keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2006

Yhteiskuntavastuun petollisuudesta

Viime päivien uutisia ovat korostuneesti hallinneet tiedot jätti-irtisanomisista. Yli 3000 suomalaista menettää työpaikkansa metsäteollisuudessa. UPM Kymmene osoitti kouriintuntuvalla tavalla, että vain riittävä kotimainen omistus, jos sekään, sitoo tuottaviakaan yrityksiä Suomeen, mikäli muualta on nostettavissa parempaa tuottoa. Useat eturivin poliitikot, näkyvimpänä UPM-osakkeensa vastalauseena irtisanomisille myynyt ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ovat peräänkuuluttaneet paljon kaivattua yritysten yhteiskuntavastuuta.

Suomalainen yhteiskunta on vaikean tilanteen edessä. Eduskunnalla parlamentaarisena lainsäätäjänä ja periaatteessa maan korkeimpana päätöksiä tekevänä elimenä on vain marginaalisia mahdollisuuksia vaikuttaa globaalin markkinatalouden toimintaan. Kokonaisten paikkakuntien elämä on uhattuna, eikä valtiolla nykymuodossaan ole juuri keinoja auttaa, lukuunottamatta työvoimatoimiston sivukonttorin avaamista Kuusankoskelle. Tämä on ehkä se syy, miksi yhteiskuntavastuusta on puhuttu niin paljon, on katsottu, ettei muita keinoja vaikuttaa ole. Totuus voisi kuitenkin olla toisenlainen.

Kaiken tämän keskellä olisi kyettävä erottamaan kaksi asiaa. Puhuttaessa yritysten yhteiskuntavastuusta on huomattava, ettei yritykseltä, yritysmuotona, voida odottaa minkäänlaista yhteiskunnallista moraalia. Yritys on puhtaasti juridinen olento. Toki voimme pyrkiä keskustelulla vahvistamaan yritysten toimista vastaavien henkilöiden moraalista omaatuntoa, mutta omistuksen ollessa yhä useammin ulkomaista ja institutionaalista, karkaa tämäkin kortti käsistä.Tämän vuoksi yritysten yhteiskuntavastuun hokeminen on tyhjää puhetta eikä hyödytä ketään.

Lopullinen vastuu ei ole yrityksillä, vaan lainsäätäjällä, joka ei voi jäädä odottamaan, että yritykset toimisivat automaattisesti jonkinlaisen yhteisen hyvän eteen. Ne tekevät niin vain silloin, kun siitä on niille joko suoraa taloudellista tai imagollista hyötyä. Kun hyödyt muunlaisesta käyttäytymisestä ylittävät nämä, muuttuu myös käytös. Lakeja tulee säätää siten, että yrityksille ja niiden toiminnalle voidaan asettaa rajoja ja että kansalaisia kyetään suojelemaan markkinatalouden vaaroilta. Tämä ei voi jäädä yritysjohtajien omantunnon varaan. Sama koskee myös omistajuutta. Palkansaajien ja valtion omistusta pörssiyhtiöissä on pyrittävä mahdollisimman nopeasti lisäämään. Vain tätä kautta voimme vakavissamme pyrkiä kohti sellaista markkinataloutta, joka noudattaa muutakin kuin osakkeenomistajan välitöntä etua.

Kolumni julkaistu Kaarina-lehdessä 15.3.2006

9 kommenttia:

Nina Nygren kirjoitti...

[ Kun nyt kerran löysin sun blogisi niin tartteehan sitä välillä kommentoida. :) ]

Demaripoliitikoiden maansuru UPM:n tehtaiden sulkemisien johdosta tuntuu melkoisen tekopyhältä, kun valtio (Lue: VVM) samaan aikaan painostaa ministeriöitä, yliopistoja ja puolustusvoimia vähentämään henkilöstöä paljon suuremmalla määrällä kuin UPM näillä päätöksillä. Eli eipä taida valtion omistus jne. paljon pelastaa, jos rahalla ja budjetilla on se kaikkein suurin valta myös valtakunnanpolitiikassa... :)

Mutta eipä mullakaan mitään helppoja lääkkeitä ole... :)

Petri Mustakallio kirjoitti...

Tehtaiden sulkemisista uutisoidaan nykyään paljon, mutta on hyvä muistaa ettei elinkeinorakenteen muutos ole meille mikään uusi asia eikä kyse ole mistään "tämän ajan trendistä". On myös hyvä muistaa että työpaikkoja syntyy koko ajan selvästi enemmän kuin uusia työttömiä - mitenkään väheksymättä sitä inhimillistä hätää, mikä näihin liittyy.

