Hesarin pääkirjoitus käsitteli tänään valtionyhtiöiden omistuksen keskittämistä yhteen ministeriöön. Tavoite sisältyy Vanhasen hallituksen hallitusohjelmaan, joka on omistajapolitiikan selkeytämisen kannalta aikataulustaan myöhässä. Valtio-omistus on itsessään aihe, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, ollen tänäkin vuonna eräs yhteiskunnallisen keskustelun kestopuheenaiheista.
Valtio-omistusta on pidetty usein kilpailua vääristävänä, uudistuksia jarruttavana ja jopa lyhytjännitteisenä toimintana. Kaikki nämä oletukset ovat varsin helposti kritisoitavissa. Suurin osa valtion omistamista tai osittain omistamista yrityksistä toimii täysin markkinaperusteisesti ja usein valtio-omisteiset yritykset ovat pikemminkin toimineet muutosten käynnistäjinä ja kannustajina (kaikki edes hieman taloushistoriaan perehtyneet myöntävät tämän tosiasiana). Lyhytjännitteisyysargumentti pohjautuu ajatukseen tempoilevasta politiikasta ja strategioista, jotka muuttuvat hallituskoalition ja poliittisten voimasuhteiden muuttumisen myötä. Nykyisen kvartaalikapitalismin aikana sekä valtion omistajapolitiikan empiirisen tarkastelun perusteella tähän ajatukseen on erittäin vaikea yhtyä.
Suomen teollistuminen ei olisi ollut mahdollista ilman valtion voimakasta - ja korostuneen pitkäjänteistä panostusta teollisuutemme kehittämiseen. Suomalaista paperi- tai metalliteollisuutta, Nokia-ilmiöstä puhumattakaan, ei olisi olemassa ilman valtion toimia elinkeinoelämän piristämiseksi. Kuka vielä muistaa, että nyky-Nokian perusta luotiin, kun valtio sijoitti huimia summia teknologian kehittämiseen ja yhdisti omat elektroniikkayrityksensä Nokiaan? On huvittavaa nähdä, että kun valtion voimin rakennetut imatran voimat, nesteet ja kemirat menestyvät riittävän hyvin, vuorineuvokset vaativat niitä yksityistettäviksi ja pitävät valtion yritystoimintaa sopimattomana. Mikäli olisimme luottaneet pelkkiin suomalaisiin patruunoihin, eläisimme lähinnä metsästäjä-keräilijä-kaudella.
Vanhasen hallituksen ohjelma toteaa myös seuraavaa: "Omistusjärjestelyjen yhteydessä on pyrittävä siihen, että valtio ja muut suomalaisomistajat ovat jatkossakin riittävän suuria omistajia." Tavoite on oikea, ainakin, mikäli "riittävä" ymmärretään riittävän suurena. Vanha sananlasku opettaa, ettei lypsävää lehmää kannata tappaa. Valtio sai vuonna 2004 omistuksistaan osinkoa kaikkiaan 740 miljoonaa euroa. Nämä tulot ovat käytettävissä yhteisen hyvän rahoittamiseen, ne voidaan muuttaa pulpeteiksi, sairaanhoitopaikoiksi sekä tutkimus- ja kehitysinvestoinneiksi. Myyntitulot ovat luonnollisesti myös huomattavia, mutta myynnin jälkeen osinkotuloja ei enää tipu, paitsi luonnollisesti verotulojen muodossa, mikäli yksityistetty yritys Suomeen jää.
