tiistaina, marraskuuta 15, 2005

Isä?

Hedelmöityshoidoista ja niiden antamisesta itsellisille naisille ja naispareille on syntynyt aktiivinen keskustelu niin eduskunnassa kuin laajemmassakin kansalaisyhteiskunnassa sekä mediassa. Yllättävän vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt sukusolujen luovuttaminen ja keinohedelmöityksellä syntyneen lapsen oikeus tietää biologisen isänsä henkilöllisyys. Moni pitää tätä "luonnollisena" ja keskeisenä osana reilumpaa ja parempaa säädöspohjaa. Minä en.

Ensinnäkin minua ärsyttää suunnattomasti kyseisessä keskustelussa käytetty isyyden määritelmä. Ikäänkuin isyys olisi pelkkä hedelmöitystapahtuma. Biologisesti näin toki onkin, mutta mielestäni isyys on ennen kaikkea vanhemmuutta, kasvua yhdessä lapsen kanssa ja osallistumista lapsen elämään. Hedelmöityshoitojen antamista itsellisille naisille ja naispareille vastustavat väittävät hoitojen antamisen "väheksyvän isyyttä". Minusta isyyden väheksymistä on nimenomaan sen rinnastaminen pelkkään munasolun hedelmöittämiseen. "Lapsi tarvitsee isän"-vaade tulisi muuttaa muotoon "lapsi tarvitsee rakastavan vanhemman tai vanhemmat". Tämä puolestaan ei ole millään lailla sukupuolisidonnainen kysymys.

Toiseksi kysymys on sukusolujen luovuttamisesta. Mikäli ns. anonyymi luovuttaminen kielletään, kielletään käytännössä myös hedelmöityshoitojen antaminen kokonaisuudessaan sukusolujen luovuttamisen loppuessa kuin seinään. Kyse on siis siitä, halutaanko keinohedelmöityksellä syntyviä lapsia tähän maahan ja maailmaan vai ei. Se, että lapselle määrätään lainsäädännöllä isä, jolla ei ollut minkäänlaista yhteyttä eikä aikomustakaan osallistua syntyneen lapsen elämään on jo kerran edellä mainittua isyyden halventamista sekä heterokeskeisen normiston pakkosyöttämistä. Olisi myös ymmärrettävä, että luovutetut sukusolut ovat vapaaehtoisesti luovutettuja. Kenenkään, joka kokee vanhemmuutensa riippuvan sukusoluistaan, ei tarvitse niitä luovuttaa. Tämän vuoksi myöskään heidän oikeuttaan vanhemmuuteen ei voida loukata.

Kolmanneksi edelliseen liittyen nousee kysymys lapsen identiteetistä ja kehittymisestä. Ei ole järin aukotonta väittää, että lapsen kehitys ihmisenä väistämättä jollain tavalla häiriintyisi, mikäli hänellä ei ole tietoa biologisesta isästään. Kuka kehtaa väittää, että kaikki isättöminä tähän maailmaan syntyneet lapset ovat peruuntumattomalla tavalla tunnevammaisia tai että olisi ollut parempi, että he eivät olisi koskaan syntyneetkään? Lapselle rakkaimmat vanhemmat ovat aina omat vanhemmat, joiden kanssa lapsi kasvaa, tämä ei riipu biologisista vanhemmista. Identiteettejä ei ole yhtä ainutta oikeaa. Identiteetti on myös lapsella, joka tietää, että on luovutetusta/luovutetuista sukusoluista alkunsa saanut. Se, millaiseksi tämä identiteetti muotoutuu, on kiinni kasvuympäristöstä ja myös siitä, miten yhteiskunta suhtautuu keinohedelmöityksen avulla syntyneisiin lapsiin.

Hedelmöityshoitojen antamisen vastustajat ja kiilusilmäisimmät "isyyden varjelijat" unohtavat vielä erään tärkeän asian. Naispareja on aina ollut ja heillä on aina ollut lapsia. Näin tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Kyse on lähinnä vallitsevan tilanteen helpottamisesta ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaamisesta kaikille ihmisille. Miksi niin moni haluaa vaikeuttaa näiden ihmisten elämää ja estää heidän lapsiaan syntymästä, vain ja ainoastaan oman ennakkoluuloisuutensa ja erilaisuuden kammonsa vuoksi? Tätä minun on kovin vaikea ymmärtää.

4 kommenttia:

laura kirjoitti...

