tiistaina, helmikuuta 21, 2006

Kumman kaa

Petteri haastoi minut aikoinaan tähän blogeja kiertäneeseen villitykseen ja melkein sen jo unohdin. Mutta pitänee vastata. Viisi omituisuutta keksin suhteellisen nopeasti, ja enemmänkin, kyse onkin lähinnä siitä, mitä haluaa julkaista. Tässä nyt muutamia. Kuvassa minä nuorena, lainasolmiossa ainejärjestöni Interaktion 40-vuotisjuhlissa.

1. Erikoiset nukkuma-asennot. Siis muiden ihmisten mielestä. Silloin tällöin kun nukun vatsallani, taivutan jalkojani ja nostan jalkateräni ylös kohti kattoa. Erittäin mukavaa. Tämä tapa on kuitenkin aiheuttanut monia hämmentäviä tilanteita niin armeijassa, kimppamajoituksessa kuin parisuhteessakin. "Mitä sä teet?! Miten sä VOIT nukkua noin?!"

2. Suihkussa lukeminen. Älkää kysykö miten. Kylpyhuoneessani lojuu usein lievästi kosteusvaurioisia sanomalehtiä. Pyrin tosin viemään ne paperinkeräykseen saman tien.

3. Kännyköiden näppäinäänet. Olen täysin yliherkkä kännyköiden näppäinäänille. Vanha vaiva muistutti itsestään viimeksi tänä aamuna, kun metrossa Vuosaaresta Kamppiin vastapäätäni istunut naishenkilö pelasi näppäinäänet päällä kännykkäpeliä koko matkan. Ajauduin Itäkeskukseen mennessä silmittömän raivon valtaan, jonka vain vaivoin sain nieltyä. Ruuhka-aikana en voinut paikkaakaan vaihtaa.

4. Lihansyönti. En pidä vihanneksia juuri minään. En ole koskaan pitänyt, aiheutin hankaluuksia vanhemmilleni ja lastentarhan tädeille niiden suhteen jo lapsena. Säännöllisen epäsäännöllisesti (ehkä säännöllisen epäsäännöllisestä elämäntavastani johtuen) harrastan aikuisen miehen iltapaloja; 400 grammaa naudan jauhelihaa, mausteita ja a vot; makunautinto on valmis. Ei heikkohermoisille.

5. Krooninen urheilunvastaisuus. Onkohan tämä omituisuus? Ylikylän ala-asteen liikuntatunnilla harrastettu pesäpalloilu sekä Kaarinan Nappuloiden Kesämäen kyläsarjajoukkueen "oivallinen" jalkapallovalmennus silloisessa Euroopan Japanissa ovat tehneet minusta kaikenlaisen kilpaurheilun vastustajan. Suhtaudun alitajuisen epäluuloisesti ihmisiin, jotka ilmoittavat harrastuksekseen "juniorivalmennuksen". Olen tosin tietoinen valmennusmenetelmissä tapahtuneesta merkittävästä kehityksestä mm. "Kaikki pelaa"-ohjelman hengessä. Ikimuistoiseksi jäänee erään liikunnanopettajani loistava letkautus jäätyäni 100 metrin pikapyrähdyksellä viimeistä edellisestä noin 25 metriä: "Saatana! Suomisen sadan metrin aika otetaan aurinkokellolla!"

Kaikki tutut taitavat olla jo haastetut. Odottelen sopivia uhreja, mikäli heitä ilmaantuu.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Kaikki pelaa" periaate on kaikkein typerin keksintö ikinä, ainakin jos nuori on yli 10v. Kyseisellä tasapäistämisellä tuhotaan lahjakkaiden nuorten motivaatio ja kehittyminen. Sitten itketään, kun muiden maiden huiput pesevät omat "huippumme" mennen tullen suurkisoissa.

