keskiviikkona, lokakuuta 26, 2005

Työväen presidentti

No niin. Niinistön kampanjan lopullinen ilme on nyt sitten valmis ja sloganiksi on valittu "Työväen presidentti". Täytyypä kyllä sanoa, että tuota en odottanut, vaikka nyt ilmestyttyään se tuntuukin varsin tarkoituksenmukaiselta ja jopa ennalta-arvattavalta valinnalta.

Kokoomus kokeilee presidentinvaalikampanjassa Isossa-Britanniassa jo onnistuneesti koeteltua New Labourin taktiikkaa, jossa poliittisen vastustajan elintilaa kavennetaan astumalla poliittisesti heidän vahvuusalueelleen. Siellä tosin työväenpuolue siirtyi kohti poliittista keskustaa vasemmalta, meillä taas liike näyttää käyvän toiseen suuntaan. Samankaltainen tilanne on tällä hetkellä menossa Ruotsissa, jossa sikäläinen Moderaterna esiintyy "todellisena työväenpuolueena". Huomattavasti Niinistön kampanjaa idealtaan muistuttavaan Ruotsin kokoomuksen "Vänster?"-kampanjaan voi tutustua täällä. Kyseessä on laajamittainen pohjoismaista poliittista kulttuuria leimaava ilmiö, jota työväenliikkeen pohjoismaisen yhteistyökomitea SAMAKin pääsihteeri Peter Palshoj on kuvannut sosialidemokraattisen mallin voitoksi Pohjolassa. Pohjoismainen poliittinen oikeisto ei itse asiassa pyri kiistämään sosialidemokraattista mallia sinänsä, vaan ainoastaan sosialidemokraattisen puolueen johtoaseman valtioissaan.

Mitään erityisen uutta tai omaa innovaatiota Niinistön kampanjassa ei siis ole, ellei kansainvälisten esimerkkien suoraa kopioimista Suomeen sellaisena pidetä. Mutta omaperäistä tai ei, on mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton kampanja saa. Vanhempiin palkansaajamiehiin ja tiettyihin eläkeläisryhmiin se saattaa purrakin, sen sijaan oikealta laidalta saattaa muutamia innokkaimpia valahtaa Laxin laariin. Onnistumisen kannalta keskeistä on se, kykenevätkö Niinistö ja Kokoomus kääntämään takkinsa niin vakuuttavasti, että kansalaiset uskoisivat heidän toimivan työväen asian ajajana. Epäilen. Niinistön muistetaan aikanaan ajaneen mm. kirjastoihin lainausmaksuja. Ehkei työväestön tarvitse hänen mielestään kirjoja lukeakaan.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vaikea ymmärtää tuota takinkääntökommenttia - eikös Niinistö ja kuitenkin aina ole työntekoa puolustanut? Enkä muista kenenkään kokoomuksesta sanoneen, etteikö jokaisen työpanos yhteiskunnassa olisi tärkeä ja arvostetta. Ehkä meidän muistimme ovat erilaiset.

Esa Suominen kirjoitti...

Työntekoa kyllä, kukapa sitä vastustaisi. Kaikkihan ovat siitä samaa mieltä. Viittasin luonnollisesti työntekijöiden oikeuksista käytävää keskustelua, myöntänet faktaksi sen, että kokoomuslaiset äänenpainot ovat usein myötäilleet muiden ryhmien kuin työntekijöiden näkemyksiä ja etuja. Ja tähän on turha tulla mukaan "vastakkainasettelun turhuus" -argumentilla, sillä sitä viljelee tällä hetkellä ennen kaikkea Eteläranta.

Yuri Vhjalmis kirjoitti...

Sosiaalidemokraatit ovat kuitenkin Suomen työläisvastaisin puolue, siitä ei pääse mihinkään. Heidän tässä pitäisi toden teolla alkaa takkiaan kääntämään. Tosin, he ovatkin sen jo aloittaneet, kun tarkastellaan esim. uutta budjettia. Kotitalousvähennys, verotuspolitiikka ym. on suoraan otettu Kokoomukselta.

Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä miten sosiaalidemokratia sopeutuu, niikun sen pitääkin sopeutua, vapaan markkinatalouden realiteetteihin. Kenties tulevaisuudessa Suomeenkin saadan Ison-Britannian kaltainen sosiaalidemokraattinen TYÖVÄEN puolue, sillä sellainen nyt meiltä puuttuu.

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Työväen presidentti.. Niinpä niin. Komppaan Esa "Pantteri" Suomista tässä. Niinistöllä on työväen etujen ajamisen kanssa yhtä paljon yhteistä, kuin Matti Nykäsellä ja keskinkertaisella karaokelaulajalla. Taitavaa kampanjoita tuo on, mutta ei missään tapauksessa luo tarvittavaa jännitettä kahden ehdokkaan välille. Vai kuka luulee, että Niinistö aidosti haastaa Halosen työväen ehdokkaana? Ei kukaan. Lax on tähän mennessä ainoa, joka on kristallisoinut ja typistänyt sanomansa selväksi sekä kantaaottavaksi. Niinistöllä on jauhot suussa kahdesta syystä: 1) Lax vei herkullisen aseman turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja 2) Kokoomus ei olisi ilmeisesti edes uskaltanut ottaa tuota vaaliteemaksi. Harmi, sillä Laxia vakuuttavamman ehdokkaan sloganina se herättäisi tätä enemmän keskustelua ja reflektoituisi kansanäänestykseen. Vähän niin kuin avoimessa demokratiassa aika ajoin on hyvä tapahtuakin.

Ruso kirjoitti...

Tsekkaa myös http://www.domnik.net/blogi/

Anonyymi kirjoitti...

Kokoomuksessakin on ihan oma merkittävä ryhmä duunareitakin Sttk:sta ja varsinkin Akavasta. Kaikki duunarit eivät työnanatajia riistäjinä pidä.

Yleensä presidenttivaaleissa pyritään saamaan ääni siltä hieman "vastakkaiselta" puolelta. Vai onko ihan täyttä sattumaa, että Halosen kampanjavärit ovat todella siniset?

Lasse Holopainen kirjoitti...

Kokoomuksen suurin kannattajaryhmä on tosiaan toimihenkilöt, hyvänä kakkosena tulee henkilöt jotka tituleeraavat itsensä "työntekijöiksi". Kokoomus on lisäksi toiseksi suosituin puolue työväen piirissä.

Kokoomuksen työntekijävastaisuus on yleinen väärinkäsitys jota ruokitaan julkisesti ja täysin tietoisesti SAK:n ja SDP:n taholta. Mielestäni on vain oikein, että kerrankin kerrotaan asioiden todellinen laita.

Totta on, että SDP-SAK akseli ajaa työntekijöiden etuja voimakkaammin TUPO sekä työehtosopimusympyröissä mahdollisimman suurten palkankorotusten ja vankan työsuhdeturvan muodossa, joka sinällään vaikuttaa jo työväen nuoleskelulta. Pyrkimällä tyydyttämään työväestön lyhyen aikavälin nälkää, he kaivavat valitettavasti omaa hautaansa pitkällä tähtäimellä. Juuri tässä pitkän tähtäimen ajattelussa kokoomus ansaitsee nimenomaan tittelin Työväen puolue.

Vain työllisyyttä kehittämällä voidaan taata hyvinvointiyhteiskunnan tulot tulevaisuudessa. Ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että aihe on otettu esille presidentinvaaleissa.

Esa Suominen kirjoitti...

Erinomaista, keskustelua. Kiitos kommentoijille ja jatketaan ihmeessä. Pari kommenttia.

Ensinnäkin Halosen kampanjan sinisestä yleisilmeestä. Se ei varmasti ole sattumaa, vaan toki sillä pyritään tekemään Halosesta imagollisesti "saavutettavampi" myös ei-vasemmistolaisille äänestäjille. Mittakaava on kuitenkin hieman toinen, vastaava tempaus kuin Niinistön kampanja olisi ollut slogan "Tarja Halonen -elinkeinoelämän ja suurpääoman asialla".

