Euroopan ja suur-Turun kevät

Kevät on jo pitkällä ja eduskunnassa auringon lisäksi mielialoja lämmittävät ja osin jopa kuumentavat kuntarakenne sekä EU:n perustuslaillinen sopimus. Puheenjohtajuuskausi tuo huomattavaa painetta sopimuksen ratifiointiin ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puolella kyseessä on hallituksen uskottavuus. Pelissä on paljon, eikä pelin politiikalta vältyttäne kummassakaan asiassa, vaikka muuta toivoa sopisi.

Perustuslaillinen sopimus, kaikessa epätäydellisyydessään on selkeä edistysaskel niin demokratian kuin avoimuudenkin tiellä. EU tarvitsee selkeyttävää sääntöuudistusta. Suomen liittyminen niiden maiden joukkoon, jotka kannattavat paitsi syvempää, myös parempaa integraatiota, on tärkeä viesti siitä huolimatta, ettei sopimus sellaisenaan koskaan tulekaan voimaan. Sisällöstä on todettava, että vanhan sananlaskun mukaan "paras on hyvän pahin vihollinen". Tämä pitää paikkansa myös tässä tapauksessa.

Sopimuksen lopullinen kohtalo on vielä auki, sillä näkemyksiä kohta 27 maan unionissa on useita. Suomen kaudella on syytä saada aikaan jonkinlaisia johtopäätöksiä asiasta. Haastetta riittää. Kansainvälisessä viitekehyksessä onkin mielenkiintoista huomata, että oikeiston hallitsemassa Ranskassa luonnosta kritisoitiin markkinaliberalistiseksi, kun taas demarivetoisessa Britanniassa sitä pidettiin monin paikoin aivan liian sosialistisena. Eräänä vaihtoehtona keskusteluissa tulee varmasti elämään eräänlainen karsittu versio sopimuksesta, jota ei enää kutsuttaisi perustuslaiksi.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen osalta eletään ratkaisevia aikoja. Haasteissa olevan uudistuksen osalta eduskunnassa on kuultu huomattava määrä viisastelua sen kuuluisan takin teosta, josta ei "saatu tuluskukkaroakaan". Tämä kritiikki on kuitenkin osin aiheetonta, maassa on menossa lukuisia yhdistymis- ja yhteistyöselvityksiä, joita ei varmasti olisi saatu aikaan ilman selkeää poliittista viestiä. Kunnanäidit ja –isät ovat nyt liikkeellä ja innostuneita. Heitä voisi olla vaikea saada uudelleen mukaan, mikäli nyt ei saada selkeää tulosta aikaan.

Turun seutu kärsii heikosta väestönkehityksestä, eikä talouden tunnusluvuissakaan ole hurraamista. Muutoksia ja kehittämistä siis tarvitaan, muuten eivät palvelut pelaa eikä työpaikkoja synny. Kuntauudistuksen yhteydessä olisi erinomaisen tärkeää kyetä luopumaan nyt yksilöinä jostain saadaksemme pitemmällä aikavälillä kaikki yhdessä enemmän. Siinä mielessä tilanne muistuttaa EU:iin liittymistä, vain mittakaava on erilainen. Kaarinan kohdalla tämä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa, hyvin suunniteltuun tahtiin toteutettua kuntaliitosta Turun suuntaan. Tarvitaan johtajuutta. Kuka käynnistäisi "Suur-Turun kevään"?

Kolumni julkaistu Kaarina-lehdessä 7.6. 2006