tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

Hyväntekeväisyyden hyvää tekevyys

Kesäisen Suomen kaupunkien kaduilla on usein vaikea välttyä hymyileviltä ja auringonpolttamilta nuorilta kansioineen. "Hei, tiesitkö, että pienelläkin lahjoituksella voit tukea tärkeää luonnonsuojelutyötä?" "Kiinnostaisiko toimia lahjoittajana lasten hyväksi?". Tärkeitä asioita ja lahjoitusten kerääjät ovat varmasti kestävin motiivein liikkeellä hyvässä tarkoituksessa. Silti kasvaneessa hyväntekeväisyysbuumissa on mielestäni jotain häiritsevää.

Hyväntekeväisyyttä ovat perinteisesti harjoittaneet erityisesti hienostorouvat ja muu porvaristo ja siihen on liittynyt vahva holhouksellinen aspekti. Tässä on luonnollisesti tapahtunut muutosta, kansalaisjärjestöjen työ ja kohteet poikkeavat usein entisistä malleista, mutta silti aika ajoin kuulee näkemyksiä siitä, miten myös kotimaista sosiaalipolitiikkaa pitäisi suunnata nimenomaan vapaaehtoisten lahjoitusten suuntaan ja pois verorahoituksen piiristä. Samalla keskustellaan siitä, tulisiko lahjoittamista kannustaa mm. veroeduin.

Hyväntekeväisyysvaroilla saavutetaan paikoin hienoja tuloksia, tämä on totta. Silti en ole koskaan innostunut siitä edes ilmiönä, puhumattakaan siitä, että sen varaan voitaisiin rakentaa minkäänlaista sosiaalisen turvan järjestelmää. Tämä johtuu lähinnä varojen yhteiskunnallisesta kohdentumisesta. Tämän lisäksi hyväntekeväisyydellä tehdään raakaa bisnestä. Poptähti ilmestyy mielellään konsertoimaan "hyvän asian puolesta" mukavasti uuden levynsä ilmestymisen alla.

Seuraavaksi joku toteaa, että mikäli ihmiset saadaan kiinnostumaan eriarvoisuudesta sillä, että puhuja on Bono eikä Kofi Annan, niin missä ongelma? Tai jos joku saa myydyksi sen varjolla pari levyä, saadaanhan sen yhteydessä ostettua keskoskaappi tai rokotteita tarvitseville. Ongelma ei olekaan suoraan tässä, vaan se ilmestyy, kun hyväntekeväisyyden kohteet aletaan valikoida pr-arvonsa mukaan. Nappisilmäisille koalakarhuille ja söpöille vauvoille kyllä riittää ymmärtämystä, mutta kuka järjestäisi tukikonsertin vapautuville huumeriippuvaisille vangeille? Tämä yhteiskunnallinen ongelmaryhmä ei saa aikaan positiivisia mielleyhtymiä mahdollisessa asiakaskunnassa.

Allekirjoittanutta häiritsevät erityisesti julkisuudessa suurina hyväntekijöinä paistattelevat huippu-urheilijat. Ympyränajajia pidetään sankareina, kun he lahjoittavat gaalan yhteydessä "huomattavan summan" lastensairaalaan uuden laitteen hankintaan. Samaan aikaan moni heistä kuitenkin muuttaa verotussyistä Monacon tapaisiin veroparatiiseihin. Jos he kerran ovat vakavasti huolissaan Suomen lasten terveydestä, voisivat he maksaa veronsa temppuilematta kotimaahan. Niillä rahoilla palkattaisiin kummasti uusia hoitajia ja ostettaisiin laitteita. On toki totta, että kukaan tai mikään ei pakota näitä henkilöitä tukemaan yhtään mitään ja on eräänlaista solidaarisuutta osallistua tätä kautta. Erityistä sankaruutta en vapaaehtoisessa veronmaksussa kuitenkaan onnistu näkemään, me muut suoritamme tätä sarkaamme joka päivä, emme vain kun kameran linssi kääntyy suuntaamme.

