Puhe puoluevaltuustossa

Ohessa puheenvuoroni SDP:n kevätpuoluevaltuustossa 8.3. Työväen Akatemiassa Kauniaisissa.

Hyvät toverit! Sosialidemokraattisten opiskelijoiden puolesta haluan puhua teille tänään kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, EU-puheenjohtajuuskauden haasteista sekä tulevista eduskuntavaaleista ja niihin valmistautumisesta.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee hyvässä vauhdissa. Kunnat ja alueet ovat lähteneet mukaan uudistustyöhön ilahduttavalla vauhdilla ja tarmokkuudella ja tulokset ovat alusta alkaen peruskuntamalliin sitoutuneiden sosialidemokraattien näkökulmasta miellyttäviä. Yhtään ylimääräistä hallinnon tasoa ei tarvita, vaan suuntana tulee olla voimakkaampien kuntien palvelutuotannon tehostaminen ja laadun sekä saatavuuden parantaminen. Työssäkäyntialueet muodostavat luonnollisen ja dynaamisen pohjan uusille kunnille. Tämä tukisi niin onnistunutta maankäyttöä, elinkeinopolitiikkaa kuin palveluiden tarjoamistakin. Uhkaava kehitys, josta parhaan esimerkin tarjoaa Turun seutu, jossa maakuntakeskusta uhkaa eristäminen kehyskuntien kääntyessä etsimään yhteistyötä keskuskaupungin sijasta vain keskenään, on saatava pysähtymään. Alueellisen veturin hyytyminen ei palvele kenenkään etuja.

Hankkeen alusta asti olemassa olleen muutosvastarinnan murtamisessa tärkeä merkitys on ollut hallituksen näkyvällä sitoutumisella hankkeeseen. Tässä tilanteessa uudistuksen jarruttaminen olisikin suorastaan epäisänmaallista. Nyt onkin ensiarvoisen tärkeää, etteivät sosialidemokraatit missään vaiheessa anna ymmärtää, että uudistuksen hidastuminen tai siinä perääntyminen olisi mahdollista. Tämän vuoksi liikaa varovaisuutta on kartettava. Nyt on poliittisen johtajuuden osoittamisen aika. Meillä on tähän sekä kykyä että näkemystä.

Hyvät toverit! Lähestyvä EU-puheenjohtajuuskausi tarjoaa erityisesti SDP:lle oivallisen tilaisuuden nousta suomalaisen EU-keskustelun eturiviin. Aika on käytettävä suomalaisen EU-politiikan aktivointiin, yleisen tulevaisuusorientoituneemman ja integraatiomyönteisemmän ilmapiirin luomiseen sekä sosiaalisen Euroopan teemojen keskusteluun nostamiseen. Samalla kausi tarjoaa mahdollisuuden markkinoida pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia vastauksena Euroopan kasvu- ja kilpailukykyhaasteisiin.

Keskustelu palveludirektiivistä ja Vaxholmin tapauksesta osoittaa mielenkiintoisen paradoksin Euroopan komission tavassa käsitellä asioita. Jäykät keskieurooppalaiset rakenteet eivät niinkään ole toimenpiteiden kohteina kuin joustavat ja avoimemmat, kolmikantaiseen sopimiseen ja kolmannen sektorin osallisuuteen perustuvat pohjoismaiset järjestelmät, siitä huolimatta, että juuri näissä maissa on kyetty parhaiten vastaamaan Lissabonin strategian vaatimuksiin. Tämä lähestymistapa uhkaa ajaa avoimet pohjoismaiset järjestelmät tarkoituksettomaan siilipuolustukseen, jättää rakenteelliset uudistukset tekemättä siellä, missä niitä eniten tarvitaan sekä vähentää kansalaisten luottamusta unioniin.

Pohjoismaat ovat omalta osaltaan osoittaneet, että laaja julkinen sektori, kattavat hyvinvointijärjestelmät sekä kohtuulliset työehdot eivät ole kilpailukyvyn esteitä vaan sen edellytyksiä. Sopimuspohjaisilla järjestelmillä on kyetty luomaan merkittävää joustavuutta ja laajapohjaisen hyväksynnän saavuttaneita uudistuksia. Tämä näkemys olisi saatava erityisesti komission hyväksymäksi. Suomen EU-puheenjohtajuuskautta on kyettävä hyödyntämään tämän tavoitteen edistämiseksi. Tämä on korostuneesti sosialidemokraattien vastuulla ja olisi kyettävä kytkemään täysimääräisesti omaan julkisuuskuvaamme.