Hyvä Esa! Laki sinänsä tulee tarpeeseen, mutta päätelmä, että lapsen kehityksen kannalta on tärkeää "saada tietää isänsä", on todellakin kummallinen, kun kyseessä on sukusolujen luovuttaja.

En usko, että on lapsen etu, että hänelle selviää 18 vuoden iässä "isän" henkilöllisyys. Identiteetin paljastumisen seurauksena voi syntyä traumoja, jos lapsi etsii innoissaan "isänsä" käsiinsä ja joutuu todennäköisesti kokemaan hylätyksi tulemisen tunteen. Harva luovuttaja kai innostuu ajatuksesta, että hänen elämäänsä astuisi joku tuntematon 18-vuotias... Sitäpaitsi luovuttajana aikanaan toimineen henkilön elämäntilanne ja perhesiteet joutunevat jonkinmoiselle koetukselle, jos selviäisi vaikkapa, että lapsia onkin enemmän kuin on luultu.

Lapsen etu ei ole odottaa vuosikausia täysi-ikäisyyttä ja sen myötä tietoa "isän" henkilöllisyydestä. Lapsen etu on syntyä sellaisille ihmisille, jotka rakastavat häntä ja huolehtivat hänestä. On toisarvoista, ovatko henkilöt naisia vai miehiä. Luovuttaja ei ole isä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Jatketaan tätä samaa mieltä olemista lounaalla jonain päivänä :)

Porvarivihreä kirjoitti...

Hienoa huomata, että joku muukin on miettinyt asiaa. Minulle alkoi tulla sellainen pelko, ettei ketään muuta kiinnosta asia, kun tästä asiasta on oltu niin hiljaa.

Muutenkin pelottaa se, miten seksuaalimoraalista ja ihmissuhteista on taas alettu tehdä julkisia asioita, joista valtio päättää. Pitäisi vaan muistaa, että "ei kertakaikkiaan tehdä mitään, mitä keskustapuolue haluaa!"

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Kyllä kyllä, Pantteri on oikeassa. Harmi vaan, että jopa saman poliittisen ideologian - jota väitetään suvaitsevaksi, solidaariseksi ja vähemmistöjä puolustavaksi - piirissä asiasta ollaan kovasti kahta mieltä. Omasta mielestäni asia on juuri kuten Esa sen kirjoitti: isyys ei ole ainoastaan biologinen termi, eikä sitä voi pelkistää siihen olemalla rehellinen isyyden monimuotoisuudesta ja aidoista rakennuspalikoista.

Mielenkiintoinen on kysymys ihmisen oikeudesta tietoon omasta alkuperästä. Vaikka olen vanhemmuden tosiasiallisesta olemuksesta tismalleen samaa mieltä, niin olen jäänyt kovasti pohtimaan tätä. Vaikutukset olisivat varmasti Esan kuvaileman kaltaiset, enkä minäkään usko jälleennäkemisten autuuteen. On kuitenkin melko fundamentaalinen kysymys (kun mahdollisuus faktisesti olisi, toisin kuin monilla hylätyillä lapsilla) miettiä yksilön oikeutta oman biologisen taustansa tietämiseen. Aiheiksi voivat nousta perinnölliset sairaudet ym.

Siis hankalampi kysymys, kuin mitä moni minusta mieltää.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
miksi niin useasti puhutaan vain naispareista tai yksinäisistä naisista ja "isättömistä" lapsista.... eivät he ole se suurin ryhmä, joka käyttää luovutettuja soluja. Ihan tavalliset heteroparit, jotka lapsen saatuaan ovat isä ja äiti, vanhemmat. (Ja niin ovat naispari ja yks.naiset, sitä en siis kiistä.)
Tavallinen perhe, isä, äiti, lapsi tai lapsia. Ei siihen tarvita luovuttajaa henkilöitymänä. Paremminkin saisivat laittaa lakiin luonnoksen "kirjeestä" tai lomakkeesta, jonka luovuttaja saisi makunsa mukaan täyttää ja siitä kävisi ilmi lahjakkuuden/taipumukset, kiinnostukset ja sen sellaiset, mitä luovuttaja haluaisi itsestään kertoa. Ja vanhemmat voisivat tämän lomakkeen perusteella sitten hahmottaa kuvaa luovuttajasta lapselleen, mikäli olisivat asiasta kertoneet(!) tai mikäli sellaiseen olisi muuten aihetta - sen mukaan, mikä sille perheelle sopisi.