maanantaina, huhtikuuta 10, 2006

Keppia vai porkkanaa?

Ranskan uudet työlait toivat nuoret kaduille. Kuten usein ennenkin, katua piti myös kuunnella ja hallitus joutui perääntymään. Ensisilmäykseltä Ranskan tapahtumat vaikuttavat jälleen uudelta esimerkiltä suurten euromaiden kyvytttömyydestä uudistua. Tämä kuva on kuitenkin virheellinen. Wolfgang Munchau kirjoittaa Financial Timesissa 26.3. useimpien työmarkkinaekonomistien olevan asiassa pikemminkin opiskelijoiden kuin hallituksen puolella.

Työmarkkinoiden jakaminen kahteen kastiin sekä tarpeettoman uuden lain säätäminen toimii tavoitettaan vastaan. Työnantajille ei synny minkäänlaisia kannusteita vakinaistaa työsuhteita ja tätä kautta hyvinvointijärjestelmän rahoitus järkkyy. Huonoa talouspolitiikkaa ja yhteiskunnallista luottamuspääomaa murentavaa toimintaa.

Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot tarvitsevat uudistumista, muttei välttämättä jatkuvien heikennysten kautta. Monesti hyvinvointivaltion alasajoon liittyvät tekijät pikemminkin pahentavat tilannetta. Ranskan tapaisen lain säätäminen tarkoittaisi esimerkiksi nuorten naisten entistäkin pahempaa syrjäytymistä työmarkkinoilta tilanteessa, jossa työllisyyden ja tasa-arvon nimissä heidän asemaansa tulisi pikemminkin vahvistaa.

Mistä sitten vastaus? Esimerkkinä Euroopalle voisivat toimia pohjoismaat. Taloudellinen suorituskyky yhdistyy näissä valtioissa hyvään sosiaaliturvaan sekä julkisen sektorin merkittävään rooliin talous- ja yhteiskuntapolitiikassa. Pohjoismaiset mallit ovat ennen kaikkea joustavia ja panostavat tuottavuuteen. Olennaista ei ole helppo irtisanottavuus vaan työllisyyspolitiikka sekä panostaminen työntekijöiden osaamistasoon.

Yhteiskunnallisia uudistuksia on valmisteltava laaja-alaisesti ja avoimesti, ei piilossa ja ylhäältä päin sanellen kuten Ranskassa. Kolmikanta on tällainen yhteisen sopimisen väline. Tämä luo luottamuspääomaa, joka on elintärkeää kansallisen edun kannalta. Kyse on kokonaisyhteiskunnallisesta ohjauksesta, jossa ihmisiä ei kohdella ongelmina, vaan heihin uskotaan ja heihin halutaan panostaa.

Sosialidemokraattien on pidettävä päänsä kylmänä, kun suomalaisessa keskustelussa aletaan jälleen vaatia työntekijöiden aseman heikentämistä osana kilpailukykytalkoita. Pohjoismainen malli toimii. Tämä olisi saatava näkyviin myös Suomen EU-puheenjohtajakaudella. Aika on käytettävä täysimääräisesti hyväksi markkinoimalla pohjoismaista mallia Lissabonin strategian toteuttamisen välineenä. Vaxholm-tapauksia, joissa avoimia järjestelmiä kohtaan hyökätään, ei tarvita lisää, vaan huomio on kiinnitettävä julkisen sektorin rooliin mahdollisuuksien takaajana.

Kolumni julkaistu Uutispaiva Demarissa 10.4.2006, kuvalahde UNEF

3 kommenttia:

Mustakallio Pete kirjoitti...

Tuoreen uutisen mukaan "katu" selätti hallituksen. Eläköön siis kansalaistoiminta!

Ranska korvaa kiistellyn lain nuorten työllistämistoimilla
( 10.4. 11:37 )

Ranskan presidentti Jacques Chirac ilmoittaa korvaavansa kiistellyn nuorisotyölain uusilla nuorten työllistämistoimilla.

Chirac päätti nuorisotyölain vetämisestä takaisin keskusteltuaan pääministeri Dominique de Villepinin ja muiden hallitsevan UMP-puolueen johtohenkilöiden kanssa aamulla.

Chiracin mukaan tarkoituksena on auttaa heikoimmassa asemassa olevia nuoria löytämään työtä. (STT

Mikael Hiltunen kirjoitti...

Ranskan tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Tietääkseni samanlaisia tiukennuksia on esitetty myös m.m. Ruotsissa ja Saksassa.

Suomessakin on kunnostauduttu tässä asiassa. Elinkeinoelämän keskusliiton
apulaisjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen ehdotti, että Suomen nuorille pitäisi työelämässä asettaa kahden vuoden koeaika, nykyisen neljän kuukauden sijaan. Inkeroinen perusteli ehdotustaan seuraavasti: ”Koeajan pidennys parantaisi työllistämisedellytyksiä, kun henkilökunnan palkkaamisesta yrittäjälle koituva riski pienenisi” (lähde: Ilja Suvanto).

SONKin ja Demarinuorten pitäisi mielestäni ottaa tiukasti kantaa EK:n hyökkäykseen!

J Erra kirjoitti...

Ranskassa hallitusta tosiaan nöyryytettiin kaduilla. Mutta täytyy muistaa, että siellä sellainen toiminta on vakiintunut tavanomaiseksi osaksi poliittista toimintaa. Ranskassa vallankumousten lopputulos on aina ollut piirun verran radikaaliin suuntaan, toisin kuin eräissä muissa maissa.

Nuo EK:n ehdottelut ovat mielestäni kaiken kaikkiaan melko kummallisia. Näkemyksen täytyy olla todella lyhytnäköinen, jos rakentava ajattelu päättyy tuolle tasolle. Yhteiskunta tarvitsee mitä suurimmassa määrin yksityisiä pääomia. Mutta niin tarvitsevat myös yksityiset pääomat sitä yhteiskuntaa ympärilleen.

Kysymyshän on pohjimmiltaan mitä suurimmassa määrin lainsäädännöllinen. Tällä hetkellä vallinnee poliittinen yksimielisyys siitä, että nykyinen pohjoismainen hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan traditio on jatkamisen arvoinen. Myös ensi vaalien jälkeinen hallitus on rakennettava näiden periaatteiden varaan.