Tunneliin

Tämänaamuinen Hesari kertoo kaupunkiosastollaan Helsingin keskustatunnelin suunnitelmien ennakoitua nopeammasta etenemisestä. Tätä on pidettävä tervetulleena esimerkkinä halusta kehittää kaupunkia. Tulevina suuren rakentamisen vuosina, jonka aikana aloitetaan paitsi Keski-Pasila, Jätkäsaari ja Töölönlahti, tulevaisuuden liikennejärjestelyjen on töiden käynnistämiseksi pakko olla hyvissä ajoin selvillä.

Keskustatunneli on pitkään olemassa ollut ajatus tunnelista, joka kulkisi Helsingin keskustan alitse Ruoholahdesta Sörnäisiin. Sillä toivottaisiin paitsi ratkaistavan Helsingin ruuhkia jotka johtuvat keskustan käyttämisestä läpikulkuliikenteeseen, myös vapauttavan kaupunkitilaa ihmisten käyttöön. Tunnelissa liikenne sujuisi nopeasti ja olisi poissa kuormittamasta Helsingin katuja. Sen avulla voitaisiin myös mahdollisesti lähestyä sellaista kävelykatuihin perustuvaa kaupunkikeskustaa, joka sivistyneissä maissa on jo kauan ollut poikkeuksen asemasta sääntö.

Hanketta on toki myös pitkään ja hartaasti vastustettu, lähinnä korkeiden kustannusten vuoksi. Edelleenkin on selvää, että kaupunki tarvitsee hankkeeseen itsensä lisäksi myös muita rahoittajia. Tämän lisäksi erityisesti vihreät ovat pitäneet sitä myös yksityisautoiluun kannustavana. Vaikka tämä näkemys onkin ymmärrettävä, voidaan sitä silti pitää varsin heikkona perusteena vastustaa tunnelia. Keskustan tekeminen yksityisautoilijoille saavuttamattomaksi mm. ruuhkamaksuin sekä panttaamalla parkkipaikka- ja liikenneväylärakentamista uhkaa kääntää asiakasvirrat entistäkin korostuneemmin Kehä kolmoselle, paikkoihin, jonne ei edes halutessaan pääse muuten kuin yksityisautoilla. Hyvä tarkoitus muuttuu itsensä vastaiseksi. Joukkoliikenneinvestoinnit ovat luonnollisesti erittäin tärkeitä, mutta niillä tuskin yksin kyetään keskustan elinvoimaa ylläpitämään.

Miksemme siis yhdistäisi hyviä näkemyksiä? Autot maan alle ja maanpäällinen maailma ihmisille? Tunneli on hanke, joka pitää nähdä vuosikymmenien, jollei sadan vuoden perspektiivillä. Esimerkkejäkin on maailma täynnä, vaikkapa Boston, jossa kaupungin keskustaa halkonut moottoritie purettiin ja liikenne siirrettiin tunneliin. Siellä(kin) tavoitteena oli nimenomaisesti paitsi liikenteen sujuvoittaminen, myös maantieteeltään huomattavasti Helsinkiä muistuttavan keskustan elävöittäminen. Tässä myös onnistuttiin.

Jos tunneli joskus tulevaisuudessa Helsinkiin kaivetaan, myös täällä voidaan pohtia, mitä maan päällä tapahtuu. Helsinkiin voitaisiin saada kävelykeskusta, uusia puistoalueita ja vaikkapa merenrantabulevardi Sörnäisten rantaan. Hankkeesta hyötyisivät kaikki, niin asukkaat, autoilijat kuin liike-elämäkin. Tunneli ei myöskään sulje pois joukkoliikenteen kehittämistä, joka erityisesti länsimetron osalta pitäisi saada mahdollisimman nopeasti käyntiin. Myös metron pohjois-etelä-suunnan valmistelua olisi syytä nopeuttaa. Tämä voitaisiin tehdä kohtuullisen lainanoton turvin. Helsinki on joutunut tinkimään investoinneistaan liikaa viime vuosina. Myös Helsingin sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttila on ehdottanut liikenneinvestointien rahoittamiseksi velanottoa sekä lisääntyneitä tuloutuksia Helsingin Energiasta ja satamasta. Tätä voidaan pitää tämänkaltaisten investointien ollessa kyseessä varsin perusteltuna näkemyksenä.