Toverihengestä

SONK vietti viime viikonloppuna kesäpäiviään Pyhäselällä Pohjois-Karjalassa, Joensuun työväenyhdistyksen omistamalla upealla Hopealahden tilalla, joka myös Prometheus-leirien pitopaikkana tunnetaan. Sosialidemokraattisissa piireissä lähes legendaarisiksi muodostuneet päivät kokosivat yhteen lähes viisikymmentä nuorta opiskelevaa demaria ympäri Suomen, Rovaniemeltä Espooseen. Päivien ohjelmassa oli paitsi työryhmätyöskentelyä ja keskustelua ylioppilaskuntien edustajistovaaleista, myös leikkimielistä urheilua ja visailua lasitavarapalkinnoin, saunomista, uimista, tanssia, laulua ja mukavaa yhdessäoloa. Minulle päällimmäisenä ilonaiheena mieleen jäi lämmin yhteisöllisyyden tunne. Kutsun tätä tunnetta toverihengeksi.

Toverihenki saattaa terminä kuulostaa vanhahtavalta, mutta mielestäni se tavoittaa jotain hyvin oleellista. On valaisevaa ja ilahduttavaa havaita, miten hämmästyttävän erilaiset taustat omaavat ihmiset ovat löytäneet yhteisen tavan tarkastella maailmaa, sosialidemokraattisen arvomaailman, jolle on, ainakin meidän keskuudessamme, ominaista pyrkimys tasa-arvoon, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja suvaitsevaisuuteen. Jaettu ajatus paremmin ja reilummin toimivasta maailmasta yhdistettynä nuoruuden intoon ja tekemisen iloon synnyttää voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka, ainakin uskoakseni ja toivoakseni, ei jämähdä sulkeutuneeksi sisäpiiriksi, vaan on avoin, kutsuu mukaansa ja iloitsee uusista ihmisistä.

Todellisuus ei tietenkään ole aina yhtä ruusuinen, poliittisissa kamppailuissa voi löytää puukon selästään ja vastustajat saattavat mieltää yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden ahdasmieliseksi oman porukan suosimiseksi, mikä toki on riski mille tahansa tiiviille ryhmälle. Kesäpäivät kuitenkin vahvistivat uskoani yhteistyön ja ystävyyden voimaan. Itsestään voi löytää piilossa olleita voimavaroja ja yritystä tietäessään olevansa arvokas ja tärkeä osa jotain itseään suurempaa, tässä tapauksessa kansainvälistä sosialidemokraattista liikettä. Nuorten ihmisten osoittama sitoutuneisuus, into ja pyyteettömyys yhdistettynä terveeseen ja eteenpäinvievään kriittisyyteen on mielestäni paitsi korvaamattoman arvokasta, myös pysäyttävän ihailtavaa.

Poliittinen toiminta voi parhaimmillaan olla äärimmäisen sitouttavaa ja yhteisö antaa henkeä ja voimaa vaikeisiin hetkiin. Yksin ei meistä vahvinkaan kykene maailmaa muuttamaan, yhdessä olemme enemmän. Se joka väittää, että vaikuttamisen halu, poliittinen keskustelu, yhteisöllisyys ja ihanteellisuus on nykynuorisosta ja opiskelijaliikkeestä kaikonnut, ei ole vieraillut SONKn kesäpäivillä maailmaa parantamassa. Toki tästä osavastuun kannamme itse, sillä meilläkin on parannettavaa toimintamme avoimuuden suhteen. Moniarvoinen, rakentava ja uutta luomaan pyrkivä keskustelu tarvitsee jatkuvaa dialogia ulkopuolisen maailman kanssa, kuten myös uusia ihmisiä tuoretta linjaa luomaan.

ps. kiitos JOSYn upeille tovereille hienoista järjestelyistä ja väsymättömästä talkoohengestä. Ilman teitä olisi moni hieno hetki jäänyt kokematta.