Kirjoittelen taas hieman kuntarakenteesta, aiheen ollessa ajankohtainen ja tärkeä, paitsi ennen kaikkea suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta, myös ajatellen tulevia eduskuntavaaleja ja sen jälkeisiä hallitusneuvotteluita. Hallitus on ladannut hankkeeseen huomattavan kunnianhimoisia odotuksia ja kuten todettua, niihin on osattu alueilla ja kunnissa myös tarttua. Nyt on tärkeää, että poliittisella johtajuudella tämä hetki osataan hyödyntää.Keskustan valmistautuessa edelleen pinnan alla kytevässä johtajuuskriisissä puoluekokoukseensa ja vaaleihin, vaatii kenttäväki puoluejohdolta näkyvämpää ja vahvempaa omaa politiikkaa. Keskustaväen keskuudessa edelleen monin paikoin epäsuosittu kuntauudistus tarjoaa otollisen kohteen jo siksi, ettei näkyvä EU:n vastustaminen ole lähestyvän puheenjohtajakauden vuoksi päähallituspuolueelle mahdollista. Toivoa sopii, että ministerit Vanhanen ja Manninen kykenevät estämään tällaiset pyrkimykset, mikäli niitä ilmenee. Myös SDP:n ministerien ja eduskuntaryhmän on oltava yksiselitteisiä. Keskustalle on tehtävä selväksi, ettei kuntauudistuksen suhteen kelloa voida kääntää takaisin ja että neuvottelut jatkuvat seuraavan hallituksen aikana, ellei tulosta nyt saada aikaan.
SDP:n ohella Kokoomus on ilahduttavasti ollut tukemassa peruskuntamallia. Porvaripuoli sai presidentinvaaleista uutta tuulta yhteistyöhönsä, mutta nyt kuntauudistus, varsinkin, mikäli punamulta joutuu kohtaamaan loppusuoravaikeuksia, saattaisi toimia eräänlaisena sillanrakentajayhteistyönä mahdolliselle sinipunahallitukselle. Mikäli tällainen yhteinen sävel löytyy, toisi se vaaliasetelmaan jälleen uuden mielenkiintoisen vaihtoehdon, jolla on olemassa vahvaa tukea molemmissa puolueissa. On toki olemassa myös riski, että porvaripuoli löytää yhteiset lähtökohdat myös tässä kysymyksessä. Kysehän on, vaikka se usein tuppaa unohtumaan, kunta- ja PALVELUrakenneuudistuksesta.
Eräs uhkakuva onkin oikeistopuolueiden kädenlyönti, jossa Keskusta saa pitää nykyisen kuntakartan ja tämän kaupan yhteydessä Kokoomus saa läpi oman aatteellisen tavoitteensa kunnallisten palveluiden mahdollisimman laajassa mittakaavassa tapahtuvasta ulkoistamisesta ja yksityistämisestä usein omien kannattajiensa ja aktiiviensa pyörittämille yrityksille. Tällainen vaihtokauppa voisi entisestään vahvistaa porvarihallitushakuisuutta seuraavien vaalien jälkeen – vaalituloksesta riippumatta. Keskustallekaan, varsinkaan ns. citykepulaisille, palveluiden siirtäminen laajassa mittakaavassa yksityisille tuottajille ei välttämättä ole aatteellisesti lainkaan vastenmielistä.
Tämä pelkälle spekulaatiolle rakennettu uhkakuva – pienet peruskunnat ja yksityiset palvelut - on toivon mukaan kaukaa haettu, sillä tulos olisi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja kansalaisten edun kannalta varmasti huonoin mahdollinen. Pienten kuntien osto-osaaminen ei ole hääviä, joten laajamittaisen ulkoistamiskierteen alkaessa ne joko olisivat yritysten konsulttien ja lakimiesten armoilla, tai vaihtoehtoisesti palveluiden hankkiminen ja kilpailutus hoidettaisiin entistäkin enemmän kansalaisilta piilossa mm. kuntayhtymissä ja muissa läpinäkymättömyysongelmasta kärsivissä yhteistyöelimissä. Valta ja vastuu karkaisivat joka tapauksessa yhä syvemmälle kabinetteihin, joka on paitsi epädemokraattista, myös helpottaa auringonvalolle arkojen vaikuttamismenetelmien käyttöä.