Sairaaloihin, neuvoloihin ja veteraaneille pitäisi riittää rahaa yhteisestä kassasta. Juuri näiden asioiden turvaamiseksi me maksamme veroja. Perusoikeuksien toteutuminen ei saa jäädä kenenkään osalta hyväntekeväisyyden varaan, sillä liian usein siihen liittyy holhous ja kontrolli, jonka lisäksi se on jatkuvasti katkolla. Sen varaan ei ketään voida ongelmissaan jättää.

Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 3.7. 2006

19 kommenttia:

Petja kirjoitti...

Erittäin syvästi samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

"Allekirjoittanutta häiritsevät erityisesti julkisuudessa suurina hyväntekijöinä paistattelevat huippu-urheilijat. Ympyränajajia pidetään sankareina, kun he lahjoittavat gaalan yhteydessä "huomattavan summan" lastensairaalaan uuden laitteen hankintaan. Samaan aikaan moni heistä kuitenkin muuttaa verotussyistä Monacon tapaisiin veroparatiiseihin. Jos he kerran ovat vakavasti huolissaan Suomen lasten terveydestä, voisivat he maksaa veronsa temppuilematta kotimaahan. Niillä rahoilla palkattaisiin kummasti uusia hoitajia ja ostettaisiin laitteita."

Hyvä Esa, kuten maahanmuutto on mahdollisuus -kirjoituksesi jo osoittaa, olet pahasti hukannut kosketuksesi todellisuuteen.

Kuten varmasti kaikki tiedämme (jopa varmasti sinä), urheilijoiden verorahoilla ei palkattaisi lisää hoitajia tai ostettaisi uusia laitteita, vaikka urheilijat jostain kumman syystä päättäisivät maksaa veronsa Suomeen.

Kuten nykyinen ilmapiiri ja asioiden kehitys antavat ymmärtää, laitteiden ja hoitajien sijaan rahat käytettäisiin johonkin rikastuttavaan multikultiprojektiin tai muiden tiedostavien loisijoiden hyysäämiseen. Tämä taas vain kasvattaisi entisestään yhteiskunnan palveluja rahoittavien ihmisten haluja siirtää osaamisensa ja veromarkkansa muihin maihin. Tai eihän tällä kaikella pitäisi olla edes mitään merkitystä, sillä Suomi saa menettämiensä urheilijoiden ja heidän veromarkkojensa tilalle maahaanmuuton tuomia huippuosaajia, joiden rahoilla voidaan ostaa laitteita ja palkata lisää henkilöstöä.

Jukka kirjoitti...

”Kuten nykyinen ilmapiiri ja asioiden kehitys antavat ymmärtää, laitteiden ja hoitajien sijaan rahat käytettäisiin johonkin rikastuttavaan multikultiprojektiin tai muiden tiedostavien loisijoiden hyysäämiseen”

Olisi mielenkiintoista saada jotain faktatietoa tukemaan tuota väitettä. Onko tosiaan niin että Suomessa käytetään enemmän rahaa multikulttuuriprojekteihin verrattuna sairaanhoitoon?

Minua ihmetyttää suunnattomasti nämä pelot joita tämän blogin kommenteissa on esitetty. Suomessa ulkomaalaisen on erittäin vaikea löytää töitä, ovat he sitten kuinka koulutettuja tahansa. Jos ihon väri on hieman ruskettunut se on lähestulkoon mahdotonta. Mahdollisuuksien puute luo turhautumista. Jos nimi on Muhammed bin Joku Joku voit olla ihan varma että työhakemuksesi ei nouse edes haastateltavien joukkoon. Lähetä niitä hakemuksia muutama sata kappaletta niin kyllä sisukaskin hakija alkaa turhautumaan. Kiitokseksi yrityksestä hänet leimataan loiseksi ja parasiitiksi.

Tässä on kysymys yhdestä ja ainoasta asiasta ja se on rasismi. Silloin kun Suomeen alkoi 80-90-luvun taitteessa tulla Somaliasta turvapaikanhakijoita lehdet oli täynnä mielipidekirjoituksia joissa Suomalaiset pelkäsivät uusien tulokkaiden vievän ”meidän työpaikkamme” nyt he ovat samojen ihmisten mielestä loisia. Tekee maahanmuuttaja mitä tahansa niin se on aina väärin.

