Elelipä aikoinaan eräässa pienessä pohjoisessa maassa kauneudestaan tunnettu nuori nainen Taina Hienonen-Kampela-Saavila. Menestymällä mainiosti kyseisen pohjoisen maan kansallisen itsetunnon kannalta keskeisissa itsensäesittelykisoissa hän oli kohonnut nuorena maan edustavaan eliittiin. Täältä on vain lyhyt hyppäys parhaan tarjouksen esittäneeseen poliittiseen ryhmään ja kansanedustajaksi. Naispulassaan kärvistellyt, vaikutusvaltainen, mutta turpeeseen juuttunut Konservatiivinen Isäntäpuolue näki hänessä mahdollisuutensa saapua vihdoin niille seuduille, joilla liikennevalot kuuluvat vakiovarustukseen ja värväsi nopeasti tarinamme sankarittaren. Ja katso, pian hän oli jo ministeri!Eipä aikaakaan kuin ministeri Hienonen-Kampela-Saavila valloitti tältä uudelta paikaltaan kansalaisten sydämet. Hän esitteli auliisti vaatekaappiaan ja kertoi henkilökohtaisesta elämästään. Monet kansalaisia vaivaavat kysymykset saivat vastauksensa naistenlehtien tai keltaisen lehdistön palstoilla, joskin edustajatoverien kysymykset kyselytunneilla jäivät useimmiten vastausta vaille. Hienonen-Kampela-Saavilan ollessa ikävä kyllä kovin usein joko sairaana tai virkamatkalla, useimmiten joidenkin uskonnollisten johtajien luona. Toisaalta asioiden hoitoa tämä ei juuri haitannut, paperien lukemista vartenhan kulttuuriministerin raskasta salkkua kantava sankarittaremme oli saanut riviministereistä ensimmäisten joukossa itselleen toisenkin erityisavustajan.
Myöskaan ministerin omikseen väittämät aloitteet eivat hallituksessa juurikaan edenneet. Pahat kielet tiesivät kertoa, ettei ministerin oma ryhmä ottanut hänen aloitteitaan erityisen todesta. Tästä ei sankarittaremme kuitenkaan pahoittanut mieltään, maailmahan oli täynnä hyviä ideoita vaikkapa opiskelijoiden toimeentulon parantamisesta, joita jotkut toiset olivat ajaneet jo vuosien ajan. Näissä asioissa tapahtuneita edistysaskeleitahan voisi aina väittää omaksi ansiokseen ja arvostella muita ryhmiä kyseisten asioiden unohtamisesta. Ja näin hän tottavie tekikin, toimittajasuhteensa hyvinä pitäneellä ministerillähän oli julkisuus puolellaan. Valheista kiinni jääminen ainakaan julkisesti ei kansakunnan prinsessa Dianaa juuri uhannut.
Mutta miten tarina päättyykaan? Ikävä paljastuminen tyhjänpuhujaksi ja putoaminen parlamentista? Ei suinkaan, silla jatko-osa on odotettavissa. Jo hetken lööpeissa vanhentuneet vaikeudet voitetaan! Uusi parisuhde, ihana loma, kaunis rusketus ja säteileva hymy roskalehden kannessa. Huolestunut puheenvuoro kaiken mitä kaikki kannattavat, puolesta. Ja katso, kaikki on hyvin taas, mukavasti vaalien alla! Tulevalla vaalikaudella ohjelmassa ainakin uusi harrastus, masennuksen voittaminen Jeesuksen avulla, dramatiikkaa parisuhteessa seka luonnollisesti poliittisia avauksia suoraan mielipidetiedusteluiden ja poliittisten vastustajien ohjelmien karjesta. Sen pituinen se.
Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 24.7.2006
Tekstit
4 kommenttia:
Noin mukavaksi mieheksi aika pisteliäästi, joskin oivallisen viihdyttävästi laitettu. Rohkenen kokeilla samaa tyylilajia. Veikkaisin kyllä että sinulle tutumpi Konservatiivinen Savupiipunhalaajapuolue oli myös yrittänyt saada Tainaa riveihinsä. Ensi vaaleissa ei tätä jäädä suremaan, sillä Savupiipunhalaajapuolueella on laittaa Tainan kilpasiskoksi Uudellemaalle nuorisokanavan kuuluttajana, mallina ja juontajana kannuksensa hankkinut Maaria Zugenina-Jameson. Veikkaan että hänen änimääränsä, nousunsa eduskuntaan ja ministeriksi käyvät puolueessasi yhtä sukkelaan kuin Tainalla aikanaan. Zugenina-Jameson on erikoistunut vakituisessa roskalehden kolumnissaan arvostelemaan asioita, jotka johtuvat paljolti Savupiipunhalaajien toiminnasta.
Haluan korostaa etten missään nimessä aliarvioi niin missin, mallin, kuin juontajankaan vaativia ammatteja. Ei Tainakaan ole edes hallituksensa heikoin lenkki, se taitaa olla kyllä Pulla-Maija Diderroos.
Vai savupiipunhalaajat... :) Hauska kielikuva, jota mielellaan viljellaan niin oikealla kuin sitten ns. puisto-osastossakin. En ole kuitenkaan aivan yhta mielta a) siita, etta nimitys olisi aivan oikeutettu tai b) siita, etta savupiippuja ei enaa laisinkaan tarvittaisi.
Miksi nain? Viime vuosien hallitukset ovat tehneet eurooppalaisessa mittakaavassa melkoisia uudistuksia. Niissa SDP on ollut mukana. Sama koskee ay-liiketta. Suomalaisen ay-liikkeen moittiminen "pysahtyneeksi" siina mielessa, etteiko se pyrkisi kilpailukyvyn turvaamiseen tai pohtimaan pitkan aikavalin kasvutekijoita, on joko poliittisesti tarkoituksenmukaista vaaristelya tai sitten ei ole koskaan katsottu Suomen ulkopuolelle. Veikkaisin ensimmaista, silla ay-liikkeen, erityisesti SAKn imago-ongelma on huomattava. Hyviakaan juttuja ei noteerata, koska "se on se aijien aijalafka, joka on pysahtynyt". Poliittisen lukutaidon ollessa se mita on, tama menee lapi. Katsokaa vaikka "tyovaen presidentin" kannatusta.
SAKn (kin) papereita kannattaa joskus lukea, eivat kaikki ole mattiputkosia. Siina olen kylla samaa mielta, etta suomalaisella ay-liikkeella olisi paljon kehitettavaa erityisesti kv-toiminnassaan tai ainakin sen markkinoinnissa. Haluaisin myos nahda sen paivan kun suomalainen tyomarkkinavaki osallistuu Pride-kulkueeseen. Ruotsissa se jo onnistuu. :)
Savupiippujen kadosta; Turun seutu on hyva esimerkki siita, ettei "uusi talous" meita yksin pelasta. Tarvitaan myos perusteollisuutta, eika sen ymmartaminen ole mielestani osoitus siita, etta on pudonnut kelkasta, vaan terveesta jarjesta, siita, ettei ole ottanut todesta kaikkia tyon loppua saarnaavia tuomiopaivan profeettoja. Turussa vuosikymmenen ajan puuhatut bio-, it- ym. klusterit tuottavat edelleenkin vain murto-osan siita lisarvosta, mika tulee aivan perustavasta metalli- ja meriteollisesta klusterista. Tyovoimaosuus tulee varmasti laskemaan ajan myota, mutta tulee olemaan merkittava viela kauan. Eika perusteollisuuden ymmartamisen tarvitse tarkoittaa piittamattomuutta muusta maailmasta. Ei Suomikaan varmasti nayttaisi talta, mikali tarkoittaisi.
Maaria Zugeninan menestysta jaamme odottamaan. Ministerisalkusta en kuitenkaan olisi niin varma, savupiippupuolueen ryhmassa riittaa 30+ naisia melkein puoleksi vihreasta eduskuntaryhmasta. Isantapuolueessa on tilanne hieman toinen.
Jostain syystä symppaan Karpelaa (tai Saarelaa), olkoon poliitikkona millainen tahansa... Kun en onneksi itse haaveile pääsystä alalle, voi tällaisenkin kommentin huoletta sanoa.:)
Lähetä kommentti