Kuvalähde: Kuntaliitto
Tekstit
2 kommenttia:
No voi voi,
Pääsin juuri kehumasta Esalle, että on hauska lukea silloin tällöin hänen blogiaan, mutta en jaksa siihen kommentoida. Siitähän Esa taisi oikein innostua? Kai se on sitten provosoiduttava...
Esa kirjoittaa: "Kokoomus saa läpi oman aatteellisen tavoitteensa kunnallisten palveluiden mahdollisimman laajassa mittakaavassa tapahtuvasta ulkoistamisesta ja yksityistämisestä usein omien kannattajiensa ja aktiiviensa pyörittämille yrityksille."
No johan pomppasi!
Me emme Kokoomuksessa ulkoista tai yksityistä aatteellisesti.
Yhteiskunta kerää verovaroina tarvittavat varat yhteiskuntamme pyörittämiseen. Päätämme arvolähtöisesti mitä palveluja tuotamme yhteiskunnan taholta. Tämä on ainoa ideologinen kysymys koko ketjussa.
Kokoomuslaisten mielestä yhteiskunta maksaa palvelut, järjestää ne sekä huolehtii niiden laadusta ja määrästä.
Kokoomuksen mielestä palveluiden tuotantotapa ei ole ideologinen kysymys. Määrä ja laatu määäräytyvät arvolähtöisten periaatteiden mukaisesti ja lopputuloksesta yhteiskunta on palveluiden järjestäjänä vastuussa.
Tuotantotapa on tarkoituksenmukaisuuskysymys. Palvelun tuottajana toimii se taho, joka toteuttaa asettamamme määrän ja laadun kriteerit edullisimmalla tavalla. Muu ajattelu johtaa verovarojen tuhlaukseen sekä vähempään palveluiden saatavuuteen samoilla varoilla.
Nimenomaan SDP on vastustanut palveluiden tuotannon monimuotoistamista ideologisilla syillä.
Nyt tuota malkaa sovitellaan naapurin silmään... ;-)
Kiitos Juholle kommentista. Veli Romakkaniemi on luonnollisesti aivan oikeassa esitellessään alla olevan oppikirjamallin. Näinhän sen pitäisi toimia ja sitä vastaan tuskin kellään on yhtään mitään.
Kuitenkin käytäntö on usein toisenlainen. Espoo tarjoaa useita hyviä esimerkkejä, mm. Sellon kirjaston muodossa. Yhteiskunnan rahaa valuu tuhottomia määriä markkinavuokrattuihin seiniin, koska omaan omistukseen ei uskottu. Samaten päätökset, jossa jokin tietty osa palvelun järjestämisestä varataan lähtökohtaisesti ulkopuolisella tuotannolla hoidettavaksi (vaikka todellista markkinatilannetta ei ole olemassa), on joko korruptiota tai silkkaa typeryyttä. Tai sitten sitä ideologiaa.
Juho on aivan oikeassa siinä, että SDP on suhtautunut uusiin tuotantomuotoihin skeptisemmin kuin vaikka Kokoomus tai vihreät. Tämä johtunee pääosin siitä, että meikäläisen tulkinnan mukaisesti markkinaperustainen palvelutuotanto ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa tuottaa peruspalveluita ja kuntien osto-osaaminen on liian heikkoa (tätä voidaan toki vahvistaa, mitään elimellistä syytä tähän ei ole). Kilpailutuksia ja sopimuksia ei osata tehdä toiminnan luonteen poiketessa niin vahvasti perinteisistä tavaramarkkinoista.
Eräs syy, miksi itse olen viehättynyt nimenomaan julkiseen palveluntuotantoon on paitsi työntekijänäkökulma ja jatkuvuuskysymys, myös se, että katson niiden tuottavan tietynlaista sosiaalista koheesiota yhteiskuntaan. Koska niitä ei ole leimattu millään logolla, voidaan ne kokea ehkä korostuneemmin yhteiseksi omaisuudeksi, yhteisen sijoituksemme tuotoksi. Tästähän toki on kyse myös silloin kuin yhteiskunta ostaa yksityisiä palveluita, mutta mieluummin näkisin ihmisten perusoikeuksista huolehdittavan julkisten tunnusten alla. Uskon sillä olevan positiivisia yhteisöllistäviä vaikutuksia tässä läpimarkkinoistuneessa maailmassa.
Lähetä kommentti