Kuntauudistus

Synnytys oli pitkä ja vaikea, mutta tulokas tervetullut. Jo enemmän tai vähemmän mahdottomaan solmuun ajautuneelta vaikuttanut kunta- ja palvelurakenneuudistus sai tänään iltapäivällä alustavan muotonsa puitelaissa. Vaikkei esitys täydellinen olekaan, voidaan sen katsoa pääpiirteiltään vastaavan tarkoitustaan. Oleellisimpia ovat työssäkäyntialueeseen perustuvan peruskuntamallin muodostuminen lähtökohdaksi sekä palveluiden tuottaminen lähtökohtaisesti nykyistä laajemmalla väestöpohjalla ilman pakkoyksityistämisiä tai henkilöstön aseman heikennyksiä.

On enemmän kuin toivottavaa, että tänään saavutettu ratkaisu sysää nopeaan liikkeeseen ympäri maata tällä hetkellä jäissä olleet liitosselvitykset. Taloudellisten kannustimien on syytä olla huomattavat tämän tukemiseksi. Valtiollisen ohjausvallan lisäämistä olisi ollut miellyttävä nähdä enemmänkin, tällaisenaan uudistus antaa lähinnä linjauksia ja tavoitteita toimeenpanovastuun säilyessä edelleen kunnilla. Vaikka kaupunkikeskusten asema uudistuksessa vahvistuukin, olisi erityisesti pk-seudun osalta ollut mukava nähdä vieläkin vahvempia ratkaisuja.

Kuntakentän ongelmana on ja uudistuksen myötäkin edelleen jonkin verran pysyy hallinnollinen epäselvyys. Vaikka väliportaan hallintomalleja ei uudistus mukanaan tuonutkaan, yhteistoiminta-alueita syntyy ja erikoissairaanhoitopiirit pysyvät. Kansalaisen on edelleen vaikea tietää mitä missäkin päätetään ja kuka mistäkin on milloinkin vastuussa.

Politiikka on kompromissien taitoa, näin tälläkin kerralla. Molemmat päähallituspuolueet saivat puitelaissa jotain, mitä kutsua omaksi voitokseen. On myös havaittava, että työ on vasta alussa, ruohonjuuritasolla voi edessä olla monia yllätyksiä, mikäli jo nyt huokaistaan helpotuksesta. Poliittisesti mielenkiintoista on, että puitelain valmistuminen, mikäli pakettia ei jostain syystä lähdetä repimään vaaleissa auki, poisti suurimman yksittäisen esteen ja hankauksen punamullan jatkon tieltä. On kiinnostavaa nähdä, miten tämä vaikuttaa tulevan vuoden vaaliasetelmiin.