Hyvät toverit! Vaikka presidentinvaalit päättyivät kannaltamme voitokkaasti, ei suuriin juhliin ole aihetta. Selvisimme näistä vaaleista voittajina vain ja ainoastaan siksi, että ehdokkaamme pohjakannatus oli niin laajaa ja vahvaa. Kampanja, varsinkin jos sitä vertaa Kokoomuksen vastaavaan, ei ansaitse korkeita tyylipisteitä. Yleisilme oli mitäänsanomaton ja seisahtunut, sanalla sanoen juuri sitä, millaiseksi oikeisto meidät haluaa, perusteetta, leimata. Tästä on otettava oppia seuraaviin eduskuntavaaleihin lähdettäessä.

Tulevissa vaaleissa ratkaisevia tekijöitä tulevat olemaan profiiliamme korottava ja vahva ohjelmatyö, sen onnistunut esilletuonti sekä onnistunut ehdokasasettelu. Vaalikampanjan tulee olla selkeän optimistinen ja tulevaisuususkoinen. Menneistä saavutuksista on syytä olla ylpeä, mutta niiden kertaaminen ei tule riittämään poliittisen muistin ollessa turhan lyhyt. Haluan nähdä sosialidemokraattisen kampanjan, joka korostaa kykyämme hyvinvointivaltion vastuulliseen uudistamiseen erityisesti painottamalla valtion positiivista roolia, sosiaalipolitiikan universalismia, koulutusta ja työhön kannustamista ei ihmisten rankaisemisen, vaan valmiuksien jamahdollisuuksien antamisen kautta. Myös aloitteellisuus ja eteenpäinmeno suhteessa Euroopan Unionin kehittämiseen olisi tärkeä, dynaamisen ja aikaansa seuraavan SDP:n merkki.

Ehdokasasettelussa haluan korostaa monipuolisia listoja. Niissä vaalipiireissä, joissa on huomattavaa äänestäjäpotentiaalia suurten korkeakoulujen muodossa, tulee panostaa nuorten ja koulutettujen ehdokkaiden listalle saantiin. Muuten nämä laajat äänestäjäryhmät valuvat korostuneesti vihreiden ja kokoomuksen kannattajiksi. Ennakoivan huomion kohteena tulee olla myös tulevien sosialidemokraattisten eduskuntaryhmien muoto. Mikäli seuraavissa eduskuntavaaleissa ei sosialidemokraattisilta listoilta valita ainuttakaan nykyistä ryhmäpuheenjohtajaa nuorempaa miestä, olemme seuraavan vaalikauden lopulla tilanteessa, jossa ryhmässä ei ole ainuttakaan alle 50-vuotiasta miestä.Tämä alkaa uhata puolueen kykyä osallistua hallitusvastuun kantamiseenvuoden 2011 jälkeen.

Hyvät toverit! Ammattiyhdistysliikkeen tuki tulee olemaan erittäin arvokas myös näissä tulevissa vaaleissa. Sen on kuitenkin rakennuttava eri tavalla kuin tähän asti, tiedostaen tällä hetkellä erityisesti nuorten äänestäjien poliittisen lukutaidon puute sekä erityisesti SAK-laisen ay-liikkeen imago-ongelma nuorten keskuudessa. Osasyynä tähän oli myös omien ihmistemme heikko valmius selittää tuen muotoa ja syitä.

Tästä oppineena meidän on tulevissa vaaleissa kyettävä entistä paremmin artikuloimaan se, miksi poliittinen ja ammatillinen työväenliike ovat läheisessä yhteistyössä. Meidän ei tarvitse kuunnella syytöksiä läheisestä suhteestamme, vaan voimme aidosti todeta ay-liikkeen on edunvalvontajärjestö ja valvovan työntekijöiden etuja tukemalla vasemmistopuolueita. Siksi lienee yhtä luonnollista, että SAK antaa vaaliapua SDP:lle kuin että teollisuus ja työnantajat tukevat kaikin käytettävissä olevin voimin Kokoomusta. Tämänjälkeen tavallinen palkansaaja voi sitten miettiä kumman leirin kanssa hänellä on enemmän yhteisiä etuja. Oma yhteiskunnallinen julkaisutuotantomme olisi saatava tätä tavoitetta tukien mahdollisimman nopeasti käyntiin, hyvistä ideoista huolimatta vastapaino EVA:lle on jäänyt ainakin toistaiseksi realisoitumatta. Kiitos!