Lisäksi on syytä muistaa se, että Pohjoismaissa on saavutettu kilpailukykyinen dynaaminen talous sekä sosiaalinen tasa-arvo siinä, että meillä ei ole torjuttu rakennemuutoksia vaan tuettu yritysten sijaan ihmisiä. Esimerkiksi vähän aikaa sitten sovittu muutosturva on hyvä esimerkki tästä: autetaan ihmisiä selviämään ja uudelleentyöllistymään. Saksalainen ja Etelä-Eurooppalainen malli olisi syytää tukea kannattamattomille yrityksille. Sillä pelataan aikaa, mutta ei saavutetaan huonompia tuloksia.

Mikael kirjoitti...

Onpa sulla hieno blogi!

Minua jäi mietityttämään seuraava lause: "Lakeja tulee säätää siten, että yrityksille ja niiden toiminnalle voidaan asettaa rajoja ja että kansalaisia kyetään suojelemaan markkinatalouden vaaroilta." Mitä ne semmoiset lait pitävät sisällään? Tarkoitatko irtisanomisturvaa, ympäristölainsäädäntöä, vai mitä?

Yhteiskuntavastuu kalskahtaa kieltämättä hieman ontolta, mutta eikö työntekijöillä ole oikeus vaatia eettisiä pelisääntöjä yritysjohdolta? Kyllä minun mielestäni vastuuta voi peräänkuuluttaa esim. siinä miten ja millä aikavälillä päätöksistä tiedotetaan. UPM:n kokoisella yrityksellä on mielestäni velvollisuus kertoa ajoissa kunnille ja työntekijöille suunnitelmistaan, että ei synny tällaista paniikkia!

Valtion omistajuudesta olen samaa mieltä, mutta kyllä valtionkin on parannettava toimintatapojaan. Fortumin optiosotku on kuvaava esimerkki siitä, minkälaista "amatöörien puuhastelua" valtion omistajapolitiikka välillä on!

Tuomo Järvelä kirjoitti...

"Puhuttaessa yritysten yhteiskuntavastuusta on huomattava, ettei yritykseltä, yritysmuotona, voida odottaa minkäänlaista yhteiskunnallista moraalia. Yritys on puhtaasti juridinen olento"

Suorasukaisuudessaan aina yhtä hyvää tekstiä. Yrityksen primääritarkoitus on aina ollut tuottaa tulosta omistajilleen. Ei työllistää.

Ainut ylimääräinen "yhteiskuntavastuu" syntyy korkeintaan yrityksien päätöksentekijöiden omasta moraalista ja arvoista.

Yksilö voi ohjata päätöksiä ainoastaan omilla ratkaisuillaan, kulutusvalinnoilla. Näillä nyt taasen ei ole liiemmin merkitystä metsäyhtiöiden tapauksessa.

Rakennemuutos on todellisuutta, eikä sen edessä pullikointi liiemmin auta. Suomessa perusteollisuuden osuus bkt:stä on länsisen Euroopan korkeimpia.

Valtionomistuksen lisääminen kuulostaa toimena lähinnä samalta kuin pullikointi maataloustukien osalta. Viivytetään väistämätöntä hyvin kalliisti.

Kannattamatonta tuotantoa ei kannata väkisin ylläpitää, se ei ole kenenkään edun mukaista. Näennäisyritystoiminnasta on liian huonoja esimerkkejä 80-luvun lopulta, jolloin illuusiot hajosivat palasiksi idänkaupan romahdettua.

Ainoastaan koulutuksen optimoimisella, riittävän suurilla panostuksilla tutkimukseen ja infran kehittämisellä yhteiskunta voi selvitä siirtymisessä post-teolliseen talousrakenteeseen.

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Hyvin kirjoitat ajankohtaisesta aiheesta. Suomalaisen omistamisen arvo ja merkitys on kiinnostava kysymys. Pitäisikö lainsäätäjien pakottaa raha enemmän kuin nykyään pysymään Suomessa? Millaisia mekanismeja siihen on (yhteisöjen, kuten ay-liikkeen sijoitukset, eläkerahastot, työntekijöiden omistajuus etc.)?

Kuten eilen sinulle naljailin, niin myös Ekin toiminta oli helposti otettavissa hampaisiin. Aamun Hesari antoikin sitten paukkua siitä, miten tekopyhää Ekin toiminta on ja parempi vaihtoehto olisi ollut voiton sijoittaminen esimerkiksi kehitysyhteistyöhön. Anyhow, tämänkaltainen korkean profiilin protestointi on suhteellisen harvinaista ja toivon mukaan selventää ihmisille kuinka yksinkertaisesta mekanismista on kyse. Jos omistamasi yrityksen toiminta ei herätä mielihyvää, niin sijoita muualle.