Anonyymi kirjoitti...

”Minua ihmetyttää suunnattomasti nämä pelot joita tämän blogin kommenteissa on esitetty. Suomessa ulkomaalaisen on erittäin vaikea löytää töitä, ovat he sitten kuinka koulutettuja tahansa. Jos ihon väri on hieman ruskettunut se on lähestulkoon mahdotonta. Mahdollisuuksien puute luo turhautumista. Jos nimi on Muhammed bin Joku Joku voit olla ihan varma että työhakemuksesi ei nouse edes haastateltavien joukkoon. Lähetä niitä hakemuksia muutama sata kappaletta niin kyllä sisukaskin hakija alkaa turhautumaan. Kiitokseksi yrityksestä hänet leimataan loiseksi ja parasiitiksi.”

Johtuisiko työn saannin vaikeus siitä, että suomessa on paljon työttömiä? Tämän ohella toinen suuri este työn saannille on myös hakijan oma asenne ja koulutuksen laatu.

Olen vuosia seurannut aitiopaikalta näiden mediassa moniosaajiksi, huippulahjakkuuksiksi jne. nimettyjen tietyn uskonnon ja värin omaavien ihmisten sopeutumista maahamme. Tästä seurauksena muutama huomio. Ensiksi, hakijan uskonnollinen tausta saattaa estää hakijaa sopeutumasta työympäristöön, joka on oikeasti ns. monikulttuurinen ja avarakatseinen. Ei siis mikään tietyn uskonnon edustajan mukaan hyssytelty suojatyöpaikka, jossa muut tekevät miten yksi toivoo. Toinen seikka saattaa olla uskonnon mukana tuoma yleinen sopimattomuus työhön (vaikka siihen olisikin koulutus) koska hakijan arvot eivät mahdollista työn suorittamista sen velvoittamalla tavalla, tämä on ongelma erityisesti asiakaspalvelua sisältävillä aloilla. Kolmas asia on itse koulutus. Se, että hakija on omassa maassaan ”huippuosaaja” ei tarkoita sitä, että hän sitä myös kaikissa muissa maissa. Myöskään hakijan saama koulutus ei ole vertailukelpoinen suomalaiseen/eurooppalaiseen jne. Ja suurimpana ongelmana on vielä se, miten tämä ns. tutkinto onkaan sitten loppujen lopuksi hankittu, ostamalla, lahjomalla jne.

Tämä siis pätee tiettyihin ryhmiin, ei maahanmuuttoon yleensä.


”Tässä on kysymys yhdestä ja ainoasta asiasta ja se on rasismi. Silloin kun Suomeen alkoi 80-90-luvun taitteessa tulla Somaliasta turvapaikanhakijoita lehdet oli täynnä mielipidekirjoituksia joissa Suomalaiset pelkäsivät uusien tulokkaiden vievän ”meidän työpaikkamme” nyt he ovat samojen ihmisten mielestä loisia. Tekee maahanmuuttaja mitä tahansa niin se on aina väärin.”

Somalit nyt ovat huonoin mahdollinen esimerkki muiden työpaikkojen viemisestä, koska heidän suurin työllistäjä on julkinen sektori ja heidän työpaikkansa muodostuu maahanmuuton aiheuttamista negatiivisista asioista.

Esa Suominen kirjoitti...

Maahanmuuttajakeskustelua en viitsisi tässä yhteydessä aloittaa uudelleen, se on edelleen käynnissä toisaalla tässä blogissa. Todettaneenkin siis tässä vain lyhyesti, että väite siitä, että Suomessa valtion verotulot menisivät pääosin maahanmuuttajien tukemiseen ja monikulttuurisuusprojekteihin on melkoista höpö höpöä. Kehotan tutustumaan vaikkapa valtion talousarvioon, joka löytyy VM:n sivuilta.

Ensimmäiseltä anonyymilta kommentoijalta voisikin kysyä, mistä asiasta hän oli alkuperäisen kirjoituksen kanssa eri mieltä syyttäessään allekirjoittanutta todellisuudesta vieraantumisesta? Koska katsoin verorahoja käytettävän palveluihin? Vai katsoiko hän, että urheilijoiden ei tulisi maksaa verojaan Suomeen? Mikä tässä asiassa oli niin todellisuuspakoista?