Sitten tähän mielenkiintoisempaan aiheeseen eli työhön ja työntekoon. Tämä on monien kokoomuslaisten kanssa usein käyty keskustelu. Hyvinvointivaltio tukee työllisyyttä, ei estä sitä kehittymästä. Oikeistolainen politiikka, joka pyrkii hyvinvointivaltion rakenteiden purkamiseen (kutsuen sitä "uudistamiseksi") ei kasvata työllisyyttä. Valitettavan usein mahdollinen työvoiman lisäys tapahtuu työelämän epätasa-arvoistumisen kautta. Huonot palkat yhdistettynä sosiaaliturvan leikkauksiin itse asiassa saattavat tarkoittaa kuluttajien luottamuksen heikentymistä, kotimaisen kysynnän laskua ja sitä kautta taloudellista lamaa.

Hyvinvointivaltio (ja Suomen tapauksessa erityisesti kunnat) on merkittävä työllistäjä ja kilpailukyvyn sekä osaamisen tuoja. Sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio on kyennyt laajentamaan kotimaista kysyntää, joka on stimuloinut suomalaista talouskasvua sekä huolehtimaan nimen omaan siitä pitkän aikavälin kehityspääomasta erityisesti julkisten palveluiden kautta. Kokoomuslainen politiikka on nimenomaan tässä suhteessa edesvastuutonta. Menestyjien voittojen lisäämiseksi ollaan valmiita uhraamaan pitkän aikavälin sosiaalinen, ja sitä kautta myös taloudellinen, kehitys.

Kehotan tutustumaan esimerkiksi lukuisiin tutkimuksiin hyvinvointivaltion ja työllisyyden välisestä suhteesta. Ensimmäisenä tulevat mieleen Kianderin ja Lönnqvistin jo muutama vuosi sitten julkaistu "Hyvinvointivaltio ja talouskasvu". Tämän lisäksi mielenkiintoisia tätä aihetta käsitteleviä teoksia ovat Mark Leonardin "Why Europe will run the 21st Century" ja European Policy Centren julkaisema raportti pohjoismaista mallina eurooppalaiselle kilpailukyvylle.

Anonyymi kirjoitti...

Jos olisit viitsinyt yhtään katsoa Niinistön kampanjaa slougania pidemmälle olisit homannut että Niinistö laskee työväestöön niin yrittäjät kuin duunaritkin.

Kuten todettu, Halonen pelaa ihan samaa peliä siinä että etsii uusia ääneestäjiö. On puhtaasti mielipide sanoa missä kulkee se raja.

Mitä tulee sitten hyvinvointivaltion määrittämiseen, niin voidaan kyllä ihan hyvin kysyä onko joidenkin työllistäminen toisinaan liian kallista tai että työnteko tällä hetkellä olisi jossain tapaksissa kannattamatonta. Tämä ei voi olla millään tavalla taloudelle eduksi.

Peruspalveluja on porvaritkin kannattaneet ja onpahan kokoomuskin peräänkuuluttanut paljon koulutusta. Historialllisesti voidaan huomioida sellainen asia että Karl Marx aikoinaan sanoi Jeremy Benthamin kaavailemia sosiaaliturvia "porvareiden salajuoniksi."

Huomioitavaa on myös se, että tällä hetkellä punamultahallitus tekee mm. veronleikkauksia talouden tervehdyttämiseksi. Ei se hirveän vierasta oikeistolaiselle ole.

Esa Suominen kirjoitti...

"Sosiaaliturvan porvarillisuuden" perusteellahan Suomen kommunistit olivat aikoinaan kaatamassa sosiaaliturvan kehittämiseen pyrkiviä lakiesityksiä. Kommunisteille katkerimpia vihollisia olivat sosialidemokraatit, jotka hyväksyivät demokraattisen poliittisen järjestelmän ja pyrkivät juuri näiden sosiaalisten reformien avulla kohti sosialismia tai sittemmin sosialismin arvoihin pohjautuvaa yhteiskuntaa. Vallankumouksellisten mielestä tämä oli luokkapetturuutta ja työväenluokan mahdin rapauttamista. No, kommunismihan onkin ideologiana mätä ja sosialidemokratialle vieras.

