torstaina, helmikuuta 02, 2006

Eurooppalaista kasvua

Eurooppalaiset yhteiskunnat kohtaavat tulevina vuosina huomattavia haasteita. Vaikka monissa maissa erityisesti Pohjois-Euroopassa taloudellinen kasvu ja julkisen talouden tila ovat jopa kiitettävällä tasolla, iskevät ikääntyminen ja taloudellisen globalisaation mukanaan tuoma kilpailupaine kaikkiin eurooppalaisiin valtioihin. Tähän pyrkii vastaamaan Lissabonin strategia, joka on kuitenkin jo useaan otteeseen ehditty leimaamaan epäonnistuneeksi. Talous ei ole kasvanut vauhdilla, joka olisi riittävä takaamaan hyvinvointivaltioiden rahoituspohjan säilymisen ja vahvistumisen. Suurin syy tähän löytyy strategian tavoitteiden heikosta toteuttamisesta sekä poliittisen tahdon puutteesta. Tämän lisäksi Lissabonin strategian toteutus ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota sosiaalisen ulottuvuuden tärkeyteen myös kasvua luovana tekijänä.

Sosialidemokraattien on Euroopan suurimpana ja yhtenäisimpänä poliittisena liikkeenä kyettävä ottamaan johtajuus sekä hahmottelemaan omaa uskottavaa uudistusohjelmaansa kasvun ja työllisyyden parantamiseksi. Tämänkaltaisen ohjelman tulisi paitsi tähdätä nopeutuneeseen taloudelliseen kasvuun, myös pyrkiä luomaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden Eurooppaa, joka kykenisi paremmin hyödyntämään globaaleiksi laajentuneiden markkinoiden aikaansaamaa taloudellista kasvua kansalaisten hyväksi ja sitä kautta myös palauttamaan politiikan vaikutusmahdollisuudet. Myös kansallisilla toimenpiteillä voisi olla merkittävää lisäarvoa. Näitä voitaisiin edistää sekä paremmalla poliittisella koordinaatiolla EU:n piirissä, mutta ennen kaikkea kansallisella tasolla eurooppalaisten sosialidemokraattisten puolueiden yhteistyönä. Tätä varten tarvitaan eurooppalaisten demarien yhteistä näkemystä keskeisistä haasteista ja keinoista niistä selviytymiseksi.

Lissabonin strategian tavoitteisiin tähtäävä sosialidemokraattinen eurooppalainen uudistusohjelma voisi lähteä jostain pohjoismaisen ja brittiläisen sosialidemokratian välimaastosta. Näistä siksi, että niissä on kyetty parhaiten hahmottamaan ympäröivän maailman muutos, mm. taloudellisen globalisaation osalta sekä siirtymään avoimen maailmantalouden aikaan, tosin erilaisin tuloksin ja painotuksin. Brittimalli on osoittautunut hyväksi luomaan taloudellista kasvua ja uusia työpaikkoja. Ison-Britannian työttömyysaste onkin maanosamme pienimpiä, vaikka maa on samaan aikaan vastaanottanut jopa kymmeniä tuhansia "puolalaisia putkimiehiä". Se on hyvä esimerkki siitä, mitä avoimuudella voidaan parhaimmillaan saada aikaan. Brittimallin heikkoutena on kuitenkin pidettävä sen kyvyttömyyttä vastata kasvavaan sosiaaliseen epätasa-arvoon. Markkinavoimiin on luotettu liiaksi. Tämä on näkynyt mm. edelleen piinaavan yleisenä lapsiköyhyytenä, tuloerojen kasvuna sekä hyvinvointivaltion kannattajakunnan harventumisena tulonsiirtojen ja palveluiden kohdistuessa entistä selvemmin todella vähäosaisille. "Mahdollisuuksien tasa-arvo" on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi, sillä tasa-arvoisia lähtökohtia ei ole kyetty riittävällä tavalla takaamaan kaikille.