Kaikki varmaan muistamme ala-asteen liikuntatunnit, kun vaikkapa joukkueita jalkapallopeliin valittiin. Kaikki tiesivät, ketkä seisovat rivissä viimeisinä. Aina heidän nimiään eivät valitsijat vaivautuneet edes sanomaan, vaan he saivat löntystellä muiden perässä. Tämä jos mikä kasvattaa luonnetta.

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Aurinkellolla..:) Taisit vetää lyijypainoja perässäsi. Been there, done that.

Tulipahan taas mieleen lempi ateriasi: Kebabliha tupla-lihalla. Siis vain ja ainoastaan lihaa. Paljon. Huh.

Olet ainoa tuntemani ihminen, joka rakastaa edellä mainittua.

Kati Veijonaho kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Kati Veijonaho kirjoitti...

Edelleen olet ainut ihminen, joka on täysin ymmärtänyt kammoni pesäpalloa kohtaan. Siis oikeesti, hädin tuskin hyttystä suurempi pallo, johon pitäisi osua metrin mittaisella silmäneulalla! Ja sitten se pallo vielä putoaa tolkuttoman huimalla kiihtyvyydellä (g= 9,81 m/s^2) tai heitettäessä sen kohde on aina, ikuisesti ja iänkaikkisesti minun kasvoni.

hna kirjoitti...

Jaaa... Tuollainen nukkumisasento on kyllä ihan erikoinen. Minä nukahdan joskus helpommin, jos selällään nukkuessa pitää vaan jalkoja ylhäällä. Mutta vatsallaan en ole kokeillut. Ymmärrän kyllä ihan hyvin, ettei kaikille sovi edes se "kaikki nukkuu näin" -asento.

Mutta söisit vähän kaninruokaakin. Se tekee ihan hyvää, keholle ja mielellekin.

Ja mitä tulee kaikenkirjaviin liikunnanopettajiin sun muihin, niin minä en kyllä siltä suunnalta koskaan saanut yhtään mitään kouriin tuntuvaa, paitsi hatullisen pa..aa.

Esa Suominen kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Itse en kuitenkaan olisi anonyymin kanssa samaa mieltä "kaikki pelaa"-ajattelun turmiollisuudesta. Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta juuri lainkaan, saako Suomi nolla vai viisitoista kultamitalia hyppy-, pomppu- ja viskauskisoista. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, paitsi hetkellinen viihdearvo?

Mikäli urheiluvalmennus keskittyy huippuihin, voi käydä niin, että kasvatamme 10 000 lapsen joukosta muutaman huippu-urheilijan ja 5000 liikunnan vastustajaa. Ei kovin järkevää kansanterveyden ja valtiontalouden kannalta.

Sen sijaan, mikäli liikuntaan ohjataan siten, että pääosassa ei olekaan toisia vastaan kilpailu, vaan liikkumisen ilo, voisi meillä olla kaikenlaiseen liikunnalliseen toimintaan entistäkin positiivisemmin suhtautuva kansa, vähemmän sairauksia, aktiivisempaa harrastustoimintaa ym. Mikäli tämä maksaa Suomen kansalle olympiakullan persliukumäen takaa-ajokilpailussa, on sille ainakin yksi vapaaehtoinen maksaja.

Jani Ryhanen kirjoitti...

AAAAAHHHH, mikä kuva!!
Oletko se oikeasti sinä - AAAAAH!!

antton kirjoitti...

Aurinkokelloolla!!! mahtavaa, upea opettaja. Nauran ääneen sydämellisesti.

Eli hauska juttu aikuiselle, mutta kyllä tuollaisilla pedagogisilla kyvyillä varmistetaan että nuori ainakin pohtii haulikon rautapiipun maistelua vaikkei sen enempää.

Vihaan kaikkia joukkolajeja. Nyt ja tod. näk. aina. Mutta noihin ruokailutottumuksiin voitaisiin kyllä palata jos aiot elää yli nelikymppiseksi. Katos terveellisemmillä elämäntavoilla tulee lisätehoja maailmanmuuttamiseen. Ootko mukana eduskunnan salilla ens viikosta alkaen?!

-a-