Nuoret ovat tyhmiä

Onneksi nuoruus on elämänvaihe, joka menee ohi ja jolle voidaan myöhemmin "vastuullisina aikuisina" vain naureskella. Tämän päivän Ilta-Sanomissa paheksutaan nuorison esikuvien nuorille antamaa huonoa esimerkkiä. Oletus lienee se, että nähdessään jonkun käyttäytyvän televisiossa typerästi alkavat nuoret tahdottomina ja arvostelukyvyttöminä muovailuvahoina itsekin käyttäytyä kuin idiootit. Koska nuoret ovat tyhmiä, niitä pitää tämän ajatuskulun mukaan suojella ja tarjota tervehenkisiä harrastuksia ja kirkasotsaisia ihailun kohteita.

Kaikella kunnioituksella kovapalkkaisia tutkijoita kohtaan, ei se ihan noinkaan mene. Nuoriso on tänä päivänä monilta osin terävämpää ja monitaitoisempaa väkeä kuin iäkkäämmät sukupolvet. Heitä myös odottavat piakkoin alkavilla työurillaan suuret tehtävät, muun muassa kasvavan iäkkään väestönosan eläkkeiden maksaminen. Tässä tehtävässään he tarvitsevat luottamusta, ei niinkään ylenpalttista holhoamista. Medialukutaitoa ja kriittisyyttä tulee luonnollisesti kehittää, mutta ehkä juuri siksi mielestäni "Pieni talo preerialla" -tyyppisen ohjelmavirran luominen ei ole oikea tapa lähestyä asiaa. Entisessä Suomessa oli kaksi kanavaa, Kekkonen, idänkauppa ja Markus-setä. Tarkoittiko se sitä, että kaikista kasvoi täydellisiä ihmisiä?

Turha dramatisointi tulisi muutoinkin nykynuorten kohdalta lopettaa. Monet sellaiset ihmiset, jotka nyt päivystävät dosentteina, kansanedustajina tai bisnesmaailman huipulla, ovat myös kiljuneet konserteissa, ripustaneet vanhempiensa mielestä arveluttavien idolien julisteita seinilleen tai ottaneet joskus muutaman liikaa. Se, että nykynuoret tekevät vastaavaa, ei tarkoita Sodoman ja Gomorran paluuta maan pinnalle. Tosin tuskinpa mikään lyö niin hyvin lehdissä läpi kuin ylemmyydentuntoinen konservatismi, joka puetaan yleisestä hyvästä huolehtimisen kaapuun. "Me tiedämme paremmin, mikä teille on parasta."

Mitä tulee lapsiin, niin olen itsekin sitä mieltä, että suoraan heihin kohdistuva mainonta on usein arveluttavaa, mutta toisaalta vanhemmilla tulisi olla selkärankaa asettaa rajoja lastensa kuluttamiselle eikä vain syyttää mediaa pienokaistensa ajatusmaailman pilaamisesta. Tv:ssä on myös nappi, josta olohuonejumalan voi tarvittaessa sammuttaa ja viettää laatuaikaa lapsen kanssa vaikkapa lukemalla. Ei tekisi pahaa aikuisillekaan.