Myös pohjoismaisen mallin onnistumisiin kuuluu korkea työllisyysaste sekä nopeat taloudelliset kasvuluvut. Samaan aikaan se on onnistunut tuottamaan maailman tasa-arvoisimmiksi katsottavat yhteiskunnat, niin tulonjaon, sukupuolten välisen tasa-arvon kuin kaikille taattavien mahdollisuuksienkin suhteen. Keskeisimpinä saavutuksina on pidettävä naisten korkeaa työhönosallistumisosuutta ja väestön korkeaa koulutustasoa, joka on kyetty saavuttamaan julkisen ja opiskelijalle maksuttoman koulutusjärjestelmän kautta. Pohjoismainen hyvinvointimalli on kuitenkin varsin kulttuuri- ja instituutiosidonnainen siirrettäväksi sellaisenaan eurooppalaiseksi standardiksi. Sen lisäksi korkea rakennetyöttömyys on pohjoismainen, korostuneesti suomalainen ongelma. Tämän lisäksi on havaittava, että vaikka pohjoismaat ovat avoimia talouksia, ne ovat pitäneet työmarkkinansa varsin suljettuina. Tämä on johtanut hyvinvointitappioihin tehtävän työn siirryttyä harmaan talouden puolelle, tai jäätyä tekemättä. Kotimaisen rakennetyöttömyyden pienenemiseen mm. siirtymäsäännöksillä ei ole ollut vaikutusta.

Eurooppalaisen sosialidemokraattisen uudistusohjelman peruspilareiksi voitaisiin ottaa pohjoismaista tutut sukupuolten välisen tasa-arvon, tasa-arvoisen koulutuspolitiikan, aktiivisen työvoimapolitiikan sekä koulutus- ja tutkimustoiminnan korostaminen sekä Ison-Britannian työmarkkinoiden avoimuus. Lisäksi palvelumarkkinoita on kyettävä avaamaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Brittimallin tuottamia työmarkkinoiden epäoikeudenmukaisuuksia voitaisiin kompensoida erityisesti Tanskan mallin tapaisilla järjestelyillä, joissa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan panostetaan huomattavissa määrin sekä pyritään tätä kautta järjestämään työntekijälle ”vakuutus” työpaikan menettämisen varalle. Myös Suomen muutosturva toimii omalta osaltaan tämänsuuntaisesti. Naisten työhönosallistumisen lisäämiseksi huomiota tulee kiinnittää erityisesti päivähoitojärjestelmien kehittämiseen, mutta myös naisystävällisten työpaikkojen luomiseen. Tämä koskee erityisesti niitä maita, joissa naisen paikka on edelleen korostuneesti kotona. Vanheneva Eurooppa tarvitsee koulutetut ja osaavat naisensa työmarkkinoille. EU:n toimivalta ei julkispalveluihin tai sosiaaliturvan muotoihin tehokkaasti yllä, joten näitä ratkaisuja tulee tavoitella sosialidemokraattisten puolueiden Euroopan-laajuisen yhteistyön kautta.

Myös EU:lla voi olla merkittävä rooli tämänkaltaisten ratkaisujen levittämisessä mm. paremman talouspoliittisen koordinaation kautta. Lissabonin strategian mukaisesti tutkimus- ja kehitysvaroja ollaan lisäämässä monin paikoin ja myös yhteistä EU-rahaa investoidaan huomattavissa määrin näihin hankkeisiin. Kehityssuunta on oikea. EU:n tulisi ottaa vahvempi rooli myös työllisyyspolitiikan rahoituksessa. Euroopan tasolla tapahtuvan sosiaalisen dialogin vahvistaminen voisi omalta osaltaan merkittävästi lisätä yhteistä tavoitteenasettelua ja vähentää vastakkainasetteluita. Verokilpailua ehkäisevät yhteiset verokannat mahdollistaisivat entistä paremmin myös kysyntäpainotteisten talouspoliittisten ratkaisujen käytön taloudellista kasvua nopeuttavina ja suhdannevaihteluita tasoittavina instrumentteina. Työpaikkojen synnyttämisen kannalta avainasemassa oleva palvelumarkkinoiden avaaminen täytyy kyetä toteuttamaan työntekijöiden oikeuksia sekä hyvinvointipalveluiden liiketoimintapalveluista poikkeavaa luonnetta kunnioittavalla tavalla. Tämä on keskeistä erityisesti kansalaisten luottamuksen säilyttämisen vuoksi. Sosiaalisen turvallisuuden järkkyminen vie pohjan myös yhteismarkkinoilta. Mikäli kansalaiset kokevat EU-yhteistyön uhkaavan arvostamiaan peruspalveluita tai kaventavan demokratiaa, vetävät he kannatuksensa koko projektilta. Oli pelko perusteltu tai ei, lopputulos nähtiin Ranskassa perustuslaillisesta sopimuksesta käydyn kansanäänestyksen yhteydessä.

