Kunta- ja palvelurakenneuudistus tarvitsee Varsinais-Suomessa uuden alun. Alueilta ja kunnista on kaikunut useita rohkaisevia viestejä liikkeelle lähteneistä liitosselvityshankkeista. Sen sijaan Suomen pirstaloituneimman kuntarakenteen omaava Turun seutu loistaa näistä uutisista poissaolollaan. Päälinjaksi muotoutunut kuntamalli; työssäkäyntialueeseen perustuva peruskunta on jäämässä haaveeksi Turun kehyskuntien kääntyessä etsimään yhteistyötä mieluummin keskenään kuin Turun kanssa.On selvää, ettei valtion taholta voida sallia sellaista kehitystä, jossa kehyskunnat "saartavat" keskuskaupungin. Alueen elinkeinoelämän veturin eristäminen ja sen sitä kautta tapahtuva hiipuminen on varmin tapa saattaa koko seudun talous ja hyvinvointi syöksykierteeseen, josta ei hyödy kukaan. Tällaisella toiminnalla myös varmistetaan huonon maankäyttöpolitiikan jatkuminen sekä se, ettei turhaa byrokratiaa aiheuttavia kuntayhtymiä päästä purkamaan. Syyksi kehyskuntien liittymiseen nimenomaan keskuskaupunkiin ei kuitenkaan riitä keskuskaupungin ongelmien ratkaiseminen, vaan yhteistyöstä on koiduttava hyötyä kaikille siihen osallistuville.
Turun olisi kyettävä artikuloimaan se, mitä hyötyä siihen liittymisestä on vauraille kehyskunnille. Siksi tarkastelukulman on koskettava koko seutukuntaa, pääpainon ollessa elinkeinopolitiikassa, maankäytössä sekä palveluiden järjestämisessä. Mallia tämänkaltaisesta lähestymistavasta antaa Salon seutu. Kuntalehdessä 3/2006 esitellään laajasti Salon sekä sen kymmenen ympäryskunnan yhteenliittymissuunnitelmia. Toteutuessaan suur-Salo olisi 63 000 asukkaallaan maan 11. suurin kaupunki. Elinvoimainen keskuskaupunki säteilisi ympärilleen vaurautta ja nostaisi koko alueen vuosikatteen plussan puolelle.
Erityisen porkkanan liitokselle tuo kuitenkin mahdollisuus elinkeinopolitiikan tehostamiseen kaupunkiseutujen välisen kilpailun kiristyessä, ei niinkään kuntien välinen tulontasaus. Jo nyt Salon työpaikkaomavaraisuus on huomattava. Onkin aiheellista kysyä, miksi vaikkapa sellaiset ict-alan yritykset, jotka haluavat hyödyntää nopeita liikenneyhteyksiä Helsinkiin, eivät jäisi tehokkaan elinkeinopolitiikan Saloon? Eripurainen Turun seutu ei kykene vastaavalla tavalla houkuttelemaan kasvavia yrityksiä alueelleen, järkevästä maankäytöstä puhumattakaan.
Naapureilta oppimisessa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin. Mikäli jossain muualla asiat osataan hoitaa järkevästi, yhteistyössä uhkailun ja epäluuloisuuden sijasta, kannattaa niistä ottaa mallia. Salon seutu näyttää hyvää esimerkkiä monille Turun ja sen ympäristökunnan päättäjälle.
Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 13.3.2006.
Tekstit
2 kommenttia:
Vastaavanlaisia ongelmia kuin Turussa on myös esim. Oulussa jossa ympäryskunnat antoivat täystyrmäyksen Suur-Oulu -kaavailuille. Haluavat kerätä piantaloihinsa hyvät veronmaksajat ja antaa Oulun vastata sosiaalisista ongelmista.
Samaa ongelmaa on nähtävissä siellä sun täällä. Oma tilanteensa on tietysti Vaasa, jota uhkaa kieliriita. Ympäristön ruotsinkieliset kunnat aikovat muodostaa ruotsinkielisen piiritysrenkaan Vaasan kaupungin ympärille. Vaikeaksi menee monin paikoin. Toki rohkaiseviakin esimerkkejä, etunenässä Salo, löytyy.
Uhkana luonnollisesti onkin myös homman hajoaminen käsiin, kun toisaalla kyetään uudistuksiin ja toisaalla pidetään härkäpäisesti kiinni vanhasta. Samalla on ratkaisematta kysymys siitä, mitä tapahtuu niille kunnille, joita kukaan ei partnerikseen huoli. Valtioko ne hoitaa? Vai pakkoliitos? Selvää kuitenkin lienee, että jotain näillekin paikkakunnille pitää tehdä. Nyt tätä kysymystä väistellään.
Lähetä kommentti