Puhe oikeistolle

Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry vietti lauantaina 85-vuotisjuhliaan. Vanhalla ylioppilastalolla pidetty juhla keräsi yhteen niin ylioppilasliikkeen kuin sidosryhmien toimijoita. Ohjelmassa oli Tasavallan presidentin hienon juhlapuheen, jossa hän painotti mm. ylioppilaiden vastuuta laajemmasta yhteiskunnasta ja maailmasta, sekä kehitysyhteistyösitoumusten täyttämistä, lisäksi puheet oikeistolle ja vasemmistolle, joista edellisestä vastasi allekirjoittanut ja jälkimmäisestä kollega oikealta, Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan puheenjohtaja Jussi Salonranta. Neuvoksi puheeseen valmistautuessa oli annettu: "provokatiivinen, mutta huumorilla". Ohessa siis näiden ohjeiden pohjalta lauantai-iltana pidetty puhe.

Puhe oikeistolle

Hyvät kuulijat! Ja erityisesti joukossanne istuvat tulevat neuvokset ja neuvoksettaret, joka olette, ainakin omasta mielestänne tämän valtakunnan sorretuin paaria, jolta yrittämisen into sekä kaikki mahdollinen kannustin pyrkiä kohti suurempaa vaurautta, onnea ja iloa on tasapäistävällä yhteiskunta- ja koulutuspolitiikalla viety, sanalla sanoen, kansamme ja maamme nouseva oikeisto!

Suomalaisen oikeiston historia on aatteellisten tappioiden historiaa. Luokaamme aluksi katsaus viime vuosisadalle. 1900-luvun alussa laajat osat suomalaista oikeistoa erityisesti elinkeinoelämässä vastustivat Suomen itsenäistymistä, koska se uhkasi heidän bisneksiään Pietarin suunnassa. Tämän jälkeen poliittinen oikeisto oli innostunut kuninkaasta, jota riittävän siniveren puuttuessa omasta torppari- ja työmieskansasta haettiin Saksan maalta saakka. Aivan putkeen ei tämäkään sitten lopulta mennyt. Sinänsä on myönnettävä, että lehdistön kannalta tapahtunut valinta oli harmillinen. Moni katselisi päivittäisestä roskalehdestään mieluummin otoksia 20-vuotiaasta bileprinsessa Marjatasta Monacon jahdilla, kuin kamerakännykkäkuvia Matista ja Mervistä Jalasjärven Essolla. Myös tilanne, jossa keltainen lehdistö on kunnollisten kuuluisuuksien puutteessa pakotettu puhumaan Timo T.A. Mikkosesta (kok.) ja hänen nuorikostaan (kok.) "kuninkaallista säihkettä omaavana pariskuntana" on kaikin kuviteltavissa olevin tavoin erittäin valitettava ja murheellinen.

Hyvät kuulijat. Kun maasta siis oli, laajojen oikeistopiirien siihen asti ajamien tavoitteiden vastaisesti tullut itsenäinen tasavalta, omi se kansallisuusaatteen ja kielsi toisinajattelun. Suomalaisen oikeiston valtakaudella, eli kunniakkaalla 30- ja sittemmin 40-luvuilla oltiin tässäkin tilassa tekemässä suurta Suomea, toisten selkänahalla. Kuten arvattavaa, jäi seuramatka Uraliin hieman kesken eivätkä ilmatkaan suosineet. Sotien jälkeen Suomessa elettiin ns. vaaran vuosia ja moni porvariston edustaja siirtyikin odottelemaan aikojen rauhoittumista ulkomaille pääomineen. Takaisin palattiin kovaa verotusta valittelemaan, kunhan sosialidemokraatit olivat ensin estäneet maan ajautumisen kommunistien käsiin. Tässähän ei luonnollisestikaan ollut kyse vapaamatkustajuudesta eikä vastuun pakoilusta, vaan ainoastaan arvokkaan pääoman isänmaallisesta turvaamisesta ja me toisten luontaista etevämmyyttä ja ahkeruutta kadehtivat pahanilmanlinnut saisimme olla vain onnellisia tällaisesta kaukonäköisyydestä.

Hyvät kuulijat. Suomalaisen oikeiston kamppailu mm. valtion omistusta vastaan on historiallisesta näkökulmasta varsin mielenkiintoinen. On aiheellista kysyä, olisiko Suomessa nykyisen kaltaista yrityselämää tänä päivänä laisinkaan, ellei valtio olisi ottanut niin vahvaa roolia taloudessa? Koko suomalainen innovaatiojärjestelmä ja hyvinvointi on syntynyt varsin valtiovetoisesti. Historiallisesti ajatellen tämä oikeistovoimien kauhistelema ja parjaama valtio on luonut suuren osan metsäteollisuutta, metalliteollisuutta, kemian teollisuutta ja niin edelleen.