Peruslähtökohdaksi on siis otettava rakenteiden varjelemisen ja työpaikkojen suojelemisen sijasta ihmisiin investointi ja tasa-arvoisten lähtökohtien takaaminen kaikille kansalaisille syrjäytymiskehityksen mahdollisimman aikaiseksi ja tehokkaaksi estämiseksi. Nämä kansalliset toimenpiteet on toteutettava joka puolella Eurooppaa. Osaaminen, koulutus, sosiaalinen turvallisuus ja kaikkien yhteiskunnan jäsenten lahjakkuuspotentiaalin mahdollisimman tehokas hyödyntäminen tuovat mukanaan nopeutunutta taloudellista kasvua, jota voidaan pyrkiä muuttamaan työpaikoiksi mm. palvelumarkkinoiden avaamisen kautta. Markkinoiden avaaminen vaatii vahvaa sosiaalista turvaa sekä vakuutusta markkinaepäonnistumisten varalta. Tässä eurooppalaisella yhteistyöllä voi olla vahva rooli. Tätä kautta Eurooppa ja EU kykenee hankkimaan myös hyväksyntää kansalaisten silmissä. Tuloksena olisi lisääntynyt hyvinvointi sekä vahvistunut tunne kansainvälisestä yhteydestä ja yhteisestä Euroopasta.

3 kommenttia:

Jani Ryhanen kirjoitti...

Hei Esa, kommentoisin hieman artikkeliasi. Sinänsä erittäin ansiokkaasta ja tulevaisuutta visioivasta tekstistäsi puuttuu yksi osa-alue kokonaan - ympäristön- ja ilmastonmuutos.

Vaikka Eurooppalaisen ja Pohjoismaisen elämänmuodon jatkuminen edes osittain samankaltaisena vaatisikin suuria taloudellisia ja sosiaalisia ponnisteluja globalisoituvassa maailmassa, tulisi meidän kiinnittää suuremmassa määrin huomio ilmastonmuutokseen ja sen tuomiin haasteisiin. Minkä vuoksi tämä osa-alue jää niin usein mainitsematta globalisaatioon ja Euroopan tulevaisuutta luotaavista kirjoituksista? Miten arvioisit yleisesti asiaa; onko syy tietämättömyys vai välinpitämättömyys?

Muutenkin globalisaatioon liittyvässä visioinnissa suuri osa pohdinnasta keskittyy pelkästään esim. taloudelliseen, koulutus- ja työvoimapoliittiseen problematiikkaan, mutta jättää usein huomioitta täysin uhat, jotka ilmastonmuutos väistämättä tuo niin euroopalle kuin muullekin maailmalle. Se, millä voimalla ja missä laajuudessa esim. vedenpinnan nousu aiheuttaa vaikutuksia maailman talouteen jää nähtäväksi. Uudenlaisen energiapolitiikan omaksuminen on edessä meillä jossain vaiheessa joka tapauksessa. Toivottavasti myös meillä Demareissa riittää intoa keskittyä tähän puoleen, huomioitamatta tietysti luettelemiasi osa-alueita.

Jatketaan keskusteluja kun nähdään Tulevaisuus Akatemiassa.

Kiitos ja moi,
Jani

Ernst or Julio Kemppainen kirjoitti...

Tervehdys Esa Suominen

Kuten Jani Ryhänen, myös minä haluaisin lukea visiosi ilmastonmuutoksen aiheuttamien haasteiden kohtaamisesta tulevaisuuden Euroopassa ja jos oikein innostut salamoimaan, myös Euroopan mahdollisuuksista auttaa niitä alueita, jotka tulevat kärsimään ilmiöstä meitä onnekkaita enemmän.

Sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden lisäksi kestävä kehitys on merkittävä tavoite Lissabonin strateriassa - tavoite, joka monien mielestä on jäänyt talouden jalkoihin ja jonka tavoittelussa on epäonnistuttu kaikkein räikeimmin.

Esa Suominen kirjoitti...

Tervehdys! Ilmastoaihe on ensiarvoisen tärkeytensä lisäksi mitä mielenkiintoisin ja ansaitsee ilman muuta huolellista analyysia ja käsittelyä. Pyrin palaamaan tähän teemaan mahdollisimman pian.