Valtio-omistusta tulisi kutistamisen sijaan lähteä jälleen laajentamaan. En tällä tarkoita uusien suurten konsernien tai perusteollisuuden perustamista, vaan sijoitustoimintaa esim. erilaisiin rahastoihin. Tällaisella epäsuoralla omistamisella voitaisiin tavoitella lisääntyviä tuloja ja taloudellista kasvua ilman omien yritysten perustamista. Rahastot valittaisiin Eduskunnassa päätettävien periaatteiden mukaisesti. Omassa ajattelussani tällaisten rahastojen tulisi suosia uusia, lupaavia aloja, joiden kotimaisuusaste on merkittävä. Sijoitusten tulisi olla eettisesti kestäviä ja pitkäjänteisiä, eikä suosia kohteita, joiden riskialttius on suuri tai joiden henkilöstö- ym. politiikka ei ole hyväksyttävää. Pohtimisen arvoista voisi olla myös kehitysmaiden paikallisiin yrityksiin sijoittaminen ja mahdollinen kehitysyhteistyörahoitus tällaiseen toimintaan. Rahastoista kertyviä voittoja valtio voi käyttää haluamallaan tavalla, esim. kasvattaa sijoitusvarallisuuttaan, lyhentää velkojaan tai investoida kertaluontoisiin hankkeisiin.
Tämänkaltaisella toiminnalla voitaisiin mahdollisesti kyetä yhdistämään piristyvä investointi-ilmapiiri, valtion tulojen kasvu ja työllisyyden paraneminen sekä välttää valtio-omistuksen mahdolliset kilpailua vääristävät vaikutukset. Valtion määräysvallan kasvua taloudessa pelkääville voitaneen mainita, että vaikka Suomen valtio käyttäisi kaikki tulonsa sijoituksiin, jäisi se pikku pelaajaksi maailman markkinoilla verrattaessa sitä vaikkapa amerikkalaisiin eläkesäätiöihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Pahoittelut spämmisaasteesta, nyt pitäisi olla ns. word verification käytössä, jotta näitä ei enää tulisi.
Valtio-omistus on lähtenyt muutamasta ajatuksesta:
Ensinnäkin julkishyödyke: tuotetaan niitä hyödykkeitä, joita ei jostain syystä kannata muuten tuottaa, mutta on kaikkien etu, että joku tuottaa niitä. Tämä on koskenut erilaisia instituutioita, kuten rautateitä, puhelinlinjoja kaikille, armeijaa ym.
Toiseksekin taloudelliset seikat, johon Esan viittaama valtio-omistus pohjaa. Viitisenkymmentä vuotta sitten ei ollut yksityistä pääomaa, joka olisi voinut sijoittaa riittävästi fyffeä teollisuuteen. Valtionyhtiöiden perustaminen oli silloin kasvupolitiikkaa, joka tuotti esimerkiksi osaamis- ja työllisyyshyötyjä.
Entäs nykyään? Pointtini on, että valtionyhtiöiden olemassaolo tuotti osaamista, jota koko yhteiskunta pystyi hyödyntämään. En oikein ymmärrä, miksei argumentti olisi ainakin osittain pätevä nykyäänkin. Valtiollinen yhtiö voi toimia pitkäjänteisemmin kuin kvartaalivoittoja hakevien sijoitusyhtiöiden, tuttavallisemmin maailmanmarkkinoiden, omistama yritys. Valtio sijoitusyhtiönä -malli ei tuo samoja yhteiskunnallisia hyötyjä.
Larsson
Hyviä ja oikeita pointteja, näinhän asia on. En toki vaadikaan valtio-omistuksen yksityistämistä ja siirtymistä pelkästään rahastosijoitusmalliin, vaan talousjärjestelmää, jossa valtiolla on sekä omia vahvoja yrityksiään että rahasto-osuuksia. Tällä tavalla voitaisiin yhdistää Larssonin peräänkuuluttama osaaminen ja vakaus, sekä yksityisen sektorin stimulointi.
Yleisesti valtio-omistuskeskustelusta on sanottava, miten valitettavaa on, että nykyisin monista julkishyödykkeistä pyritään, usein suorastaan väkivalloin, tekemään markkinahyödykkeitä. Jotkut asiat, otetaan esimerkiksi vaikkapa lukutaidon opettaminen tai rokotukset, eivät toimi markkinajärjestelmässä kokonaishyödyn tai -tehokkuuden kannalta optimaalisella tavalla. Tämän vuoksi tämänkaltaisten yhteiskunnallisten toimintojen tulisi olla selkeästi ja vakaasti julkisen sektorin hallinnassa.
Lähetä kommentti