelmien varaan.
Sakarin huoli on oikeutettu, joskin uskoisin itsenikin esittämän näkemyksen olevan vallitseva, toisin sanoen näkemyksen siitä, että kyseisen kuvion pitkittyminen ei hyödytä demareita tippaakaan. Tämähän nähdään mielipidemittauksissa jo nyt. Sotkun pitkittyminen sataa vihreiden ja persausten laariin, ei kenenkään muun. Eikä toki pidä unohtaa sitä tosiasiaa että kannatusmuutokset eivät ole asian pointti vaan luottamus koko järjestelmään.
SDP:n ainakin toistaiseksi voimassa oleva linja on ollut se, että rahoitus avataan heti kun on saatu selkeät ja kaikkia sitovat säännöt aikaan. Nythän rahoitusta avataan tipoittain ja suunnannäyttäjänä on Suomen ryvettynein ja moraalisesti arveluttavin puolue Keskusta. Tällekin linjalle on olemassa varmasti perusteensa, itse henkilökohtaisesti olisin kuitenkin Mikaelin linjoilla.
Totta. SDP:llä pitäisi olla varaa julkistaa rahoituksensa. Yhteistyö palkansaajajärjestöjen kanssa tai se, että saamme tukea tahoilta, jotka haluavat tukea suomalaista työtä, ei minusta ole puolueelle mikään häpeä.
Toivokaamme totisesti, että vaaliraha-asia ei laannu nyt lomiin tai niiden jälkeiseen aikaan. Yritin siksi(kin) laittaa myös omaa panostani Parin kirjoituksen verran (www.pilvitorsti.fi/pelastusohjelma/). Monenlaiseen analyysiin on aihetta, Sdp:n olisi totta totisesti syytä olla avoin ja samalla puolustaa kansalaisjärjestön (siis ammattiyhdistysliikkeen) rahoitusta. SItten toivoisin hieman analyysiä siitä, miten paljon ilmeisen kestämättömästä suhmurointikulttuurista tiivistyy keski-ikäisiin pitkään vallassa olleisiin miesporukoihin.
Lähetä kommentti