Hyvät aikomukset, huonot lopputulokset

SONK isännöi kuluneena viikonloppuna ruotsalaisen sisarjärjestönsä Socialdemokratiska Studentförbundet SSF:n liittohallitusta, joka oli käymässä Helsingissä. Vierailu oli osa järjestöjemme välistä kahdenvälistä yhteistyötä, jossa pyritään oppimaan toisiltamme uutta sekä luomaan kontakteja ja verkostoja Pohjanlahden yli. Vierailun aikana käytiin useita keskusteluita eri aiheisiin liittyen ja eräs mielenkiintoisimmista liittyi seksin ostoon ja sen kriminalisointiin.

Ruotsissa seksipalveluiden ostaminen on kielletty ja Suomessa vastaavansisältöistä lakiehdotusta odotellaan saapuvaksi lähiaikoina. Oletettavaa on, että se tulee pääosiltaan muistuttamaan Ruotsin mallia. Asia tullee herättämään runsaasti keskustelua, jota käytiin laajalti jo viime vuoden aikana, jolloin rikoslakia viimeksi tarkasteltiin ihmiskaupan näkökulmasta. Tavoitteena oli tuolloin parantaa viranomaisten valmiuksia nopeasti kasvaneen ihmiskaupan patoamiseksi.

Kysymys prostituutiosta ja seksipalveluiden ostosta on useimmiten ensisilmäystä monimutkaisempi. On selvää, että kyse on tällä hetkellä erittäin valitettavasta ilmiöstä, jonka taustalla suurimmat syyt löytyvät köyhyydestä ja naisten epätasa-arvoisesta asemasta. Yksi selvä kannanotto on tuomita seksipalvelujen ostaminen suoralta kädeltä, kategorisesti. Ilotytöt ovat uhreja ja palvelujen käyttäjät hyväksikäyttäjiä. Useimmiten näin onkin, mutta tästä huolimatta ratkaisu on liian yksinkertainen. Se ei ota huomioon ilmiön monimuotoisuutta eikä hyvästä tarkoituksestaan huolimatta ratkaise prostituutioon liittyviä ongelmia, sen syitä eikä auta hädänalaisia ihmisiä.

Seksipalveluiden oston kieltäminen olisi uusi kieltolaki. Kuten sitä, myös tätä lakia pyrittäisiin kiertämään kaikin mahdollisin keinoin. Ilmiön siirtyessä yhä enemmän maan alle, uhrien auttaminen tulee entistä vaikeammaksi. Lain valvominen on yhtä lailla käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Alalla toimivat itsenäiset ja riippumattomat prostituoidut, joita heitäkin vähälukuisesti esiintyy, ajautuvat vaikeuksiin. Heidänkin oikeutensa on keskustelussa muistettava, sillä ihmisoikeuksiin kuuluu päätösvalta suhteessa omaan kehoon. Liian usein naisten suojelemisen puolesta käytetyt puheenvuorot ovatkin käytännössä omien moraalikäsitysten puolesta puhumista. Tällöin ollaan eksytty kauas alkuperäisestä tavoitteesta, uhrien auttamisesta.

Seksibisnekseen liittyy luonnollisesti laajamittaista riistoa ja tasa-arvo-ongelmia. Paritukseen liittyvät rikokset ovat hirvittäviä, joten niihin olisi puututtava kovalla kädellä. Ongelmaksi muodostuukin se, että kieltämällä seksin ostaminen parittajien asema itse asiassa jopa vahvistuu, sillä ostamisen kriminalisointi ei poista niitä olosuhteita, jotka pakottavat naiset prostituoiduiksi. Prostituutio ei siis tule katoamaan. Rikollisuuskytköstä saattaisi ehkäistä paremmin toiminnan tuominen osaksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa kuin sen ajaminen pois valtavirtayhteiskunnan silmistä.

Osmo Soininvaara yritti aikoinaan aloittaa älyllistä keskustelua prostituutiosta (IS 13.1.2003, ei verkossa). Hänet kuitenkin vaiennettiin lähes välittömästi tyrmäävillä kommenteilla lähinnä joidenkin sosialidemokraattien sekä vihreiden taholta. Kielteinen vastaus julkisen vallan valvomiin ilotaloihin on helppo antaa niiden ihmisten, joita asia ei henkilökohtaisesti kosketa. Onkin varsin huomionarvoista, että seksialalla toimivien omat näkemykset poikkeavat usein korkeakoulutettujen ja hyväosaisten kriminalisoijien kannoista huomattavissa määrin (lue koko kannanotto, sekä näkemykset kriminalisoinnin seurauksista).

On oletettavaa, että parhaiten prostituutioon liittyvää rikollisuutta ehkäisisi tilanne, jossa olisi olemassa valvottuja tiloja, joissa prostituutiota voitaisiin omasta vapaasta tahdosta harjoittaa. Nämä tilat olisivat valvottuja, asiakkaita kontrolloitaisiin ja niissä työskentelevät henkilöt olisivat oikeutettuja työllään ansaitsemiinsa varoihin. Näistä he maksaisivat asiaankuuluvat verot ja tätä kautta saisivat oikeuden sosiaaliturvaan. Tämän ns. virallisen piirin ulkopuolella tapahtuvaan harmaaseen toimintaan voitaisiin puuttua kovalla kädellä, sillä näytelmän todelliset roistot ja ihmisten hädän hyväksikäyttäjät, parittajat, tulee saada kuriin. Tämän lisäksi on suunnattava voimavaroja tasa-arvotietoisuuden kasvattamiseen miesten keskuudessa. Tätä kautta kyettäisiin todennäköisesti ostopalveluiden kieltoa paremmin ja vaaralliseen moralismiin sortumatta parantamaan sekä naisten asemaa että torjumaan järjestäytynyttä rikollisuutta.