torstaina, helmikuuta 16, 2006

Keskusta ristiaallokossa

Presidentinvaalien jälkeen Keskustassa on herännyt vilkasta keskustelua niin puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhasen kyvystä johtaa puoluetta kuin koko liikkeen tulevaisuuden suunnasta ylipäätään. Monet näkyvät keskustalaiset poliitikot ovat kyseenalaistaneet kolmet vaalit hävinneen Vanhasen kyvyn viedä Keskusta menestykseen tulevissa eduskuntavaaleissa. Samaan aikaan pinnan alla käydään aktiivista keskustelua koko Keskustan politiikan tulevaisuuden suunnasta. Toisaalla ovat modernista kaupunkilaispuolueesta haaveilevat liberaalit citykepulaiset, toisaalla taas Keskustan perinteistä kannattajakuntaa ja profiilia nimenomaan maaseudun puolueena painottavat konservatiivisemmat ja kristillisestä ajattelusta kumpuavat voimat.

Tilanne on Keskustan kannalta vaikea. Perinteinen kannattajakunta vähenee niin elinkeinorakenteen muutoksen kuin muuttoliikkeen vuoksi. Tästä huolimatta tämän joukon poliittinen merkitys on heidän aktiivisuutensa ja vahvan puolueuskollisuutensa vuoksi huomattava myös jatkossa. Tästä saatiin kouriintuntuva muistutus viime vaaleissa. Maaseudun äänestäjät ratkaisivat presidentinvaalit Keskustan kannalta. Perinteisiltä seuduilta ei kertynyt ääniä siten, miten oli odotettu. Osaltaan syy oli varmasti Tarja Halosen merkittävässä kannatuksessa myös maaseudun asukkaiden keskuudessa, mutta mielenkiintoista oli nähdä nimenomaan perussuomalaisten Timo Soinin kannatuksen kasvu perinteisillä kepualueilla. Syynä oli Soinin näkyvä EU-vastaisuus.

EU nähdään monin paikoin maaseudulla kaiken pahan alkuna ja juurena. Suuri syy tähän on poliitikkojen taipumus ulkoistaa vastuu ikävistä asioista Brysselille. "Emmehän me muuten, mutta kun EU käskee..." Tällä tavalla saadaan kätevästi pestyä omat ja puolueen kädet vaikeina hetkinä. Ratkaisu on kuitenkin väliaikainen. Salonkikelpoisena pääministeripuolueena Keskustan on entistä vaikeampi esiintyä talonpoikien kansallismielisenä puolustusvoimana, varsinkin, kun maataloudessa tehdään EU-tasolla samaan aikaan välttämättömiä uudistuksia. Kannatus laskee maaseudun väen turhautuessa omaan puolueeseensa. Samaan suuntaan toimii keskustan liberaalisiiven näkyvä rooli mm. suurpedoista ja seksuaalivähemmistöistä käydyssä keskustelussa. Konservatiivista maaseudun väkeä nämä eivät miellytä.

Keskustan tilannetta ei helpota myöskään se, että eduskuntavaalien alla Suomi toimii EU-puheenjohtajamaana. On väistämätöntä, että Suomi tulee kaudellaan joutumaan tilanteisiin, jossa joustamista ja puheenjohtajamaan esimerkkiä tarvitaan neuvotteluissa etenemiseksi. Moni näistä uudistuksista ei tule miellyttämään Keskustan perinteistä kannattajajoukkoa. Pj-kauden päättymisestä eduskuntavaaleihin on kolme kuukautta, joka on lyhyt aika uskottavaan nahanluontiin. Keskustan eduskuntavaaliehdokkaat maakunnissa tulevat varmasti löytämään edestään kysymyksen: "Miten Keskusta on pitänyt suomalaisen maatalouden ja maaseudun puolta EU:ssa?"

Mikäli perussuomalaisten ehdokasasettelu onnistuu maakunnissa, tulevat he muodostamaan merkittävän uhan Keskustalle tulevissa eduskuntavaaleissa. Turhautuminen ja EU-vastaisuus voi löytää heissä ikävän purkautumiskanavan. Sanomattakin on selvää, että vastuuttoman populistipuolueen äänestäminen protestiksi on hyödytöntä, mutta SMP-ilmiön syntyminen ei ole järkevyydestä kiinni. Toivoa sopii, että näin ei kävisi. Onnea ja voimia sopii toivoa myös Keskustan arvoliberaaleille, jotka kyntävät kyistä peltoa pyrkiessään kääntämään tätä vanhanaikaisen moralismin ja konservatismin lippulaivaa kohti nykymaailmaa. Näiden kahden toiveen yhtäaikainen toteutuminen voi kuitenkin osoittautua vaikeaksi.

4 kommenttia:

Panu Litmanen kirjoitti...

No niin, toveri Suominen on kirjoittanut ajankohtaisesta aiheesta. Kannatusprosentteja laskeva kepulainen pessimisti varmaan pyyhkii jo kylmää hikeä ohimoilta, kun puolue uhkaa jakaantua ja eduskuntavaalit ovat ovella.