Punamultahallitus on toteuttanut veronalennuksia, se on aivan totta. Osa niistä on ollut perusteltuja, pienituloisten ostovoiman kehittyminen ja sitä kautta kotimaisen kysynnän hyvä veto on ollut osaltaan sen, osaltaan parantuneen työllisyyskehityksen ansiota. Kaikki veronalennukset eivät ole pahasta.

Ei ole mitään erityisen suurta näyttöä siitä, että korkea verotus tai julkisen sektorin koko olisi syönyt Suomesta työpaikkoja tai estänyt niitä syntymästä. Yritysten Kiinaan ja muualle siirtymisen taustalta löytyvät useimmiten markkinoilla läsnäoloon liittyvät kysymykset. Olette, arvon kokoomuslaiset, varmasti lukeneet ne kuuluisat kilpailukykymittaukset. Miksi teidän mielestänne ne maat, joissa työntekijöiden asema on parhaasta päästä, menestyvät näissä mittauksissa niin hyvin?

Samalla kun verotusta on kevennetty monet palvelut ym. yhteiskunnallisesti tärkeät toiminnot kärsivät resurssipulasta, vaikka maa on vauraampi kuin koskaan. Tämän vuoksi suurista veronkevennyksistä tulee pidättäytyä, niille ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Joitain täsmäalennuksia esim. palveluiden alv:n puolella voitaisiin aivan mainiosti tehdä jatkossakin sekä mahdollisuuksien mukaan myös työn verottamisen puolella. Keskeistä olisikin turvata veropohjien laajuus erityisesti kansainvälisen verotuksen kehittämisen kautta sekä kitkeä harmaata taloutta. Samaten erilaisista verosuunnittelua aiheuttavista verovähennysten muodoista tulisi pikku hiljaa pyrkiä eroon.

Yuri Vhjalmis kirjoitti...

Kokoomuksen ollessa hallituksessa Sosialistidemokraattien kanssa verotusta alennettiin säännöllisesti koko ajan. Samalla verotulot nousivat koko ajan ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus taattiin. Muistaakseni Sauli Niinistö oli silloin valtiovarainministeri.

On aivan uskomatonta opportunismiä ja populismia väittää Kokoomusta jotenkin riistäjien ja suurpääoman puolueeksi, joka vihaa köyhiä. Kyllä Kokoomus kannattaa hyvinvointivaltiota siinä missä Demaritkin, kysehän on vaan siitä, että Kokoomus on tehnyt ja on valmis tekemään päätöksiä, jotka ovat kivuliaita, mutta tarpeellisia.

Se, että Suomi on nyt maailman kilpailukykyisin maa on Kokoomuksen ja Lipposen SDP:n elinkeinopolitiikan ansiota. Tosin, kysyisinkin sitä, millä tavalla Suomen työttömät hyötyvät siitä, että Suomi on maailman kilpailukykyisin maa? Miten Suomen kansantalous (ja siten hyvinvointivaltio) hyötyy siitä? Miten Suomi sijoittuu ulkomaisten investointien määrässä?

Muistuttaisin muuten tässä vaiheessa, että presidentti on ulkopolitiikan johtaja, ei elinkeinopolitiikan. Mitkä ovat nykyisen presidentin saldot ulkopolitiikan alalla? Helsinki-prosessi? Otin itse osaa siihen, eikä hyvältä näyttänyt....

Lasse Holopainen kirjoitti...

Aivan kuten Petri Burtsovkin viittasi, on laman jälkeisten hallitusten tiukka, kurinalainen ja pragmaattinen talouspolitiikka ansainnut Suomelle hyviä saavutuksia kilpailukykymittauksissa. Kun Esa nyt nämä kilpailukykymittaukset otit puheeksi, niin kyllä nämäkin mittaukset (ainakin jo julkisuudestakin tuttu World Economic Forumin tutkimus) peräänkuuluttavat työelämän joustojen kehittämistä tulevaisuudessa.

