Asumislisän vuokrakaton korottamisen jälkeen opiskelijakentässä on vallinnut epäselvyyttä siitä, minkä tulisi olla seuraava suuri tavoite opintososiaalisten etuuksien kehittämisen kentässä. Näkemykset ovat vaihdelleet opintotuen vapaan vuositulorajan korottamisen ja opintorahakorotuksen välillä, onpa joku ehdottanut ratkaisuksi ongelmiin jopa perustuloa. Nyt koko opiskelijaliikkeen olisi tärkeää kyetä löytämään yhteinen sävel.Tulevaisuudessa opiskelijaliikkeen yhtenäisyys on erityisen tärkeää. Tämä koskee niin poliittisia opiskelijajärjestöjä kuin laajaa yhteisrintamaa toisen asteen opiskelijoista ja ammattikorkeakouluopiskelijoista yliopisto-opiskelijoihin. Yhteistyön merkitys korostuu erityisesti ikärakenteen muuttumisen vuoksi. Eläkeväestön ja ikääntyvien määrä tulee kasvamaan huomattavasti ja ilmiö jää pysyväksi. Tämä tarkoittaa määrärahapaineita sosiaali- ja terveyspalveluissa, puhumattakaan muutoksen poliittisesta merkityksestä. Tämän vuoksi tavoitteidemme saavuttaminen saattaa muuttua entistä vaikeammaksi, ellemme kykene yhteistyöhön. Käytännössä tämä tarkoittaa yhden tavoitteen priorisoimista 252:n tapaan. Tämän ensisijaisen tavoitteen tulee olla opintorahan korotus.
Syitä nimenomaan tähän linjaukseen on useita. Opintorahakorotukset auttavat eniten niitä opiskelijoita, joiden tulot ovat pienimmät. Tulorajojen korotuksesta hyötyisivät jo nyt suhteellisen hyvätuloiset opiskelijat. Ne, joilla ei töitä ole ja jotka sen vuoksi elävät hyvin pienillä tuloilla, eivät hyötyisi näistä korotuksista millään tavalla. Valtiovallan taholta katsottuna tulorajojen korotus tarkoittaisi lisääntyvää työssäkäyntiä, joka puolestaan hidastaisi valmistumista. Opiskelulle pitää löytyä sen tarvitsema aika. Tämän lisäksi opiskelijat kilpailevat jo nyt työpaikoista sellaisten ihmisten kanssa, joiden mahdollisuus työllistyä ylipäätään muualle kuin tyypillisiin opiskelijatyöpaikkoihin palvelualoille on pieni. Myös heidän tilannettaan tulee muistaa, olemmehan osa koko yhteiskuntaa.
Oheinen kirjoitus julkaistu lyhennettynä Turun ylioppilaslehdessä 2/06
Tekstit
2 kommenttia:
Sinut on haastettu meemiin!
Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
Lisäksi opintorahan tasokorotus kohdistuisi tasapuolisesti kaikkiin, myös niihin onnekkaisiin (?), jotka käyvät töissä opintojensa ohella. Nykysuuruinen opintoraha, asumislisä ja vapaatulo riittävät jo varsin hyvään elämisen tasoon, sen verran monta vuotta on tullut sillä itsekin elettyä. Mutta pelkkä opintoraha ja asumislisä saavat varsinkin yksineläjän leivän maistumaan sangen puisevalta, kun siihen ei ylähuulen lisäksi ole varaa laittaa juustoa, kasviksia tai lihaa. Sitäkin on tullut kokeiltua riittävästi.
Eihän opiskeluajan ole tarkoituskaan olla ihmisen elinkaaren leppoisinta ja "lihavinta" aikaa. Tietty määrä kitkuuttamista tekee hyvää mielle jokaiselle. Mutta voisi sitä kitkuuttamisen määrää hiukan vähentää. Kaikki eivät kertakaikkiaan vaan saa kesiksi töitä ja kaikki eivät pysty tai halua käydä ympäri vuoden töissä. Ja näiden kaikkien isillä ja äideillä ei ole varaa maksaa aikuisen lapsensa menoja, kuten nyt tuntuu valtiovalta olettavan.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi opiskelijan pitää elää lainarahalla. Onhan opiskelu toki investointi tulevaisuuteen, mutta ei kai eläminen sinne tulevaisuuteen investoi? Sen vielä voin ymmärtää, että esim. opiskelutarvikkeita ja kirjoja ostettaisiin lainarahalla, mutta jos ihmisen pitää syödä velaksi, se ei enää ole yhtään mitään investointia. Kyllä opintorahalla ja asumislisällä tulisi sentään elää! Muutoin maassamme on tuhansia nuoria, velkaisia maistereita, joilla on vuosikausien rahahuolien synnyttämän stressin tuotoksena mielenterveysongelmia ja vuotava vatsahaava. Onko se sitten investointi tulevaisuuteen?
Olisiko sittenkin tullut halvemmaksi maksaa opiskelijoille riittävää opintorahaa kuin tuottaa yhteiskuntaan valmiiksi loppuunpalaneita nuoria virkamiehiä?
Lähetä kommentti