Oma kysymyksensä on seurata sitä, millaiseksi vaalikysymykseksi tämä irtisanomisilmoitus (ja seuraavat) muodostuvat. Keskustelu saattaa hyvällä tuurilla laajentua koko kansainvälistä kehitystä tarkkailevaksi. Se olisi hienoa se.

Jukka kirjoitti...

Arto,

Erittäin mielenkiintoinen pointti tuo vaalikysymys. Ottaen huomioon että Stora Ensosta valtio omistaa n. 7% ja Storan chief on jäämässä eläkkeelle, herää kysymys että uskaltaako Stora tehdä samanlaisia ratkaisuja kuin UPM. Tämä puolestaan herättää kysymyksen että miten Storan osake kehittyy suhteessa UPM:ään.

Ei jumalauta nyt mä kuulostan ihan pankkiirilta, ja tämä on aivan väärä paikka sille.

Esa Suominen kirjoitti...

Hienoa, keskustelua! Joo, asiahan on luonnollisesti monitahoinen. Valtion omistuksella en tarkoitakaan sellaista tilannetta, jossa valtio alkaisi sosialisoida tyhjeneviä tehtaita tai luomaan jonkinlaista korvaavaa yritystoimintaa, vaan esimerkiksi sijoittamaan kasvaviin ja kehittyviin aloihin esim. erilaisten rahastojen kautta. Tätä kautta voitaisiin stimuloida yrityselämää. Usein hyville ideoille voi olla vaikea löytää starttipääomaa, valtio voisi ehkä tukea tällaista toimintaa (näinhän se jo tekeekin, mutta vielä rohkeammin).

Liika voivottelu on luonnollisesti turhanpäiväistä, sillä aikoinaan terva oli tämän maan vientituote numero 1 ja senkin markkinan katoamisesta ja teollisuuden tuhoutumisesta selvittiin. Pete alleviivaa hyvin: tuetaan ihmisiä rakennemuutoksessa, ei kannattamattomia yrityksiä. Mikaelin kysymykseen vastaisinkin; kehittämällä muutosturvaa, pidentämällä oppivelvollisuutta, takaamalla kaikille mahdollisuudet aitoon elinikäiseen oppimiseen, sosiaaliturvaan jne. Näiden rahoittamiseen pitää elinkeinoelämän osallistua.

Valtio ei ole laisinkaan yksityisiä parempi; liian monessa suunnassa tuottavuusohjelmaa on kohdeltu pelkkänä henkilöstön vähentämisohjelmana. Tuottavuutta luonnollisesti pitää valtiolla ja kunnissa kyetä parantamaan, se on selvä, mutta ennen kaikkea paremmalla tekniikan hyödyntämisellä jne. Toisaalta olisin vähemmän huolissani tohtorien saneeraamisesta suurten kaupunkien yliopistoista kuin ammattikouluja käymättömien tehdastyöläisten pois potkimisesta Voikkaalla. Edellisten mahdollisuudet ja kyvyt hankkia uutta työtä kun ovat kaikin tavoin jälkimmäisiä paremmat. Tämä ei siis toki tarkoita, etteikö heidän huoleensa tulisi suhtautua vakavasti ja etteikö tuottavuusohjelma sisältäisi kritisoitavaa ainesta ja täysin perusteetonta haaveilua siitä, että "less is more" aina kun puhutaan henkilöstömääristä.

Mustakallion Pete kirjoitti...

Valtiovallan vastuusta ja "esimerkistä" on tietyllä tapaa ironinenkin esimerkki Puolustusvoimat joka käy yt-neuvotteluja yli 6 000 palkollisen vähentämisestä ja samaan aikaan pistää aikasten paljon pätäkkää kampanjaan, jolla rekrytoidaan nuoria kouluttautumaan alalle.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista keskustelua!

Valtion henkilöstöpolitiikan ja julkisessa keskustelussa on kiinnostavia eroja Suomen ja Ruotsin välillä. Samaan aikaan kun Suomessa valtion henkilöstöä vähennetään, niin Ruotsissa tehdään päin vastoin (en tosin vielä ole perehtynyt heidän perusteluihinsa). Ja kun Suomessa julkisen sektorin toiminnassa ja sen kehittämistä tuottavuuus on se maaginen sana, niin ollaan Ruotissa jo siirrytty keskustelemaan demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta. Tosin retoriikalla on taipumus muuttua nopeammin kuin todellisuudella :)

Hiltu