Kaikesta sosialismilla pelottelusta huolimatta ainoa asia, joka on Suomessa sosialisoitu, on suuryrittäjäriski. Valtio on maksanut kymmeniä miljardeja pankinjohtajien munauksista, vaikka niitäkin yritysmaailma on yrittänyt väittää poliitikkojen syyksi. Valtio on investoinut sellaisia määriä yhteistä rahaa elektroniikan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, että ne, jotka ovat tarpeeksi rikkaita osakkeita omistaakseen, ovat vuolleet Nokian osakkeilla kultaa. Ja kun valtion voimin rakennetut nesteet ja kemirat menestyvät riittävän hyvin, vaatii oikeisto niitä yksityistettäviksi ja pitää valtion yritystoimintaa sopimattomana katsoen kykenevänsä itse paljon parempaan. Joku kateellinen ja ahdasmielinen, jota toisten pärjääminen häiritsee, voisi pitää tällaista näkemystä joko suuruudenhulluutena tai toivottoman itsetuhoisena käyttäytymisenä. Totuus on, että ilman valtion yritystoimintaa me eläisimme edelleenkin metsästyksellä ja kalastuksella. Toisaalta tätähän hirviä metsästävät ja Tenon lohta nostavat neuvokset ja muut oikeistopamput oikeastaan tälläkin hetkellä tekevät.

Arvoisat kuulijat! Kuten olemme voineet kuulla, ei historiallinen track record poliittisen oikeiston kohdalla ole ollut häävi. Aikana, jolloin kansainvälinen vasemmistolainen liike kasvatti Nelson Mandelan, Olof Palmen sekä Suomen ensimmäisen naispresidentin Tarja Halosen, ovat poliittisen oikeiston kärkihahmoina häärineet sellaiset sydämemme valloittaneet veitikat kuin Augusto Pinochet, George W. Bush sekä Ilkka Kanerva. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oikeistovoimien tulevaisuus voisi olla valoisampi. Näinä joustavuuden merkitystä korostavina aikoina tietynlainen takinkääntökyky voidaan nähdä tavoiteltavana hyveenä. Suomalainen oikeisto onnistunut käytännöllisesti koko maan historian ajan olemaan joka kerta hävinneen idean puolella sekä vastustamansa uudistuksen tultua suosittuna ja toimivana voimaan ottamaan kunnian koko hankkeesta. Kokoomus, joka on koulutuspolitiikassaan perinteisesti aina vastustanut koulutuksen laajentamista ja joka vastusti sittemmin kunniaa niittänyttä peruskoulu-uudistusta henkeen ja vereen, esiintyy nykyisin mielellään koulutus- ja sivistyspuolueena. Moiselle kameleonttiasenteelle luulisi pätkätyömaailmassa löytyvän paljonkin kysyntää.

Arvoisat kuulijat. Myös rohkaisevaa kehitystä poliittisen oikeiston suunnasta on havaittavissa. Ainakin viime presidentinvaalien teemojen mukaan kokoomus on löytämässä työväen asian. Työväen presidentin äänisaaliita tarkastellessa oli myös mukava pistää merkille eräs sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion aikaansaama yhteiskunnallinen edistysaskel. Nykyisellään huomattavan moni työväen edustaja näyttää kykenevän asumaan palkoillaan Westendissä tai Munkkiniemessä. Aidosti iloisena ja vakavasti puhuen on kuitenkin ollut hienoa havaita työmarkkinakysymysten ja ammatillisen edunvalvonnan, arvoliberalismista ja ulkomaalaismyönteisyydestä puhumattakaan, saaneen huomattavan vahvan sijan erityisesti opiskelevien kokoomuslaisten sydämessä. Hyvinä esimerkkeinä toimivat molemmat ylioppilasliikkeen näkyvät kokoomusvaikuttajat, SYL:n puheenjohtaja Ilkka Wennberg, sekä arvoisa kollega, Tuhatkunnan puheenjohtaja Jussi Salonranta. Molempien kanssa tulee välillä oltua niin paljon samaa mieltä monista asioista, että tekee mieli huutaa, tulkaa pois sieltä oikealta, teistähän saadaan hyvää vahvistusta työväenliikkeen oikeaan siipeen.

Hyvät kuulijat. Suomea pidetään konsensusyhteiskuntana. Jonkun mielestä se on haukkumasana, mutta kun vakavasti puhutaan, moista nimitystä voidaan oikeastaan pitää kunnianosoituksena. Meikäläisessä poliittisessa keskustelussa ollaan vuosien saatossa usein pyritty, ja myös kyetty, luomaan näkemyksiä, jotka ovat saavuttaneet koko poliittisen kentän tuen. Se on ehkä eräs syy siihen, miksi maamme on, vielä tänäkin päivänä, harvinaislaatuisen tasa-arvoinen. Tällaisiin ratkaisuihin tulee jatkossakin mahdollisuuksien mukaan pyrkiä.

Poliittisia eroja tulee aina olemaan, ja niitä pitää olla, mutta on tärkeää, etteivät ne muodostu yhteistyötä ja dialogia estäviksi tekijöiksi. Suomessa on niin työläisen ja talonpojan, kuin työn ja pääomankin hallitusyhteistyössä kyetty suuriin saavutuksiin. Talonpojan ja pääoman lyödessä kättä viimeksi 90-luvun alussa työttömyys räjähti käsiin, maa syöksyi hallitsemattomaan velkakierteeseen ja kansa kutsui sosialidemokraatit takaisin valtaan neljän vuoden oppositiokauden jälkeen maanvyörymävoitolla, mutta eipä tuosta nyt sen enempää. Demokratiassa kaikki valinnat ovat mahdollisia, mutta kehottaisin äänestyspäätöksiä tehtäessä ja hallituspohjia suunnitellessa tässäkin kysymyksessä ottamaan mallia historiasta. Kiitos!