sunnuntaina, lokakuuta 30, 2005

Renkaita seisovassa vedessä

Viime viikon kovimman poliittisen myrskyn aiheutti maatalouspoliittisen selonteon lähetekeskustelu eduskunnassa. Kansanedustaja Minna Lintosen pitämässä SDP:n ryhmäpuheenvuorossa kiinnitettiin erittäin aiheellisesti huomiota mm. maatalouden aiheuttamiin erittäin vakaviin saastepäästöihin, sen kohtuuttomiin kustannuksiin yhteiskunnalle sekä maatalouden tukemisesta aiheutuviin kehitysongelmiin Euroopan ulkopuolella. Puhe oli mielestäni parhaita poliittisia linjapuheita vähään aikaan, rakentava, perusteltu ja tarttui moniin sellaisiin kysymyksiin, joista olen itsekin halunnut herätellä keskustelua. Kuinka ollakaan, Maalaisliitto suuttui ja halusi kieltää moisen.

Minun on kovin vaikea ymmärtää miksi on niin vaikeaa uskoa, ettei suomalaisen maatalouden tulevaisuutta voida rakentaa nykyisenkaltaisen mallin mukaan? Viljely ei näillä leveysasteilla yksinkertaisesti kannata. Tämän lisäksi suuri osa Itämerta ja muita vesistöjä kuormittavista päästöistä tulee nimenomaan maataloudesta. Kannustavia ja hyviä esimerkkejä rakennemuutoksesta selviytymisestä löytyy niin kotimaasta kuin ulkomailta, maaseudulla voitaisiin varmasti kyetä onnistuneisiin reformeihin. Samaan aikaan teknologian kehitys ei tarkoita vain uhkaa suomalaiselle maaseudulle, vaan se tuo myös uusia mahdollisuuksia. Kotimaisella maataloudella voisi olla hyvin merkittävä rooli esim. biopolttoaineiden raaka-aineiden, etanolin sekä energiantuotannossa tarvittavien kasvien tuotannossa. Maatalous voisi siis olla aidosti kannattavaa ja yhteiskunnalle hyödyllinen tuotannonala.

Suomalainen maatalous ei ole elämänmuotona minkäänlaisessa erityisasemassa, vaan se on käsitettävä elinkeinoksi siinä kuin teollisuustyökin. Siksi tarkoituksettomiin tukiin valuvaa yhteiskunnan rahaa on saatava vapautettua ekologisesti vahingollisen ja taloudellisesti tuottamattoman maatalouden tekohengittämisestä maaseudun rakennemuutoksen edistämiseen ja helpottamiseen. 1 900 miljoonaa euroa vuodessa, tämän verran maksaa suomalaisen maatalouden ylläpito. Tällä voitaisiin tehdä paljon hyvää niin lapsiperheille, työllisyydelle, vanhusten hoidolle, koulutukselle ynnä muulle. On erinomaisen hienoa, että maatalouspolitiikan seisovaa vettä uskalletaan hieman hämmentää. Tämä on tärkeää ja hienoa työtä, jota demokratiassa tulee silloin tällöin uskaltaa tehdä, wannabe-sensuroijien kritiikistä huolimatta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä teksti sinulta. Joka kerta, kun edes hiukan pohtii ääneen maataloustuen tulevaisuutta tai rakennetta, alkaa kova älämölö vähän joka suunnalta. Maataloustuki on jonkinlainen pyhä instituutio, jota veronmaksajien on kustannettava vuodesta toiseen.

Hyvä on, minäkin olen sitä mieltä, että maatalouden on Suomessa voitava toimia. Luotan suomalaisen elintarvikkeen puhtauteen, ja ovathan ne Närpiön tomaatit myös maukkaudessa ylivoimaisia keskieurooppalaisiin kollegoihinsa verrattuna. Mutta en millään voi hyväksyä asetelmaa, jossa ei edes ympäristötuen vastikkeellisudesta voida eduskunnassa keskustella, ilman että sonta samantien lentää tuulettimeen.

Oma lukunsa on sitten se, että poliittista vasemmistoa enemmän inhoavaa ryhmää kuin maajussit on vaikea keksiä. Ollaan niin porvaria ja yrittäjää, että ihan huimaa. Samaan aikaan kuitenkin sosialismi elää maataloustuen kautta voimakkaana, veronmaksajien taskusta kustannetaan viljely - usein vieläpä osa-aikainen. Onkohan tässä hiukan erikoislaatuinen asetelma ?

Minna Lintosen puhe eduskunnassa oli aivan loistava, SDP:lle suuri kiitos rohkeudesta nostaa pyhä lehmä pöydälle. Sano Minnalle positiivisia terveisiä, mikäli häneen törmäilet.