Pohdinnassa on paljon mietittävää keskustalaisille, mutta en näkisi tilannetta mitenkään uniikiksi. Jokaisessa suuressa puolueessa on varmasti liberaali- ja konservatiivisiipensä. Demareiden onneksi mahdolliset erimielisyydet onnistutaan kepulaisia paremmin pitämään sisäisenä asiana, jolloin ne eivät heijastu niin voimakkaasti uurnillekaan. Tiukka ryhmäkuri, joukkopainostus ja yksilön etujen polkeminen ovat saman asian toinen puoli. Lisäksi vasemmisto on pikkuhiljaa sulautut yhdeksi massaksi, jota vie eteen(taakse?)päin nimenomaan demarit. Tässä yhteydessä on pakko kiinnittää huomiota Suvi-Anne Siimeksen halusta lähettää taistelujoukkoja maailmalle ilman YK:n mandaattia. Niinkö rakennetaan multilateraalia maailmaa? Kohta vasemmistoliitossa ei ole muita vasemmistolaisia kuin J. Laakso. Mutta itse asiaan. On aivan totta, että maailman muuttuminen on iskenyt keskustaan paljon voimakkaammin kuin moneen muuhun puolueeseen. Ei ole montakaan vuosikymmentä, kun maatalous elätti valtaosan suomalaisista. Nyt tilanne on täysin toinen. Tunnelin päässä on kuitenkin valoa. Keskusta on ennenkin pystynyt radikaaleihin muutoksiin ja onnistunut uudistumaan. Yleensä tilanne on tajuttu vasta viime metreillä, mutta on kuitenkin tajuttu.

Kevättä ja kaksipuoluejärjestelmää odotellessa

Esa Suominen kirjoitti...

Terve Panu! Kiitos kommenteista! Ensi alkuun on mainittava, että se niin paljon (mielestäni osittain syyttä) parjattu ryhmäkuri tuntuu toimivan ainakin äänestystilastoja katsoen paremmin Keskustan kuin demarien ryhmässä (varallisuusvero viimeisenä esimerkkinä). Eli mikäli ryhmän yhtenäisyys tarkoittaa "yksilön etujen polkemista" (mikä on muuten mielenkiintoinen ilmaus; keitä nämä "yksilöt" siis edustavat), lienee tilanne pahimmillaan keskustan ryhmässä. No, ehkä tämä on saivartelua.

Panu on aivan oikeassa siinä, että Keskusta on kyennyt muutoksiin ja uudistuksiin. Ellei olisi, ei maailman mittakaavassa ainutlaatuinen ilmiö; 25% kannatusta nauttiva agraaripuolue kaupungistuneessa ja jälkiteollistuneessa maassa olisi enää mahdollinen. En ole vielä ehtinyt tutustua Kääriäisen aihetta käsittelevään teokseen, mutta siihen pitäisi kyllä löytää aikaa. Keskusta ei varmasti Suomesta katoa, mutta sen kehityssuunta on mielenkiintoinen. Sosiaaliliberaali kehyskuntapuolue vai yleinen arvokonservatiivipuolue? Molemmat vaihtoehdot takaisivat sille merkittävää kannatusta.

Suomalainen kaksipuoluejärjestelmä on mielenkiintoinen ajatus, jota pitäisi joskus oikein ajan kanssa kehitellä. Ehkä se voisi syntyä ruotsalaistyylisten demarien (Suomen SDP:ta vasemmistolaisempi ja vihreämpi vaihtoehto) sekä liberaalimman Keskustan ympärille. Laidoille jäisi pari pienempää puoluetta vasemman ja oikean laidan arvokonservatiiveille. Ja tietysti RKP, joka istunee hallituksessa vielä ydintalven jälkeenkin.

Panu Litmanen kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Panu Litmanen kirjoitti...

Heipä taas, Kääriäisen kirjan hyllystä kaivettuani kiinnitti huomiota seuraava johtopäätös, joka kuvaa puoluekentän homogenisoitumista: "Toinen taitekohdan tunnusmerkki liittyy siihen 1990-luvun lopun ilmiöön, että puolue on hakenut itseensä tietoisesti uusia puolueominaisuuksia ja että se on irronnut enemmän tai vähemmän tietoisesti pitkäaikaisista taustoistaan. ...Tämä kehityssuunta jatkuessaan merkitsisi sitä, että Keskusta on kilpailussa muiden kanssa enenevästi samoilla ominaisuuksilla ja keinoilla. Puolue joutuisi kamppailemaan asemastaan kuten muutkin yhä enemmän päivittäispolitiikan keinoilla, mediajulkisuuden armoilla, imagotaituruudella ja johtaja- ja henkilöpolitiikalla." (s. 430-431)

Näin presidentinvaalien jälkeen ja Esankin mainitseman kentän hajaannuksen edessä keskustalaiset kääntävät katseen johtajavalintoihin. Tässä mielessä 2007 on ratkaisun paikka Vanhaselle. Enää ei saa hävitä.

Ja jos asioita tarkastellaan oikein rehellisesti, niin on pakko myöntää, että esimerkiksi talouspolitiikan suurissa linjoissa on hankala tehdä eroa demareiden ja kepun välille. Tietenkin varallisuusveron kaltaisissa asioissa eroja syntyy, mutta kokonaisuutena esimerkiksi valtiontalous ei paljon muutu olipa ruorissa demari, kepu tai kokoomus. Liikkumavaraa on (joku sanoisi, että nähdään olevan) aika vähän. Tämä korostuu, jos katsoo eduskunnan todellista budjettivaltaa: muutaman miljoonan tierahoista tappelemalla saa ehkä irtopisteitä äänestäjiltä ja jatkokauden Arkadianmäelle, mutta kokonaisuutena ne ovat hyttysen ininää.