Aktiivista työvoimapolitiikkaa ja ammatillista kuntoutustoimintaa kohtaa usein huomattava määrä ennakkoluuloja. Milloin niitä pidetään työttömien päivähoitona, milloin muuten yhteiskunnan varojen väärinkäyttönä. Aika ajoin vaaditaan koko järjestelmän alasajoa ja korvaamista pikemminkin "Siperia opettaa" -tyylisellä tukien leikkaamisella, jonka katsottaisiin paremmin auttamaan ihmisiä työurilla.
Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa kyse on mielikuvista. Eläketurvakeskus julkaisee joka vuosi mielenkiintoisia raportteja ammatillisen kuntoutuksen, johon työvoiman uudelleenkoulutuskin kuuluu, tunnusluvuista Suomessa. Niistä käy ilmi mielenkiintoisia lukuja ja johtopäätöksiä kuntoutuksen onnistumisesta.
Ammatillisesta kuntoutuksesta tuli Suomessa subjektiivinen oikeus vuoden 2004 alusta. Työntekijällä ja yrittäjällä on oikeus kuntoutukseen, mikäli ehdot kuntoutukseen pääsemiselle täyttyvät. Tavoitteena on makrotasolla vähentää tulevaa eläkemenoa, yksilötasolla puolestaan auttaa löytämään työtä ja parantaa ihmisten ansiotasoa. Kuntoutukseen pääsyä haluttiin myös varhentaa, ennen pelkkä riski työkyvyttömyydestä ei kuntoutukseen pääsemiseksi riittänyt. Nykyisin kuntoutukseen hakee vuosittain yli 6000 ihmistä.
Keskeinen kysymys kiertyy luonnollisesti kysymykseen vaikuttavuudesta. Kannattaako investointi, palaavatko ihmiset työelämään ja maksaako järjestelmä itsensä takaisin? Vastaus on, kannattaa. Työhön palaavien osuus on ollut jatkuvassa kasvussa. Erityisesti eläkkeeltä tulevien kuntoutus johtaa entistä useammin uudelleentyöllistymiseen, jopa puolet palaa eläkkeeltä töihin. Keskimääräinen kuntoutuskustannus on onnistuneen ohjelman (työllistyminen) osalta 17 124 euroa (kaikkien ohjelmien kustannukset laskettuna yhteen ja jaettuna onnistuneiden ohjelmien määrällä). Kun samaan aikaan keskimääräinen työkyvyttömyyseläkekustannus on vuodessa 11 900 euroa, maksaa kuntoutus itsensä takaisin puolessatoista vuodessa.
Järjestelmä ei luonnollisesti ole täydellinen, edelleen liian moni kuntoutuu työttömäksi. Hyviä työllistymislukuja edesauttaa myös varhaisempi puuttuminen ja yleinen hyvä taloudellinen tilanne, joka synnyttää työpaikkoja. Kaikki kuntoutus ei ole yhtä tuloksellista ja niiden, joilla on työpaikka valmiina, asema on työttömiä vahvempi. Kuitenkin varsin yksinkertaisilla laskelmilla kyetään osoittamaan aktiivisen työvoimapolitiikan potentiaali ja merkitys. Sitä tulee kehittää, ei hylätä.
Kuvassa vasara.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Heh:-) Ajattelitko että nykyihmiset ovat fyysisestä työstä jo niin vieraantuneita, etteivät ilman kuvatekstiä tiedä että siinä näkyvä kapistus on nimeltään vasara?
Ei sitä tiedä... :)
Lähetä kommentti