Petja Jäppinen kirjoitti...

En minä sitä ihmettele, jos urheilija haluaa maksaa veronsa ulkomaille, mutta sitä ihmettelen, että joku haluaa maksaa urheilijalle.

Jukka kirjoitti...

Pointtina taisi olla se, että urheilija ei halua maksaa veroja piste.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Tää on just tätä.
Urheilija ei halua maksaa veroja, mutta kuitenkin urheilua tuetaan huomattavilla summilla ja joku valtiolta rahaa saava vasikka vielä valittaa että valtion tuki urheilulle on liian pientä!

Tässä voitaisiin lähteä nyt ihan ensin siitä, että yritettäisiin vähentää urheilijoiden määrää ja rajoittaa tartunnan saajien määrä.

Kun oli puhe Stadionin kattamisesta jostakin syystä, niin ehdotinkin että se voitaisiin kattaa sillä tuotolla mikä saadaan kun tontti myydään hyötykäyttöön, asuntorakentamiseen.

Urheilu pitäisi saada pois ainakin sellaisilta ohjelmapaikoilta, jossa on todennäköistä että alaikäiset katsovat sitä, katsomoihin pitäisi laittaa ikäraja, ottelupiljetteihin pakollisena teksti "Urheilu vahingoittaa moraaliasi" ja lipunmyyjille velvoite, että on ilmoitettava mielenterveystoimistoon, jos joku ostaa ennemmän kuin 6 lippua vuodessa.

hna kirjoitti...

Joskus sitä tuntee itsensä Alberto Tombaksi, kun pujottelee keskustassa läpi kansio-nuorten.

Asia on vaikea, ainakin minulle, koska totuus on juuri se, että kivoja, ihanan suloisia ja pörröisiä juttuja on jotenkin meidän helpompi auttaa, mutta monelle on vaikeaa auttaa rumaa ja vähän ällöä. Yritän itse muistuttaa itseäni, että maailma on myös ruma ja vaikea paikka ja kaikkia pitäisi koittaa auttaa. Eikä vain rahallisesti.

Ehkä pitkälti kyse on siitä miten me haluaisimme katsoa maailmaa, millaisena sen nähdä. Kuplan sisällä on joskus niin paljon helpompaa kuin sen ulkopuolella.

Ja totuushan on, että meillä kaikilla on iso vastuu, ihan kaikesta. Pienistä ja isoista asioista, suuressa ja pienessä skaalassa. Yksilönä voimme tehdä paljon ja olla mukana paljossa.

Junakohtaus kirjoitti...

Hassu setä.

Pitäisi ja pitäisi, mutta kun ei riitä.

BKT ja veroaste hipovat molemmat pilviä, mutta johonkin te demarikepulaiset saatte ne rahat hassattua.

Junakohtaus kirjoitti...

Ai niin vielä.

Myös verorahoitteiseen toimintaan liittyy holhous ja kontrolli (eikä ainoastaan liian usein vaan aina) ja sekin on yleensä katkolla.

Esa Suominen kirjoitti...

Toki yhteiskunta asettaa tiettyjä rajoituksia mm. sosiaaliturvan saannille, mikä oikein onkin. Näihin rajoitteisiin ja niiden muotoon pystyy kuitenkin niiden kohteena oleva henkilö, vaikkakin toki usein varsin teoreettisella tasolla, demokraattisesti vaikuttamaan, ts. olemaan osa sitä prosessia, joka määrittelee järjestelmän toimintaa. Tätä elementtiä hyväntekeväisyyteen perustuvassa sosiaaliturvassa ei ole, vaan siinä tuen saaja on täysin riippuvainen tuen antajan hyväntahtoisuudesta, sääntöjä ei ole.

Junakohtaus kirjoitti...

Jep,

kyllä noi pojat on oikeassa, sä olet vieraantunut todellisuudesta.