Toki itsekin vannon hyvinvointiyhteiskunnan nimeen ja pidän sitä suuressa arvossa.

Ikäväkseni jopa sinä, reformistisena pitämäni uuden polven sosiaalidemokraatti sorrut ikävän populistisiin lausuntoihin kokoomuksen halusta "hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden purkamiseen". Saavutettujen sosiaalisten etujen suhteen sosiaalidemokraatit ovat, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, äärimmäisen konservatiivisia. Uusien rakenteiden ja mallien kokeileminen koetaan niin kovin uhkaavaksi, huolimatta siitä, että kaikki uskottavat tahot, myös mainitsemasi European Policy Centre peräänkuuluttaa voimistuvaa tarvetta talous- ja työvoimapoliittiseen reformiin koko Euroopassa. Myös Suomessa.

Jätit muuten mainitsematta sen, että EPC on ottanut kannakseen myös erilaisten keinojen tukemisen työvoimapolitiikassa. Ja ylistää Irlannissa veroalennuksin toteutettua mallia ihan yhtä lailla kuin pohjoismaista (Lähinnä tanskalaista mallia, jossa työsuhdeturva on saanut flexicurity -nimityksen. Myös Ruotsissa on toteutettu reformeja vahvistaen paikallisen sopimisen merkitystä).

Olen itsekin palkkatulojen verokevennysten puolestapuhuja ja mielestäni valtion on kannettava oma vastuunsa palkkapolitiikassa, myös TUPO:jen solmimisen yhteydessä. Valtion on kovin helppo tukea voimakkaita palkankorotuksia, sillä saahan valtio sillä enemmän rahaa pääomaverotuksesta progressiivisen verotuksen piiriin, mutta valtion tulisi toimia myös vastuullisesti ja osallistua voimakkaammin yksityisen kulutuksen kasvattamiseen, ei ainoastaan odottamalla työnantajien palkankorotuksia, vaan laskemalla maltillisesti tuloveroa.

Voisitko Esa kertoa millä tavalla kokoomus on pyrkinyt lisäämään menestyjien voittoa ja siten ollut valmis uhraamaan pitkän aikaväliin sosiaalinen ja taloudellinen kehitys?

Esa Suominen kirjoitti...

Huomenta Lasse, Petri ja muut.

Mukavaa, kun keskustelua syntyy, kiitoksia herrat. Jatketaan. Kun kirjoitin "suurpääoman ja elinkeinoelämän" presidentistä, ironisoin lähinnä "työväen presidentti" -termin käyttöä, en aivan suoraan kokoomuspuoluetta. Ettekö ihan oikeasti näe "työväen presidentin" käytössä minkäänlaista populismia? Ja Petri, opportunistista ja vastuutonta on myös väittää sosialidemokraatteja Suomen työläisvastaisimmaksi puolueeksi. Pata kattilaa...mutta mitäpä siitä, asiaan.

Petri on ihan oikeassa siinä, että presidentti ei päätä elinkeinopolitiikasta vaan ulkopolitiikasta. Keskustelu tosin näistäkin aiheista, Suomen pitkän aikavälin menestystekijöistä liittyy mihin tahansa vaaleihin. Mielestäni "työväen presidenttikin" verkkosivuillaan keskittyy näihin teemoihin. Ulkopolitiikastakin voimme mieluusti keskustella, mitä tulee Helsinki-prosessiin, pitäisin sitä merkittävänä päänavauksena, sillä tulevaisuudessa, sillä kuuluisalla "pitkällä aikavälillä" globalisaation hallinta ja sen politisointi on maailman valtioiden ja kansojen merkittävin tehtävä. Vaihdan tästä mielelläni ajatuksia.

