Eurooppaa rahoittamassa

EU on vaikeuksissa paitsi perustuslain kaatumisen ja sen luoman poliittisen suunnan puutteen vuoksi, myös rahoituskehysten jumiutumisen takia. Puheenjohtajamaa Iso-Britannia julkaisi oman esityksensä pari päivää sitten. Kyseisessä ehdotuksessa kuluja leikataan edellisestä, Luxemburgin puheenjohtajuuskaudellaan esittelemästä mallista. Britit ehdottavat kaikkiaan 24 miljardin euron leikkauksia, jotka kohdistuvat pääosin uusiin jäsenmaihin ja niiden saamiin tukiin. Myös Suomi kuuluu menettäjiin. Britannian oma jäsenmaksuosuus sen sijaan -yllätys, yllätys- pienenisi entisestään.

Brittien budjettikehysehdotusta ei voida pitää erityisen solidaarisena uusia jäsenmaita kohtaan ja se myös osoittaa jälleen sen, miten monet jäsenmaat eivät onnistu näkemään Unionia osiensa summaa suurempana, vaan ovat mukana lähinnä kahmiakseen etuja itselleen. On myös oletettavaa, että britit pyrkivät kahdenvälisillä neuvotteluilla -ja niihin väistämättä liittyvillä lehmänkaupoilla- hankkimaan riittävän kannatuksen budjettinäkemykselleen. Tätäkään, toki normaaliin päiväjärjestykseen kuuluvaa toimintatapaa ei voida pitää erityisen monenkeskisenä ja yhteiseen hyvään pyrkivänä. Budjetin leikkaaminen on omalta osaltaan merkittävä osoitus siitä, ettei EU:lle olla valmiita antamaan kunnianhimoisten tavoitteiden mukaisia resursseja. Komission puheenjohtaja Barroso arvostelikin ehdotusta "mini-Euroopalle sopivana".

Suomi on vaikeassa tilanteessa. Ehdotus on meikäläisittäin edellistä, Luxemburgin kauden ehdotusta huonompi. Paineet sen hyväksymiseksi ovat kuitenkin korkeat, siitä huolimatta, että esitys sai osakseen huomattavaa kritiikkiä eri puolilta heti julkistamisensa jälkeen. Rahoituskehysten puutteessa EU:n rahoitusta vaativien hankkeiden valmistelu seisoo, johtaen aikanaan lainsäädäntö- ym. työn ruuhkautumiseen ja viivästymiseen. Tämä painaa vaakakupissa, kun asiasta keskustellaan. Uusille jäsenmaille on myös tärkeää taata rahavirtojen mahdollisimman häiriötön jatkuminen, yksi syy lisää pyrkiä mahdollisimman nopeaan ratkaisuun.

On toki myös täysin mahdollista, että rahoituskehyksistä ei synny sopua brittien puheenjohtajuuskauden aikana. Tämä tarkoittaa vastuun siirtymistä Itävallalle ja mikäli senkään aikana ei sopua synny, Suomen puheenjohtajuuskaudelle. Näin voi käydä, sillä kovin usein EU-päätöksenteossa päätökset syntyvät ase ohimolla, vasta silloin, kun on aivan pakko.