Mutta vastaa kuule samantien siihen ekaan: sanot, että siihen, tähän ja tohon pitäisi riittää yhteiskunnan rahojen, mutta mikä kumma siinä on että ei riitä ja ihanko oikeasti sä demarina kehtaat puhua tommosia, koska demarithan on olleet helkkarin isossa roolissa koko sodanjälkeisen ajan päättämässä asioista? Mihin vittuun ne rahat oikein hassataan, kun BKT ja veroaste on kumpikin ihan törkeän suuria ja sittenkään ei mitään pysty hoitamaan kunnolla?

Esa Suominen kirjoitti...

Joo... Alan väsyä tämäntasoiseen keskusteluun. Väitettä ei pyritä kiistämään, vaan todetaan vain sen olevan "totuudenvastainen" ja solvataan kirjoittajaa henkilökohtaisesti. Olen pettynyt, odotin sinulta hieman parempaa kritiikkiä ja käytöstä.

Allekirjoittanut ei vastaa kaikista SDP:n sodan jälkeen tekemistä päätöksistä eikä katso niiden puolustamisen kuuluvan tehtäviinsä. Tämä blogi on omaa ajatteluani ja näkemyksiäni varten ja kritisoin/kommentoin täällä juuri sitä mitä huvittaa. Tämä ei ole mikään SDP:n virallinen totuuden torvi. Sen luulisi kaikkien ymmärtävän, mutta ei ole tainnut mennä perille.

Mihin rahat katoavat? Paljon olisi varmasti tehtävissä, jotta yhteiskunnan varoja kyettäisiin allokoimaan järkevämmin. Maataloustukiin kuluu huomattava summa kotimaista rahaa, joka voitaisiin mahdollisesti käyttää tehokkaammin jossain muualla. Kilpailua vääristäviin yritystukiin kuluu valtavia määriä varoja. Mikäli työllistämistoimenpiteet olisivat tehokkaampia, voisimme varmasti säästää huomattavasti työttömyysmenoissa. Veronkierto on laajalle levinnyt ongelma, sitä voitaisiin ehkäistä entistä tehokkaammin mm. panostamalla harmaan talouden torjuntaan. Ennaltaehkäisevällä terveydenhoitotyöllä säästettäisiin myöhempiä menoja. Koneesta olisi varmasti mahdollista ottaa enemmän kierroksia irti.

Näihin tunnelmiin. Menisitte tekin nauttimaan upeasta kesäillasta.

Junakohtaus kirjoitti...

Okei,

pyydän anteeksi matalaa retoriikkaani. Tipahdin vain aika pahasti ja korkealta, kun kerroit, että fattan pokalla on uljas periaatteellinen mahdollisuus vaikuttaa fattan toimintaan. En oikein vieläkään pysty erittelemään väitteen mahdollista asiasisältöä irralleen ja tutkittavaksi.

Epäilemättä kaikki nuokin ovat osa rahanmenon kokonaisuutta. Minusta tulet tuossa huomattavan lähelle väitettä, että systeemi on rämettynyt, pöhöttynyt ja tuhlaileva, mitä mieltä itse kyllä olen, mutta ehkä et ihan sitä tarkoittanut.

Esa Suominen kirjoitti...

Eipä mitään, syyllistyy tuohon silloin tällöin itse kukin.

Tärkeämpi pointti kuin sinänsä täysin abstrakti osallisuus päätöksenteossa (joka mielestäni on silti arvo sinänsä) on turvallisuus. Hyväntekeväisyyteen perustuvassa järjestelmässä säännöt voivat muuttua täysin yksipuolisella sanelulla tuosta-noin-vain. Minkäänlaista perusturvallisuutta ei avun tarvitsijalla ole. Sen sijaan lakiin perustuva sosiaaliturvajärjestelmä määrittelee kansalaisen oikeudet ja melko selkeästi ne olosuhteet, joiden kyseessä ollessa yksilö on oikeutettu sosiaaliturvaan. Se on keskeinen oikeusturvan kannalta. Päätöksiin voi hakea muutosta, toisin kuin hyväntekeväisyysjärjestelmässä. Esimerkiksi poliittinen katsantokanta ei ole este saada toimeentulotukea, toisin kuin voisi olla, jos ko. järjestelmästä vastaisi vaikkapa jokin uskonnollinen tai vastakkaista suuntausta edustaja poliittinen taho.