Sitten niihin esimerkkeihin. Parhaat esimerkit kokoomuksen suurituloisia suosivasta politiikasta löytyvät kunnallispolitiikasta. Otan esimerkiksi Espoon. Kaavoituspolitiikalla on tehokkaasti pyritty estämään sosiaalinen asuntotuotanto, tai vaihtoehtoisesti keskitetty se muutamalle alueelle, pois paremmin toimeentulevien silmistä. Julkista palveluntuotantoa on avattu yksityisille hinnasta huolimatta, ideologisesti (Sellon kirjasto). Yksityinen yrityshän tässä hyötyy. Suuretkin investoinnit halutaan rahoittaa käyttötaloudesta (ongelmia peruspalvelujen hoidossa, esim. toimeentulotukijonot). Kunnallisveroa pidetään palveluiden prakaamisesta huolimatta keinotekoisen alhaalla ja pyritään imemään hyvätuloisia veronmaksajia naapurikunnista, korostuneesti Helsingistä.

Tässä vaiheessa haluan korostaa, etten pidä yksityisiä palveluita minään mörkönä, mutten hyväksy sellaista ulkoistamista ja yksityistämistä, jota jotkut (eivät kaikki) oikeiston edustajat kovasti suosivat. Viittaan tällä tilanteisiin, joissa aidon markkinatilanteen puutteella ei itse asiassa ole juurikaan väliä, kunhan julkista palvelua voidaan siirtää yksityiselle.

Valtakunnallisella tasolla tällaisina esimerkkeinä olen pitänyt mm. jatkuvaa kritiikkiä valtionomistusta kohtaan ja vaateita niiden myymisestä (mielestäni lypsävää lehmää ei ole syytä tappaa) sekä aloitteita perintöveron täydellisestä poistosta. Tarkistamisen varaa siinä voi olla, sen myönnän, kukaan ei saa joutua vaikeuksiin sen vuoksi.

Ja muuten; kaikesta tästä huolimatta alan viimeistään kunta- ja palvelurakenneuudistusta seuraillessani olla sitä mieltä, että ilman sinipunaa ei tässä maassa saada kunnollisia uudistuksia aikaiseksi, ainakaan kuntapuolella.

Mitä tulee talous- ja työvoimapolitiikkaan, niin kuten kirjoitin, kannatan maltillisia veronkevennyksiä, jotka perustuvat työn verotuksen keventämiseen enkä pidä Tanskan mallia lainkaan huonona mallina. Sillä on saavutettu hyviä tuloksia ja esim. aktiiviseen työvoimapolitiikkaan käytettyjä varoja tulisi meilläkin lisätä sen mukaisesti. Tosin aivan sellaisenaan se tuskin meille sopii, lähinnä maantieteellisten seikkojen (etäisyydet) sekä teollisuutemme ainakin toistaiseksi erilaisen rakenteen vuoksi. Paikallisen sopimisen suhteen olisin varovainen, sillä solidaarinen palkkapolitiikka tukee parhaiten tuottavuuden kasvua.

HraH kirjoitti...

Esa sanoi:
"Halosen kampanjan sinisestä yleisilmeestä. Se ei varmasti ole sattumaa, vaan toki sillä pyritään tekemään Halosesta imagollisesti "saavutettavampi" myös ei-vasemmistolaisille äänestäjille."

Tiedä häntä, ei tässä väreillä pelata. Olisikohan enemmän kuitenkin kyse siitä, että viime kerralla Halosen kampanjan värit olivat käytännössä täysin samat?

Niinistö lienee saanut kampanja-avauksella sen mitä haluttiinkin, eli runsaasti huomiota ja keskustelua. Täytyy ottaa huomioon, että äijä on ollut pitkään poissa Suomesta.

On varmaan ihan totta, että Moderaattien konsultit ovat käyneet Kokkarilassa neuvoja antamassa. Taktiikkahan on sinänsä jo Orwellin Kasinelosesta tuttu: Rauhanministeriö harrasti sotaa, Totuuden ministeriö valehtelua jne. Vrt. myös Karl Roven temput eri kampanjoissa Ameriikan ihmemaassa.