Järjestelmä ei luonnollisestikaan ole täydellinen. Jos olisi, mitä motiivia poliittisessa toiminnassa olisikaan? Joskus politiikassa toimiessa tuntuu, että lähestulkoon kaikki poliittiset voimat äärivasemmalta oikealle ovat laajan julkisen vastuun kannattajia. Erot tulevat esiin lähinnä siinä, millaisten asioiden turvaamisen ja tukemisen valtion puolesta katsotaan olevan tarkoituksenmukaista toimintaa.

Junakohtaus kirjoitti...

Tulkoon sanotuksi: olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siitä, että perusjuttuja ei saa pistää hyväntekeväisyyspohjalle.

Kuitenkin, kaikitenkin, julkinen järjestelmä ei ole käyttäjän kannlta ennakoitava eikä turvallinen, minkä joko uskot tai sitten et, paitsi jos sen käyttämisestä kehittää itselleen ammattitaidon eikä oikein silloinkaan.

Mitä älyttömään ja tehottomaan rahankäyttöön tulee, minä kyllä edelleen ajaisin tankkini SDP:n puoluetoimiston eteen, nyt kun varsinainen maatalous alkaa keppuleiden viivytystaistelusta riippumatta olla joltisesti prosessissa.

xTeräsNyrkkix kirjoitti...

"Kuitenkin, kaikitenkin, julkinen järjestelmä ei ole käyttäjän kannlta ennakoitava eikä turvallinen, minkä joko uskot tai sitten et,"

Jepulis. Julkisen sektorin toimivuuden määritteleminen uskonasiaksi oikeastaan kertookin kaiken siitä, millaisella retorisella tasolla tässä pinnallisen kohteliaisuuden alla liikutaan. Kun valtion on kerran päätetty tuhlaavan ja olevan tehoton (Locke: Two Treatises of Government, 1689), se myös on sitä aikojen loppuun asti reaalitodellisuudesta riippumatta.

Olen itse asiassa Esan kanssa eri mieltä siitä, että hyväntekeväisyyteen liittyisi luonnostaan erilaisia holhous- ja vahtimistoimia. Kyllä niitä liittyy julkisiin tukiin vähintään yhtä lailla, mutta kummassakin tapauksessa tämä äärimmäinen tarveharkintaisuus on tulosta liberalistisesta ajatusmallista. Se vaatii joka ikisen ihmisen hyvinvointin tehdyn investoinnin oikeuttamisen "ehdottoman välttämättömänä", ettei julkinen moraali vain rappeutuisi ja vapaamatkustus yleistyisi. Tällä tavalla vapauden puolesta kamppailevat oikeistoliberaalit siis siirtyvät ajatuspoliisiretoriikkaan heti, kun pitäisi oikeuttaa ihmisten auttamista.

Hyväntekeväisyys "autonomisen yksilön" moraalisena kainalosauvana, joka oikeuttaa omaisuuksien kokoamisen, voi sinänsä tuottaa paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Hyväntekeväisyyteen lahjoittavien ihmisten oma motivaatio kuitenkin lepää usein niin huteralla pohjalla, että vähän luulisi olevan varaa kritisoida institutionaalisia yrityksiä jakaa hyvinvointia; niissä kuitenkin on jo määritelmällisesti jokin muukin tarkoitus kuin tehdä antaja iloiseksi.

Alexius Manfelt kirjoitti...

Niin, miten tähän on tultu? 1800-luvun puolivälissä tuleva senaattori Yrjö Koskinen kannatti köyhäin hoitamista almuin, ilman yhteiskunnan tukea. Janakkalainen talonpoika Kustaa Paturi oli kiivaasti toista mieltä. Hän kannatti yhteiskunnan huolenpitoa köyhistään, jotka ilman osaa syytään olivat joutuneet köyhyyteen. Kului 150 vuotta ja hommaa hoidettiin enenevästi yhteiskunnan toimesta, mutta ollaanko siirtymässä Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen linjoille, köyillee vain almuja rikkaiden pöydiltä.